Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke VI

Vedenjakajamailta Lapin porteille, Kemi–Ylitornio–Kuhmo

  • Jospa se tästä lähtisi

    Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun alkupuolella, sitten ne peittyivät lumeen. Osa kukista oli jo avautunut hautautuakseen sitten lumeen. Niitä on pikku hiljaa paljastunut lumen sulaessa. Tässä on sama kukka kuin

  • Kultaneulasia

    Euroopanlehtikuusen neulaset ovat puutarhan myöhäisimmän ruskan runollinen yksityiskohta. Tämä havukasviksi poikkeava kesävihanta puu on kotoisin keskisen Euroopan vuorilta. Kultaneulaskimput säteilevät puun oksilla tähtimäisesti ja pysyvät yleensä osin kiinni vielä lumentulon jälkeenkin. Alas varistuaan ne muodostavat valoisan katteen puun alle. Keväällä uusien lehtikuusenneulasten sävy lukeutuu puutarhan raikkaimpiin vihreisiin. Lehtikuuset ovat nopeakasvuisia ja vanhemmiten järeitä puita. Kuvien

  • Punaista syksyä maantasalta alkaen

    Lamohietakirsikka (Prunus pumila var. ’Depressa’) on hieno maaruskan lähde, kun ajatellaan puutarhan syysvärien kerroksellisuutta. Sen sirot, punaruskaiset lehdet liekittävät aurinkoisia ja läpäisevämaaperäisiä kasvupaikkoja. Hietakirsikan versosto suikertaa yleensä noin metrin levyisellä alalla. Kate maanpinnalla jarruttaa nopeakasvuisempien rikkakasvien versomista sen lomassa. Hietakirsikan vuodenajoista voi nauttia vielä V-vyöhykkeellä. Keväällä lamohietakirsikan valkeat, runolliset tähtikukat edustavat hanamijuhlaa maan tasolta alkaen.

  • Maksaruohojen roosanpunaa

    Syysaurinko valaisee kookkaiden maksaruohojen laakeat kukinnot tunnelmallisesti. Lempeitä värinyansseja lisää se, että kukintojen roosansävyt vaihtelevat kukintavaiheen mukaan. Nämä korkeammat (~50 cm), mukavanmuotoisia pensaita muodostavat iso/komea/syysmaksaruohot (Sedum/Hylotelephium) lukeutuvat hyönteismyönteisiin myöhäänkukkijoihin. Kuivatakin kukintoja voi ja ympätä niitä syksyn leikkokukkakimppuihin. Lajikkeita ja kukintosävyjä on runsaasti, sillä näistä maksaruohoista kehkeytyi niittymäisten perennojen buumin myötä muotikasveja. ’Matrona’ -lajikkeen tummempi varsisto

  • Perhosten elokuu

    Loppukesällä tulevat kukkaan monet loistavat perhoskasvit, kuten keltakaunokki (Centaurea macrocephala). Nyt on liikkeellä paljon perhosia ja ne hyötyvät yltäkylläisestä mesibaarista. Kukinnan jälkeen tulevat siemenet ja monena talvena olen ihaillut tiklejä, jotka tulevat syömään siemeniä tästä ja muistakin ohdakkeen tyylisistä kasveista. Seuraava ihana keltainen on sitruunaperhonen. Harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) etu on pitkä kukinta-aika; uusia kukkia avautuu

  • Valoa päivänkakkaraniityltä

    Päivänkakkaraniitty on upean valoinen näky. Kasvissa on luonnonkukan charmia, ja monelle se onkin yksi kesän rakkaimmista kukkamerkeistä. Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on niittyinen ”kansalliskukkamme”, sillä se ilahduttaa koko Suomessa. Se on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi. Kakkarakasvustoja kannattaa vaalia, jos sellaisia lähitienoolla tietää, tai sitten kylvää uusia. Kasvi leviää siemenistä hyvin. Kasvupaikaksi sopii laihahko ja kuivahko maa auringossa.

  • Kesän ihania pinkinsävyjä

    Kukkivat ruusuorapihlajapuut (Crataegus x media) ilahduttavat nyt kesäkuussa superkerrannaisella kukkamassallaan, jolle tummanvihreät lehdet luovat tyylikkään kontrastin. Ruusuorapihlaja kannattaa istuttaa suojaiselle ja aurinkoiselle paikalle. Paahdettakin tämä ihanuus kestää. Ruusuorapihlaja varttuu korkeimmillaan noin nelimetriseksi puuksi tai pensaaksi. Yleisin lajike on alunperin englantilainen ’Paul’s Scarlet’. Viehättävä tuoksuvatukka (Rubus odoratus) edustaa herkän yksinkertaisterälehtistä vaaleaa pinkkiä. Pensas viihtyy parhaiten kosteuttapidättävässä

  • Omenankukat vuorossa kukkajuhlassa

      Alkukesän kukkapuujuhla on edennyt omenankukkiin, ja puidenystävän onkin seuraavaksi aika retkeillä omenapuiden katveeseen. Kukkapilviä on avautumassa niin hyötytarhoissa kuin koristeistutuksissa, vaikkapa valmistujaisjuhliakin kehystämään. Kyseessä on japanilaisille tärkeän hanamijuhlan eli kirsikankukinnanihailun kaltainen ajanjakso. Silloin varataan aikaa läsnäololle puiden kukkimishetkien ihmeellisyyttä kokemassa. Hedelmätarhojen omenapuissa näkyvät valkean ja vaaleanpunaisen herkät, jäätelöannosmaiset yhdistelmät. Koristeomenoissa on sävyjä esimerkiksi tummasta

  • Scillansinistä

    Yksi kevään alkupuolen odotetuimmista kukkijoista on scilla, tuo pieni ja ponteva sipulikasvi, joka levittäytyy mattokasvustoiksi esimerkiksi nurmialueilla ja pensaanalusilla. Viralliselta nimeltään idänsinililja (Othocallis siberica) on kuitenkin kotoisin läntisestä Aasiasta. Meille sitä on istutettu 1800-luvulta lähtien, ensin kartanopuutarhoihin. Sittemmin scilla on osoittautunut niin sopivaksi oloihimme, että moni asutuspaikkakin on voinut jo kadota, mutta scillat vielä kukoistavat

  • Vapunajan kukkia

    Kuunvaihteen säätila liikuskelee vuoristorataa, mutta avautuneiden kukkien määrä on silti vähän kerrassaan kasvanut oloiltaan otollisimmilla etelän paikoilla. Scillojen sukuisten kevättähtien kuultavan vedensävyiset kukat ilahduttavat herkkyydellään. Nämä pienet sipulikasvit leviävät vuosi vuodelta laajemmiksi matoiksi nurmilla ja pensaanalustoilla. Ne liittyvät varhaisimpien kukkijoiden sesonkiin lumikellojen (Galanthus) jatkoksi. Näkösällä on myös valoisaa ja pontevaa keltaista: aikaisimmat keltanarsissit ja tulppaanit

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä