Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Iloinen lintuyllätys

    Pihapuuhissa kohtasin iloisen yllätyksen: parven urpiaisia! Nämä pienet pohjoiset vieraat lehahtivat sirkuttavana parvena pois, kun lähestyin, mutta palasivat pelottomina pian takaisin – pelottomuus on kuulemma pohjoisen lintujen erikoisuus, sillä ne eivät ole lainkaan tottuneet ihmisiin, eivätkä siten osaa edes pelätä ihmisen metkuja. Palasin kohta sisältä kameran kanssa ja pian linnutkin olivat kerääntyneet takaisin samaan paikkaan.

  • Mainio marja-aronia

    Pääsin vastikään maistelemaan marja-aroniapensaani (Aronia mitschurinii) ensimmäisiä marjoja. Ne ovat isoja ja mehukkaita, ja niistä on tulevaisuudessa tarkoitus tehdä hyviä mehuja ja hilloja. Toki niitä voi käyttää myös smoothieissa, puuroissa ja soseutettunakin. Maultaan marjat ovat makeahkoja, mutta hivenen karvaita ja happamia. Supermarjastakin puhutaan, sillä marja-aronia sisältää runsaasti mm. B-, C-, E- ja K-vitamiineja, antioksidantteja sekä

  • Kaunis ja terveellinen tyrni

    Minun tekisi mieli nimittää tyrniä Pohjolan oliiviksi, vaikkei niillä niin kauheasti yhteistä olekaan. Molemmilla on kuitenkin kauniit, hopeanvihreät kapoiset lehdet ja molemmat tuottavat hyvän sadon syksyllä. Molemmista puristetaan myös öljyä, joskin eri tarkoitukseen, ja molemmat ovat, tekisi mieli sanoa, terveellisen elämän perusta. Jos joskus olen harmitellut ettei oliivi meillä menesty, se on turhaa, sillä onhan

  • Söpö löytö

    Löysin syysleimujeni syleilystä pienen ruusuntaimen, näytti siltä, että se oli tuupattu sinne ajatuksella että katsotaan jos se kestää. Oli se kestänyt, kyllä, mutta ei se syysleimujen alla kukkia jaksanut. Keväällä siirsin sen uuden yrttipenkin kruunuksi, jälleen ajatuksella että no katsotaan mitä siitä tulee. Paikka ei edelleenkään ollut paras mahdollinen, mutta se juurtui kyllä, ja vaikka

  • Kuin tummaa samettia

    Yksi elokuun odotetuimmista hetkistä on auringonkukkien avautuminen. Perinteisten keltaisten ohella sävähdyttävät erikoisemmat lajikkeet, kuten syvän tummanpunainen ’Evening Sun’. Varjojen langetessa sen terälehdet saavat miltei mustan sävyn, kun taas aurinko saa punaisen hehkumaan. Kukkien lisäksi tällä ”ilta-auringolla” on kiehtovat nuput, etenkin kun ne alkavat avautua. Terälehtien kärjet ovat keltaiset ja paljastavat tumman punansa vähitellen auetessaan.  

  • Minipunajuuria

    Punajuuri on siitä hyvä vihannes, että siinä on kaikki syötävää: niin juuri, varret kuin lehdetkin. Niinpä harvennustaimistakin saa apetta pöytään. Pienet juuret keitän ja tarjoan alkupalasalaattina raejuuston kanssa (hiukan suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja sitruunamehua sekaan), kun taas varret ja lehdet käytän yleensä kuumalla pannulla ja lisään esimerkiksi pastan joukkoon pekonihakkeluksen kanssa. Herkullista, ravinteikasta, eikä mitään

  • Salkoruusut ihastuksen kohteena

    Kylvin nukkasalkoruusua kolmisen vuotta sitten, kun ihastuin siihen yhdessä julkisessa istutuksessa. Taimia sai odottaa kukkaan, sillä istutin ne melko huonoon maahan ja niistä onkin elossa enää yksi. Sekin riittää, sillä nyt se on kukassa! Eikö ole hurmaava väri. Nukkasalkoruusu on monivuotinen, joten toivon tästä pitkäaikaista iloa. Peurat valitettavasti herkuttelevat salkoruusuilla, siksi kukkani on suojakartion sisällä

  • Munakoiso kukkii

    Tämä on puhdas kokeilu, sanoin itselleni ostaessani hetken mielijohteesta pari munakoison tainta. Oli kesäkuu ja helteistä, istutin taimet avomaalle mahdollisimman aurinkoiseen, lämpimään ja suojaiseen paikkaan. Mutta sitten tuli heinäkuu, kolea ja sateinen. Olen kuitenkin seurannut mielenkiinnolla munakoisojeni selviytymistä. Ei niille ole käynyt kuinkaan, päinvastoin, ne ovat jopa kukkineet. Jos jotakin aivan ihmeellistä tapahtuisi, tulisi lämmin

  • Ampiaispesä silmiltä piilossa

    Lupiinimerta niittäessäni alkoi yhtäkkiä kuulua surinaa. Otin askeleen taaksepäin ja tajusin, että viikate oli likipitäen hipaissut komeaa ampiaispesää. Varmuuden vuoksi lähdin matkoihini, mutta uteliaisuuttani palasin takaisin hiukan myöhemmin. Ampiaispesä oli lupiinien keskellä, aivan maan tasalla, missä se killui vanhassa taittuneessa lupiininvarressa. Olin aiemmin poistellut pieniä ampiaispesän alkuja liiteristä, joten eivät ne nähtävästi kovin kauas olleet

  • Herkkä ja helppo kirjokiurunkukka

    Joskus pienikin voi olla kaunista. Kaikessa siroudessaan herkkä ja melko pienikokoinen kirjokiurunkukka (Gilia tricolor) on helppo suorakylvettävä kesäkukka. Se viihtyy läpäisevässä maassa, joten kylvin sen keväällä kesäkukkapenkkini köyhimpään, hiekansekaiseen kasvupaikkaan. Nyt muutoin ongelmallinen kohta on täynnä lumoavia pikkukukkia, jotka joidenkin mielestä tuoksuvat miedosti suklaalle. Kosteammalla kasvupaikalla varret kasvavat huomattavasti pidemmiksi. Kirjokiurunkukka houkuttelee hyvin paikalle niin

  • Kehäkukat sateessa

    Tänä vuonna kehäkukkani ovat näemmä odottaneet sadetta avautuakseen. Uudessa, puolivarjoisessa yrttipenkissä ne ovat keskittyneet lähinnä lehtien kasvattamiseen ja kiusoitelleet kasvattajaansa tiukasti supussa olleilla nupuillaan, kunnes ne nyt vihdoin rävähtivät auki – sadepäivänä! Nautin näistä valtavasti, joten odotus kyllä palkittiin. Joku pikku pörriäinenkin tuli kanssani avautuneita kukkia ihastelemaan. Nämä ovat ihan tavallisia lajikkeita, aiemmin talteen otetuista

  • Metsän antimia

    Ensin työ… …sitten huvi. Mustikkamaitoa nautiskellessa voikin ottaa sienikirjan esiin ja ryhtyä tutkailemaan millainen saaliista tuli.