Siirry sisältöön

Pihatarinat ja inspiroivat kertomukset puutarhaelämästä

Nämä tarinat, kokemukset ja ajatukset herättävät pihan henkiin. Sukella suomalaisen pihaelämän kauneuteen ja monimuotoisuuteen – löydä tietoa, vinkkejä ja inspiraatiota.

  • Valkeaa unelmaa

    Ensilumen tulo on aina kaunis hetki, valkeuden peittäessä kasvit ja koko luonnon allensa. Moni puutarhuri saattaa siitä toki masentua, onhan se varma talven tulon merkki. Puhdas valkeus tuo kuitenkin esiin pihan rakenteiden, puiden, pensaiden ja kasvien muodot todella kauniilla – ja lähes veistoksellisella tavalla puuteroituina. Ainoa asia jota ylipäätään jouluksi olin tänä vuonna pukilta toivonut

  • Tosi lapsellinen joulutarina

    Siitä on jo vuosikymmeniä, kun tuolloin seitsemän vuoden ikäinen Jussi-poika asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa korkeassa pärekattoisessa hirsirakennuksessa Perä-Pohjolassa, siis melkein joulupukin asuinsijoilla. Samassa pihapiirissä, missä pellot ja niityt levittäytyivät ympärillä, oli myös kauppiasperheen pitämä sekatavarakauppa. Kun muitakin taloja oli näköetäisyydellä ja vähän kauempanakin, lapsilla riitti menoa ja vilskettä yhteisissä leikeissä niin kesällä kuin talvellakin.

  • Jouluista kaupungin kaduilla ja torilla

    Kuninkaankatu Tammisaaressa on Suomen ensimmäinen kävelykatu, joka suljettiin autoliikenteeltä ja avattiin kävelykaduksi vuonna 1966. Vasta yhdeksän vuotta myöhemmin (1975) Raahe sai oman kävelykatunsa. Kapeudestaan huolimatta Kuninkaankadulla oli aikoinaan vilkas autoliikenne, kun varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin vasta ajokortin saaneet nuoret ajoivat siinä ”rallia”. Yllä oleva kuva lumiselta kävelykadulta on kahden vuoden takaa, koska viime päivien myrskytuuletkaan

  • Ruukin purolla jääpuikkoja ja koskikara

    Saapuessani eilen (2.12.) Skogbyn ruukkialueella olevalle purolle näin koskikaran lennähtelevän puron yllä, jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä samalla purolla. Koskikaroja ei juurikaan näe näin etelässä muulloin kuin loppusyksyllä ja talvella, jolloin niitä saapuu muutamia tuhansia yksilöitä Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta sekä Koillis-Venäjältä. Suomen Lapissa pesii kesäisin arviolta vain 250-300 paria. Viime päivien muutamien asteiden pakkasista

  • Siperiassa asustavia vierailijoita lintulaudoilla

    Kun pari viikkoa sitten olin käymässä Tammisaaren ulkoilupuistoon kuuluvassa Ramsholmenissa, havaitsin lintujen ruokintapaikalla käyttäytymiseltään ja kooltaan puukiipijää muistuttavan linnun, jota en heti tunnistanut. Eikä ihmekään, koska Siperiassa pesiviä pähkinänakkeleita vaeltaa muutaman kerran vuosikymmenessä idästä Suomeen. Tänä syksynä ko. linnuista on tehty havaintoja eri puolilla Suomea. Pähkinänakkelit ajaa liikkeelle talviravintona välttämättömien sembrasiementen kato. Linnut hakeutuvat syystalvella

  • Poiminta lehdestä 6/2014: Pihasta energiaa opettajan työhön

    Puutarha antaa Lenalle voimaa ja inspiraatiota talveen. Hän opettaa kieliä ja balettia ja pitää teatterikerhoa. Kesän muistot hän ikuistaa talvisin maalauksiin. Lena Segler-Heikkilän piha sijaitsee Ylivieskassa. Lenan sukujuuret ovat eteläisessä Saksassa. Siellä isä tutustutti Lenan jo pienenä puutarhahommiin. – Puutarha oli pieni, mutta siellä elettiin omavaraisesti. Isä opetti myös kompostoinnin, kertoo Lena. Lenan puoliso Juhana

  • Keltakukkainen kasvi ja hirven silmä

    Lähestyessäni toissapäiväisellä luontolenkilläni Skogbyn ruukkialueella Aholan talon pihapiiriä, jonka läpi tie kulkee, äkäisesti räksyttävä koira tuli vastaani, muttei onneksi käynyt lahkeeseen kiinni. Kesälomaansa vanhassa ruukin rakennuksessa viettävä rouva tuli hakemaan pois koiransa todeten samalla, että pelosta se haukkuu, mutta kyllä tästä saa läpi kulkea. Samalla tuli mieleeni kysäistä rouvalta, josko hän tietäisi alhaalla purouomassa kukkivan

  • Sinitiaisia pihapuissa, sammakko terassilla

    Rivitalomme pihalla on sekä luumu- että kirsikkapuu. Seurasin eilen sinitiaisen akrobaattitemppuja sen roikkuessa luumupuun oksista kiinni pitäen. Luulin ensin, että se yrittää syödä raakoja luumuja. Ottamistani kuvista huomasin kuitenkin linnun napsivan luumupuun lehdiltä kirvoja ja muita ötököitä. Toinen sinitintti oli kirsikkapuussa, ja sehän kyllä herkutteli kirsikanmarjoilla. Vaikka osa kirsikoista on jo kauniin punaisia, eivät ne

  • Kukkapenkissä ja hyötytarhassa

    Ihana heinäkuun lämpö on saanut monet kylmyydessä kärvistelleet kasvit silminnähden virkistymään. Ulkona kesäillasta on mukava nauttia – hyttysitä huolimatta. Tässä hehkuva punapäivänkakkara täydessä kukassa. Taustalla hopeahärkkiä reunustamassa kukkapenkkiä. Oli pakko kerätä hieman väriloistoa myös sisälle. Kimpussa punapäivänkakkaran lisäksi jättipoimulehteä, siperiankurjenmiekkaa, jalopähkämöä, konnantataria ja voimakkaasti tuoksuvia päivänliljoja jotka juuri avasivat ensimmäiset kukkansa. Siniset loistotädykkeet ovat myös

  • Juhannussalko on pihan koristus

    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran mukaan juhannussalko, maistonki, on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä. Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi- ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa sekä lähin suomenkielinen naapurusto omaksui saman tavan. Tosin jo 1700-luvulla länsisuomalaisissa herraskartanoissa oli pystytetty salkoja. Nykyään juhannussalko on

  • Aamuinen hetki puiston lummelammella

    Kävin eilisaamuna Hangon kaupungin puistolammella, missä vedenpinnan peittää pian lumpeet upeine kukkineen. Tunnin kestäneen käyntini aikana välillä paistoi aurinko, ja sitten hetkessä taivaan peittivät tummat pilvet, joista ropsahtaneita sadekuuroja pinkaisin pakoon suurten puiden katveeseen. Kovin on epävakaista ja koleaa tämä juhannusviikon sää. Kiertäessäni lampea sain säästä huolimatta jotakin kuvattuakin, niin kasveja kuin lintujakin.