Vietin syyskuun Skotlannissa, tai oikeastaan Pohjanmerellä Orkneysaarilla ja Shetlannissa. Vaikka kyseiset saariryhmät ovat osa Skotlantia, on niissä voimakas pohjoismainen identiteetti – ovathan ne olleet aikanaan osa Norjaa; kauemmin kuin osa Iso-Britanniaa. Norjan kansallispäivää vietetään siinä missä brittiläisiäkin juhlia. Juhannus on meikäläiseen tapaan suuri tapahtuma, kun muualla Britanniassa sitä tuskin noteerataan. Revontulia ihastellaan talvisin.
Vaikka kuulostaakin osittain tutulta, on Pohjanmeren keskellä olevilla saarilla eksoottistakin. Tuulet ovat aivan eri luokkaa kuin meillä. Mielestäni koin lähes myrskyn, paikallisten mielestä se oli vain tavallisen virkeää tuulta. Minä sentään asun Suomen tuulisimmilla paikoilla lounaissaaristossa!
Tämän jutun kuvat ovat Iso-Britannian lähes pohjoisimmasta kylästä Norwickistä Shetlannin pohjoisimmalla saarella Unstilla. Hylkeet polskuttelevat meressä ja köllöttelevät rannoilla. Suulat tekevät syöksysukelluksia aaltoihin. Ponit vaeltavat vapaina yhteislaidunalueilla. Puita on tuskin missään, sillä kymmentuhatvuotinen ihmisasutus ja laiduntavat eläimet ovat käyttäneet vanhat puut ja estävät uusien kasvun. Saarille istutetaan paikoitellen uutta metsää. Se auttaisi suojaamaan tuulelta, mutta metsän kasvu kestää kauan: ensin tarvitaan tuulensuojaistutus. Ja aita ympärille.
Vaikka puutarhaolosuhteet ovat haastavat, löytyy pieniä puutarhaplänttejä sieltä täältä. Tulevan vuoden Oma PIHA -lehdissä kertoilen puutarha-asioita Orkneyltä, Shetlannista sekä hieman manner-Skotlannistakin. Toivon, että puutarhanhoito tuulen ja pärskeiden sekä vaihtelevien säiden armoilla kiinnostaa lukijoita yhtä paljon kuin minuakin!
Minipuutarha Norwickin malliin. Söpö istutusastia on shetlantilaista designia.
