Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Koristekrassi, keittiöpuutarhan kuningatar

    Kaukaa Etelä-Amerikasta kotoisin oleva koristekrassi sopii mainiosti myös suomalaisiin pihoihin, parvekkeille ja kasvimaiden kaunistajiksi. Onhan se varsinainen ilopilleri tumman oranssinpunaisine ja keltaisine kukkineen. Tai lohenpunaisine, riippuen lajikkeesta. Koristekrassi sopii erinomaisesti hyötypuutarhaan, sillä kasvin lehdet, kukat ja jopa siemenetkin syötäviä. Nuoret lehdet voi silputa salaatin sekaan ja isommista saa sievät kertakäyttölautaset pihajuhliin. Eivät ne kovin tukevat

  • Postin ruohonleikkauspalvelulla pyyhkii hyvin

    Postin toukokuussa aloittama ruohonleikkauspalvelu on ollut käynnissä tiistaisin ympäri maata. Palvelu on sopinut hyvin tiistain muuhun postityöhön. Tiistai valittiin ruohonleikkauspalveluun sen perinteisesti vähäisemmän postimäärän vuoksi. – Ruohonleikkausta on tilattu ilahduttavasti ympäri maata, ja se on toteutettu ilman häiriöitä postinjakelussa. Jos tilauksia alkaisi oikein sataa jollekin alueelle, otamme tarvittaessa lisäresursseja töihin. Huolehdimme siitä, ettei Postin ydintoiminta,

  • Ruohosipulin kukat keittiöön

    Kun ruohosipuli alkaa kukkia, kerätään niistä kimppu ja asetetaan se keittiön pöydälle. Vaaleanliilat, tähtimäiset kukat ovat sieviä – ja ne tuoksuvat hienosti. Ohi kulkiessaan voi käydä aina nuuskuttelemassa. Keittiöön ruohosipulin kukat sopivat siksikin, että ne ovat syötäviä. Kokonaisina kukat voi asetella koristeeksi lautasen reunalle, ja yksittäiset kukat antavat keveyttä, suloa ja hyvää makua valmiille annoksille.

  • Kultasadetta

    Kultasade (Laburnum alpinum) lukeutuu Suomen kesän eteläiseneksoottisiin kukkijoihin. Näihin aikoihin kultasateesta riippuu suuria kirkkaankeltaisia kukkaterttuja, joissa pörisee kokonainen kimalaiskuoro. Näyttävä hernekasvi menestyy laihemmassakin maassa, kiitos sen juuriston typpibakteerien, jotka sitovat ilmakehästä kultasateelle ravintoa. Mahdollisimman lämmintä kasvupaikkaa suositellaan, mutta onpa tuulisemmallakin paikalla kasvavista kultasateista kehittynyt komeita puita. Kultasade on kokonaisuudessaan myrkyllinen kasvi. Jäniksiä tämä ei tosin

  • Juhannusruusun kukintaa

    Juhannusruusua (Rosa pimpinellifolia) on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alusta lähtien. Tämä tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve pensas tunnetaan kestävyydestään ja tuoksuvasta kukinnastaan. Jopa kaksi metriä korkeaksi kasvava juhannusruusu leviää nopeasti kasvattamalla runsaasti juurivesoja. Juhannusruusu on vaatimaton kasvualustan ravinteiden ja kosteuden suhteen. Kukinta on runsasta sekä auringossa että puolivarjossa. Etelä-Suomessa kukinta kestää pari viikkoa ja ajoittuu

  • Ihanat unikot

    Ensimmäinen unikko avautui eilen! Tätä olin niin kovasti odottanut, vaikka unikko on kyllä kaunis nuppuvaiheessakin. Idänunikko (Papaver orientale liebsteron) yksi ”isoäidinaikaisista” perinneperennoista. Se on todella kaunis kukka, joka kukkii suhteellisen lyhyen aikaa kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukinto on hyvin näyttävä, kukan oranssiväri suorastaan hehkuu. Unikot ovat suosittuja puutarhakasveja upeiden kukkiensa ansiosta. Suomessa ei unikoita kasva luonnonvaraisina. Idänunikko

  • Puutarhakasvien suuret talvituhot ovat varmistuneet

      Poikkeuksellisen ankarasta talvesta johtuvat huomattavat kasvikuolemat ovat nyt lopullisesti selvinneet. Talven jäljiltä vielä pitkään juroneidenkin kasvustojen pitäisi jo olla vihertyneitä. Lyhyt ja kolea viime kesä sekä erityisesti lumettomaan aikaan osuneet tammikuun ankarat pakkaset ovat aiheuttaneet pahimmat kasvituhot kolmeenkymmeneen vuoteen. Tammikuussa kovat 20-30 asteen pakkaset tulivat Lappia ja Koillismaata lukuun ottamatta lumettomaan ja märkään maahan.

