Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Marjakausi on parhaimmillaan

    Vaikka mansikkakausi on lopuillaan, on muiden marjojen saatavuus nyt parhaimmillaan. Marjat ovat kotoista superfoodia, joilla kannattaa täyttää pakastin. Erityisesti vitamiinirikkaat marjat kuuluvat lapsiperheiden pöytään, mikä on hyvä muistaa näin koulujen alkaessa. Lasten ravinto ja syöminen on kuuma peruna niin mediassa kuin vanhempien kesken käytävässä keskustelussa. Etenkin lisäaineet, sokeri ja rasvojen laatu puhuttavat. Moni vanhempi on

  • Jättipalsami – leviäväinen koristekasvi

    Vanhan viljelyspalstani vieressä oli pieni metsikkö, jossa puiden alla levittäytyi jättipalsamimeri. Ne viihtyivät paikalla erinomaisesti: vieressä virtasi joki (tai pikemminkin seisoi vetinen oja) ja puut antoivat varjoa. En erityisesti pitänyt jättipalsamista. Se on hyvin vihreä, kyllä, ja lähemmin tarkasteltuna sen kannumaiset kukat ovat kauniit. Kasvin kokoon verrattuna  kukinta oli kuitenkin pientä ja valjua. Jännittävä se

  • Kun odotus palkitaan

    Kukkien kasvattamiseen liittyy aina tietynlainen odotus ja jännitys. Ehkä se on puolet kasvattamisen viehätystä ja kun odotus vihdoin palkitaan ihanalla kukinnalla, saa se kenet tahansa kotipuutarhurin vallan villiintymään. Itse olen huhtikuusta asti (jolloin pistokkaaat sain) odottanut ruusunnuppupelargoni Prince Gustavin kukintaa ja nyt suloiset täyteen ahdetut lähes vaahtokarkkimaiset hempeät pallerot ovat avautumassa. Kasvihuoneessa ovat ruukussa kukkineet

  • Laikkuköynnöksen lumoa

    Kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) voi venähtää häkellyttäviin mittoihin. Istutuksen jälkeen kasvi hieman harkitsee oloaan uudella paikalla, mutta jos ravinteita riittää, se kiihdyttää pian huimaan kasvuvauhtiin. Hätkähdyttävä on myös köynnösvyyhden väritys: vihreiden lehtien kärjet on kastettu vaaleanpunaiseen. Laikkuköynnös soveltuu hyvin näkösuojaksi tai viidakkotunnelmaa haluavalle. Toiselta nimeltään laikkuköynnös on minikiivi. Emikasvi tai ´Annikki´ -lajike (jolla samassa kasviyksilössä on

  • Persiljaa kesäkeittiöön

    Persilja kuuluu kasvimaan perusyrtteihin. Rautahermoisimmat hyötypuutarhurit kasvattavat persiljansa siemenistä, muut kääntyvät taimimyyjien puoleen. Molempi parempi, sillä tärkeintä on että saadaan tuoretta persiljaa keittiöön. Sillä tuore persiljasilppuhan on ihanaa: sitä voi ripotella melkein minkä tahansa kesäruoan päälle, sen kauniit lehdet sopivat annosten koristeeksi, eikä miinusta ole sekään, että se peittää hengityksestä valkosipulin hajun. Tuoreesta persiljasta voi

  • Poiminta lehdestä nro 4/2015: Jämpti piha pohjoisessa

    Oravan piha on rakennettu perheen tarpeisiin. Luonnonkivet ja kukkaryhmät hallitsevat etupihalla näkymää, takapihalla on hyvin hoidettu hyötytarha. Lassi-pojalle on pelikenttä sekä sählyyn että jalkapalloon. Piha on selkeä, avara ja siisti.  Katri ja Jyrki Oravan piha sijaitsee Oulun Kellossa, parikymmentä kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen. Perintömaasta lohkaistu pihatontti on vanhaa peltoa, mutta silti tälle 6300 neliön tontille

