Pelargonien pistokasaika on parhaimmillaan. Saatavilla on toinen toistaan houkuttelevampia pieniä pistokastaimia joiden avulla voit kätevästi kartuttaa rakasta pelargoniakokoelmaa ja ehkä jopa paikata talven aikana tulleita menetyksiä. Erityisen houkuttelevia ja haluttuja ovat ruusunnuppupelargonit, tulppaanipelargonit, erilaiset kirjavalehtiset lajikkeet, sekä hennon vaaleanpunaiset ikiklassikot kuten ‘Mårbacka‘, ‘Gustav‘ ja ‘Prins Nikolaj‘.
Koko talven 5-10 asteisessa yläkerrassa ikkunan edessä viettäneet viime kesänä hankitut pelargoniat pääsivät kevätleikkauksen kautta huoneilman lämpöön ja auringonpaisteeseen. Parissa viikossa säännöllisen kastelun jälkeen alkoi mieto lannoitus ja nyt ikkunalauta on täynnä reheviä uudenveroisia pelakuita.
Nyt onkin hyvä aika ottaa pistokkaita sopivista nuorista varsista jotka eivät ole vielä ehtineet muuttua puumaisiksi.
Taimistoilta saa hankittua jo valmiiksi juurrutettuja pikkutaimia muutamilla euroilla. Istuta pienet taimet hieman isompiin ruukkuihin kukkamultaan ja huolehdi kastelusta. Mikäli huoneilma on kuiva ja olet yhtä laiska kastelija kuin minä, suosittelen istuttamista muoviruukkuun. Taimen voi kesäksi siirtää oikeaan saviruukkuun jos haluaa. Olen myös huomannut että muoviruukussa taimet ovat talvehtineet aina paremmin kuin saviruukussa, jossa kuivumisriski on suurempi.
Mikäpä olisi parempaa puuhaa kevättä odotellessa kuin hoivata pikkuisista kasvin aluista ihanat kesäkukat. Taimista kannattaa poistaa aina aluksi nuoret kukkanuput, jotta itse kasvi jatkaa hyvin juurtumistaan, vahvistuu ja tuuheentuu. Pelargoniat ovat arkoja kylmälle, mutta touko-kesäkuuhun mennessä ne ovat voimistuneet jo täysimittaisiksi kaunottariksi.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Tänään pääsin hieman erilaisiin keväisiin sadonkorjuuhommiin. Syksyllä kukkasipulien alennusmyynnin aikaan tunsin pakottavaa tarvetta haalia kotiin vielä muutaman pussin kun halvalla sain – ja vielä pari lisää (niin tuppaa loka-marraskuussa usein käymään). Kukkapenkeissä ei kuitenkaan ollut tilaa, joten upotin hiekansekaiseen multaan istutetut sipulit muoviruukkuineen päivineen kompostikasaan ja peittelin syksyn lehdillä. Nyt pääsin nostamaan ne ja siirtämään