  • Akileijojen aika

    Isoäitien ajoista kasvatettu akileija (Aquilegia) on viehko alkukesän perenna. Vanhemmilla lajikkeilla kukkien värit vaihtelevat kuvan kaunottaren hennosta vaaleanpunasta siniseen ja tummaan liilaan. Englanniksi akileijaa kutsutaan nimellä columbine, sillä ylösalaisin käännettynä kukan muoto muistuttaa yhteen kerääntynyttä kyyhkysparvea. Toinen nimi granny´s bonnet taas viittaa entisajan hattumuotiin. Siemeninä säilyneet akileijat voivat putkahtaa uudelleen esiin esimerkiksi maata muokattaessa. Kasvi

  • Kukkia luonnossa ja maljakossa

    Enpä muista aiemmilta keväiltä, että olisin nähnyt päivänkakkaroiden kukkivan jo toukokuun puolella. Neljä päivää sitten (28.5.) niitä riitti poimittavaksi maljakkoonkin eräältä syrjäiseltä niityltä. Myös kukkivat mäkitervakot levittäytyivät laajoina kasvustoina kuivalla mäkitöyräällä, missä näyttivät viihtyvän hyvin myös monivärikukkaiset keto-orvokit. Ja olipa tuolla etelärinteen lämpimällä kasvupaikalla metsämansikkakin ehtinyt kukkaan. Maljakkokimppuihin kakkaroiden ja tervakkojen seuraksi laitoimme rämeeltä poimittuja

  • Karhunlaukka on alkukesän herkku

      Karhunlaukka (Allium ursinum) maustaa monenlaisia ruokia omaleimaisella, voimakkaalla sipulinmaullaan. Kyseessä on alkukesäinen mauste, sillä karhunlaukkakasvusto kuihtuu pian kukinnan jälkeen. Monivuotinen karhunlaukka viihtyy varjoisassa, hyvämultaisessa paikassa. Yksikin taimi leviää ajan myötä kiiltävänvihreäksi, noin 30 cm korkeaksi kasvustoksi. Kasvi lisääntyy myös siementaimilla. Näihin aikoihin laukkamattoa alkavat koristaa valkoiset, tähtimäiset kukat. Luonnossa kasvi on harvinainen ja rauhoitettu,

  • Väri-iloittelua kevätpihalla

    Toukokuu tuntuu vaihtuvan kesäkuuksi mitä ihanimmassa auringonpaisteessa. Puutarhassa keväinen kukkaloisto ja värien karnevaali on juuri tällä hetkellä juhlavimmillaan. Sen kummempia miettimättä syksyllä istutin erilaisia väri- ja lajikesekoituksia tulppaneita jotta itse sai elää jännityksessä tietämättä mitä maasta keväällä nousee. Paljon ihanaa ja värikästä onkin noussut ja vaikka yleensä suosin lähinnä pastellisävyjä tulppaaneissa, ovat punaiset, keltaiset ja

  • Voiko puu kukkia enää kauniimmin?

    Parhaillaan eteläisessä Suomessa kukkivan hevoskastanjan eli balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) terttumaiset kukinnot ovat – varsinkin läheltä tarkasteltuna – kerrassaan hurmaavat siroudessaan ja värikkyydessään. Kotiseudullaan Balkanin vuoristossa hevoskastanja voi kasvaa 30 metriä korkeaksi puuksi, mutta Suomessa vyöhykkeillä I-II (III) menestyvänä se jää parhaimmillaankin n. 15 metriseksi. Hevoskastanja tarvitsee kasvupaikaksi avaran ja aurinkoisen, tuoreen, runsasravinteisen ja multavan, mieluusti kalkkipitoisen