  • Voimakkaasti tuoksuva keltamatara

    Lähestyessäni tien vierellä kukkivia keltamataroita (Galium verum)  ja ahdekaunokkeja (Centaurea jacea) nenäni aisti mataroiden voimakkaan, miellyttävän tuoksun jo monen metrin päähän. Onko se hunajainen, vai kuinka keltamataran tuoksua voisikaan luonnehtia? Kuiville kasvupaikoille sopeutunut ja heinä-syyskuussa kukkiva keltamatara on ainoa keltakukkainen mataramme. Se risteytyy helposti valkokukkaisen paimenmataran (Galium album)  kanssa. Hailakamman keltaisena kukkiva risteymä on nimetty

  • Kunniakuja töyhtöangervoista

        Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus) on hulppea perenna, joka varttuu puutarhan viidakkomaiseksi, melkein pensaaksi kelpaavaksi jättiläiseksi. Yhdessä kesässä se kasvaa naisenkorkuiseksi ja ylikin sekä tekee suurten pilvimäisten kukkatöyhtöjen meren. Istuttamalla kaksi riviä töyhtöangervoita rinnakkain saisi aikaan kukkivan kunniakujan tai käytävän, johon voi sukeltaa sisään kimalaisten suristessa ympärillä. Kosteuttapidättävä ja ravinteikas paikka, ja tämä jätti viihtyy.

  • Tuoksuvainen puolanminttu

    Uusimmalla minttututtavuudellani eli puolanmintulla (Mentha pulegium) on erityistehtävä kasvimaallani. Perusmintusta saadaan lehtiä keittiöön, mutta tämän uutukaisen pitäisi olla kasvimaan vartijana ja pitää etanat loitolla. Kasvin tieteellisen nimen loppuosa, pulegium, viittaa nimittäin kirppuihin, joita sen kuivatuilla lehdillä on perinteisesti torjuttu. Myös muiden syöpäläisten sekä etanoiden sanotaan kaihtavan puolanminttua. Toistaiseksi puolanminttuni saa kasvaa rauhassa ja houkutella kasvimaalle

  • Siniset perunat kukassa

    Ajattelin tänä vuonna kasvattaa jotain hieman erilaista perunalajiketta joten valitsin kokeiluun Blue Congo-nimistä sinistä perunaa. Olen aina pitänyt perunankukkia kauniina (etenkin vaaleanpunaisia) joten tämän lajikkeen sinivioletit kukat kiinnostivat myös kovasti. Nyt perunat ovatkin aivan täynnä näitä upeita vaalean siniliiloja kukkia joita on vain pakko ihailla. Ovat kyllä kauneudessaan aivan yhdenvertaisia monen puutarhaperennan kuten vaikkapa sinilatvan

  • Köyhemmänkin kasvupaikan ruusu

      Ruusuangervoryhmä on pysähdyttävän komea näky täyteläisen vadelmasorbetin värisine kukkineen. Rinnakkaiset nuput ja avautuneet kukat luovat kasvustoon muotojen ja sävyjen vaihtelua.   Angervopensas (Spiraea japonica ’Froebelii’) antaa ruusunpunakukkia vaatimattomammallakin paikalla. Sen väritys on vahva näin kukinta-aikaan, mutta myös syksyllä ruskan värjätessä lehdet oranssinpunertaviksi. Valtteihin lukeutuvat lisäksi nämä ominaisuudet: kasvi talvehtii aika pitkälle pohjoiseen, pysyy noin

  • Metsälauhaa pihan koristeeksi

    Metsälauhan punertava väri kiinnittää huomiota kuivilla kalliorinteillä ja hakkuuaukioilla, joissa heinä voi muodostaa hehtaarien laajuisia kasvustoja. Metsälauhan kukkiva korsi kasvaa noin 30-70 cm korkeaksi. Heinän punertava väri on parhaimmillaan alku- ja keskikesällä, joten juuri nyt hyvä hetki kipaista hakemassa lauhoja ison ulkomaljakon tai ämpärin kanssa. Astian pohjalle kannattaa laittaa valmiiksi vettä vaikkapa kymmenisen senttiä. Paras tapa on