Siirry sisältöön

Kirjopikarililjat kukassa

Jaa artikkeli
IMG_0601

Ihana toukokuinen hetki on käsillä kun pihallani oleva alue kirjopikarililjoja (Fritillaria meleagris) on parhaillaan kukassa. Niiden ympärillä käy kova liikenne kun kimalaiset vierailevat kukissa innokkaasti. Luontaisesti kirjopikarililjoja kasvaa monessa maassa Euroopassa ja myös Etelä-Venäjän Uralilla saakka. Suomessa Ahvenanmaalle kirjopikarililjat ovat levinneet Ruotsista ja luonnonesiintymät ovatkin rauhoitettuja. Myös puutarhasta kirjopikarilija voi karata luontoon, sillä se siementää melko runsaasti. Annoin omien kukkieni siementää viime keväänä jolloin ne ensimmäistä kertaa kukkivat. Epäilin josko siementäminen olisi vienyt sipuleilta voimat, mutta huoli oli aiheeton. Kukinta on runsaampaa ja suurempaa kuin viime keväänä ja maa on myös täynnä pieniä siementaimia. Tarkoituksena onkin saada kyseiselle paikalle, vanhojen pajupuiden alle, pienten sipulikukkien villiniitty. Kaikkein otollisin kasvupaikka kirjopikarililjalle olisi hieman kostea lehto- tai rantaniitty joten mikäli omaat sellaisen, tämä kasvi olisi siellä luonnostaan hyvin viihtyvä kevään kaunistus.

, , , , , , ,

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Jalokastanja kukassa

    Oletko koskaan nähnyt kastanjapuuta kukassa? Siis sitä kastanjapuuta, jonka paahdetuilla terhoilla herkutellaan talvisaikaan Suomessakin. Jalokastanja (Castanea sativa) on eri puu kuin Etelä-Suomessa hyvin viihtyvä hevoskastanja (Aeusculus hippocastanum), ja eron huomaa etenkin kukista. Kun hevoskastanja kukkii keväällä valkoisin tai vaaleanpunaisin kukkatertuin, ovat jalokastanjan kukat kullankeltaisia pitkulaisia norkkoja. Ja onhan toki terhoissakin eroa. Jalokastanjan pähkinäiset hedelmät ovat

  • Vanha pelargonia kukassa

    Kuvissa kukoistaa historiallinen ’Kaksi mummoa’ -pelargonia, josta tiedetään vain sen olevan peräisin Tampereen seudulta (Pelargoniyhdistys). Nimi korostaa hauskasti pelakuiden tarinaa. Nehän välittävät vanhan ajan kukkailoa isoäideiltä – niin omilta kuin tuntemattomiltakin – myös meille nykyaikaan. ’Kahden mummon’ punasävy on moninainen. Yksittäinen kukka on kevyesti kerrattu ja kauniisti maljanmuotoinen. Lehdistön perinteinen ”pelargoninvihreä” ilman kovin voimakasta kuviointia

  • Keltamo ja jalokiurunkannus kukassa nyt

    Näihin aikoihin luonnontilaisemmissa osissa eteläsuomalaisia puistoja ja hautausmaita sekä puutarhojen laitamilla ja joutomailla näkyy vehmaita keltakukkakasvustoja. Sekä keltamo että jalokiurunkannus ovat merkkejä yleensä vanhasta puutarhavaikutuksesta ja asutuksesta. Molemmat kukoistavat sekä vahvojen juurten että siemenleviämisen turvin. Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotoisin Keski-Aasiasta Ob-joen seudulta. Carl von Linne aikanaan toivoi saavansa Ruotsiin särkyneensydämen siemeniä, mutta yllätykseksi niistä

  • Mikä siinä on – aina kukassa kun on sisään siirron aika

    Verenpisarat ovat valloittavia – etenkin sen jälkeen, kun olen saanut ne talvehtimaan menestyksekkäästi. Loppukeväällä vien kasvit sisätiloista ulos ja sitten saakin odotella niiden kukkia oikeastaan koko kesän. Kesällä on niin paljon muuta tekemistä ja kukkaa, joka vie huomion, ettei verenpisaroita tule ajatelleeksi. Mutta kun elokuu alkaa kääntyä syyskuun puolelle, alkaa verenpisaraosastolla tapahtua. Nuppuja kehittyy siitä

Kaikki jutut