Etelä- ja Keski-Lappi
Sateet riepottelivat vanhan pihan pioneja. Pullein niistä ravisteli terälehtiään ja taivutti raskaita kukkiaan maahan asti, muut pistivät kukkansa suppuun ja odottelivat rajuilmojen väistyvän. Nyt aurinko taas paistaa ja pionit (ja niiden emäntä) katselevat että mitenkäs tästä selvittiin. Ihan hyvin.
Keskikesän yöttömät yöt ovat taianomaisen valoisia. Juuri sellaisina iltoina puhtaanvalkoiset kukat suorastaan loistavat puutarhassa. Juuri tällä hetkellä kielojen valtavan vahva tuoksu leijailee pihamalla, helteisen kesäilman nostattaessa aromit huippuunsa. Pian vietetään juhannusta. Perinteiseen tapaan juuri silloin tulee kerättyä huvimajaan ja kotiin suuri sinivalkoinen kimppu juhlistamaan Pohjolan yötöntä yötä. Sinisten kukkien osuutta yleensä edustavat omalla pihallani
Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ja luhtalemmikit (M. scorpioides) ovat vallanneet puutarhan puolivarjoisatkin kohdat upealla taivaansinisellä loistollaan. Joku pitää puistolemmikkiä rikkakasvina koska se on vakiintunut vieraslaji, ja toinen puolestaan rakastaa sitä osana puutarhaa. Itse kuulun jäkimmäiseen ryhmään. Lemmikki on myös mitä mahtavin pörriäiskasvi. Mitättömän pienikokoinen ja runsaasti siementävä peltolemmikki (M. arvensis) on sen sijaan ollut kasvimaani suuri
Oletko koskaan jäänyt katselemaan marjapensaiden kukkia? Pieniähän ne ovat, vaatimattomiakin kenties, mutta sellaisenaan varsin viehkeitä. Näiden pikku ihmeiden luo johdatteli tällä kertaa pullea kimalainen, joka imi kukista ahnaasti mettä: yllä karviainen ja alla mustaherukan sekä punaherukan kukat.
Olen viime päivinä ihastellut ikkunani edessä avautuvaa kullankeltaista näkymää, kun kultapiiskut ovat rävähtäneet täyteen kukkaan. Ja mikä surina ja pörinä niissä käykään! Pienet kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut mettä etsivät eivät meinaa saada näistä kylläkseen. Perhosia on sen sijaan näkynyt hyvin vähän.
Vieläkö on herukoita puskissa? Viimeisiä viedään, mutta ihana on yhä kipaista aamulla pihalle ja kerätä tuoreet marjat suoraan pensaasta aamuviilin tai -jogurtin päälle. Toki niistä on riittänyt muuhunkin, mehuun ja ranskalaistyyliseen siirappiin, pakkaseenkin. Mustaherukoita tulee vähemmän kuin punaisia, joita riittää häkellyttävän paljon muutamastakin pensaasta. Oma suosikkini on kuitenkin valkoherukka, jossa on todella hienostunut maku. Niitä
Ihan justiin pitäisi tilaajien postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä lehtipisteisiin kolahtaa Oma PIHA -lehden numero 5/2019. Siinä on mm. Pirkko Kahilan kiva artikkeli kymmenestä mainiosta maatiaisperennasta, vähän vähemmän tunnettuja lajeja. Maatiaisperennoissa parasta on luotettavuus ja hyvä kukinta niin sateisina kuin paahteisinakin kesinä. Niillä ei ole taipumusta tehdä katoamistemppua mahdottomanakaan talvena. Omalla pihallani on yksi esimerkki, joka
Kiurunkannus (Corydalis) on ilahduttavan aikainen kevätkukkija, jonka nimen uskotaan viittaavan siihen että se kukkii samoihin aikoihin kun kiurut näyttäytyvät ja aloittavat munintansa. Syyskuussa kasvin juurimukulat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle, hieman happamaan ja lehtomaiseen kosteutta pidättävään paikkaan. Keväisin kiurunkannuksia voi istuttaa taimistoilta hankittavina astiataimina, niitä voi myös kylvää siemenestä. Luonnossa kasvi siementää noin kuukauden kuluttua
Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys. Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet! Istutin muutaman eri sävyisen
Poimulehtien (Alchemilla) yleisilme on pehmeän aaltoileva. Limenkeltaiset kukinnot piristävät kasvia kesäaikaan. Hieman sahalaitaisilla, pehmeäkarvaisilla lehdillä on monia terveysvaikutuksia ja niitä voi poimia esimerkiksi teeaineksiksi tai salaattiin. Poimulehdessä on runsaasti mineraaleja ja antioksidantteja, se tukee hyvin ruoansulatusta ja edistää kaikenikäisten naisten terveyttä. Poimulehtikasvusto näyttää jatkuvasti aamukasteisen kostealta, sillä kasvi erittää nestepisaroita lehtiensä yläpinnalle. Yksi kasvin englanninkielisistä
Kanerva on luonnossa niin yleinen ja arkinen kasvi, että sen kauneutta tulee harvoin ihailleeksi. Tosin Eino Leino kyllä ymmärsi jo aikoinaan kanervan kauneuden, kun hän runossaan ”Hyljätyn valitus” muisteli nuoruutensa impeä kanervakimppu kädessään. Yleensähän kanervaiset kankahat loistavat punavioletteina, mutta toisinaan saattaa löytää pienen laikun kanervia, joilta puuttuu kyky muodostaa sinipunaista antosyaniiniväriainetta ja tämän seurauksena kukat
Sammalia ajatellaan harvoin tähän aikaan vuodesta, enemmän ne ovat mielessä talvella, kun luonnon väriskaala kutistuu. Kevään ja alkukesän kosteus herättää kuitenkin monet sammallajit rehevään kasvuun ja kirkkaisiin väreihin. Ilahduttavaa vihreää löytyy monissa sävyissä ja muodoissa, riippuen kasvupaikasta. Kuvan sammalet kukoistavat kalliolla, jota pitkin tihkuu hyvä määrä vettä nyt kun kesän helteet eivät vielä paahda. Sammaleita
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
