Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
Huulikukkaiskasvien heimoon kuuluvia laventeleita (Lavandula) tunnetaan 39 lajia. Meille suomalaisille tutuimpia ovat varmasti perinteinen tähkälaventeli (L. angustifolia) sekä tupsulaventeli (L. stoechas), koska niiden taimia on yleisimmin saatavilla. Luontaisesti laventelia kasvaa Välimeren alueella. Tämä ainavihanta puolipensas pitää lämpimästä ja aurinkoisesta kasvupaikasta, maaperä saa olla mielellään ravinteikasta ja läpäisevää hiekkamaata.
Laventelin monipuolisen käytön juuret ulottuvat pitkälle historiaan. Muinaisessa Egyptissä tällä voimakastuoksuisella yrtillä parfymoitiin niin elävät ihmiset kuin palsamoitavat ruumiitkin. Kuningas Tutankhamonin hautakammio oli myös täytetty laventelilla ja sen tuoksu leijui vastaan vielä aikojen päästä, kun hauta avattiin. Itse Kleopatran sanotaan käyttäneen laventelia salaisena aseena viettelypuuhissa, koska tuoksun uskottiin houkuttelevan kosijoita.
Laventeli on ollut myös Euroopassa kovassa käytössä niin ylhäisen väen stressaantuneen mielen rauhoittajana kuin talonpoikien pyykkien raikastajana. Ovensuuhun ripustettuna laventeli piti pahat henget loitolla, ja kylpyveden seassa tämän voimakkaasti rauhoittavan yrtin sanottiin ajavan riivaajahenget pois ylivilkkaista lapsista.
Luostaripuutarhoissa munkit kasvattivat laventelia sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi. Laventelin eteerisen öljyn sanotaan ehkäisevän ihotulehduksia ja hoitavan hyttysenpuremia, sillä on hoidettu myös hierontaöljyyn sekoitettuna lihasjännitystä. Ensimmäisen maailmansodan aikaan desinfioivaa laventelia hyödynnettiin sairaaloissa paljonkin. Hienoimmat sokerileipurit saattavat käyttää laventelin kukkia myös leivonnaisissa. Astmaiset ja heinäallergiset välttäkööt kuitenkin laventelia, sillä monien muiden aromaattisten yrttien tavoin se voi aiheuttaa yliherkkyyttä.
Voimakkaalla ja miellyttävällä tuoksulla sekä kauniin tähkämäisillä, liiloilla kukinnoilla huomion varastavat laventelit talvehtivat Suomessa hyvällä onnella aivan etelässä. Mutta kasvi on ehdottomasti upea koristus yksivuotisena kesäkukkana ruukussa, ja yrttitarhassa romanttisena väriläiskänä. Halutessaan tähkälaventelin kukinnot voi kuivattaa hyötykäyttöön huonetuoksuksi tai sekoittaa merisuolan joukkoon, jolloin saa loihdittua itselleen rentouttavan jalkakylpysuolan. Omaa rauhaa rakastava suomalainen mökkeilijä voi sitoa kokeeksi laventelikranssin kesäpaikkansa oveen ja testata, josko se pitäisi kutsumattomat vieraat loitolla. Jospa pitäisi edes hyttyset...
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Yrttien taimia voi ostaa torilta tai kaupan vihannestiskiltä, mutta miksi jättää käyttämättä tämäkin tilaisuus puuhailla siementen ja mullan kanssa. Itsekasvattaminen on lisäksi ainoa konsti saada harvinaisempia yrttejä tuoreina keittiöön.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kauniisti kukkiva kasvimaa piristää mieltä ja kutsuu tärkeät pölyttäjät kylään. Siistit kukkapenkit osoittavat kasvimaan rajat, mutta kesäkukkia voi lisätä väriläiskiksi myös vihannesten joukkoon.
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
Risteyttämällä saa elegantti japaninkurjenmiekkakin uusia sävyjä ja runsautta. Japanilaista kasviharrastajaa kiehtovat siemenkasvatuksessa yllätyksellisyys ja uuden luominen.
Milloin tänä keväänä kannattaa kylvää, istuttaa ja kitkeä puutarhassa? Haastattelussa kuun mukaan ajoittamisen perinnettä tallettanut Anne Pöyhönen.
Komeilta ja sopivan kesyttömiltä näyttävät amerikanpionit täydentävät alkukesän kukkaloistoa puutarhassa. Kukinnan jälkeen ne toimittavat vihreän pensaan virkaa. Syksyllä avautuvat suuret siemenkodat.
Kaikkein ihanimpia kevään kukista ovat maalis–huhtikuussa kukkivat pienet sipulikukat. Ne ovat kerrassaan jalokiviä puutarhassa. Kukkien värit loistavat tummaa maata vasten ja saavat sydämen tykyttämään. Koska aina tuntuu, että pihassa ei ole aikaisia kevätkukkia tarpeeksi, muista tänä vuonna kirjata ylös sopivat kasvupaikat ja istuta syksyllä lisää sipuleita ja mukuloita.
Karhunlaukka on Keski-Euroopan suosituimpia keväisiä villiyrttejä. Sen hienonmakuisia lehtiä poimitaan nykyisin Suomessakin yhä useammassa kotipuutarhassa.
Mehikasveista ja maksaruohoista saa hauskoja asetelmia. Rikkoutuneet ruukutkin pääsevät näin uuteen käyttöön.
