Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Scillansinistä

    Yksi kevään alkupuolen odotetuimmista kukkijoista on scilla, tuo pieni ja ponteva sipulikasvi, joka levittäytyy mattokasvustoiksi esimerkiksi nurmialueilla ja pensaanalusilla. Viralliselta nimeltään idänsinililja (Othocallis siberica) on kuitenkin kotoisin läntisestä Aasiasta. Meille sitä on istutettu 1800-luvulta lähtien, ensin kartanopuutarhoihin. Sittemmin scilla on osoittautunut niin sopivaksi oloihimme, että moni asutuspaikkakin on voinut jo kadota, mutta scillat vielä kukoistavat

  • Vapunajan kukkia

    Kuunvaihteen säätila liikuskelee vuoristorataa, mutta avautuneiden kukkien määrä on silti vähän kerrassaan kasvanut oloiltaan otollisimmilla etelän paikoilla. Scillojen sukuisten kevättähtien kuultavan vedensävyiset kukat ilahduttavat herkkyydellään. Nämä pienet sipulikasvit leviävät vuosi vuodelta laajemmiksi matoiksi nurmilla ja pensaanalustoilla. Ne liittyvät varhaisimpien kukkijoiden sesonkiin lumikellojen (Galanthus) jatkoksi. Näkösällä on myös valoisaa ja pontevaa keltaista: aikaisimmat keltanarsissit ja tulppaanit

  • Akileijojen loputon kirjo

    Istuta puutarhaan akileija, saatat saada pari eriväristä siementaimea. Istuta kolme erilaista akileijaa, saat loputtomasti uudenlaisia!

  • Sammalta näkyvissä

    Kauniit sammalmatot alkavat etelässä sulaa esiin varjoisempienkin lumikinosten alta. Lukuisten sammallajiemme vehreys on olennainen osa maisemaa, nyt siihen jälleen uudelleen havahtuu. Omanlaisensa sammalet kattavat sekä kuivempia mullosmaita että soisia seutuja. Japanilaiset ovat tunnettuja rakkaudestaan sammalpeitettä kohtaan. Vihreyteen perustuvassa puutarhassa sitä vaalitaan esimerkiksi roskien hellävaraisella poisluutimisella ja kulkemisen rajoittamisella poluille. Erityisesti Kioton seudulla on pitkän pitkä

  • Auringon sulatustyötä

    Kylmempänäkin kevätkautena auringolla on kuitenkin sulattamisvoimaa. Pälviä aukeaa varsinkin eteläisille paikoille, ja lämpö tuntuu päiväkävelyllä kasvoilla. Vähitellen harsuuntuvat jää- ja kerihankilaikut ovat rimssureunoineen mielenkiintoisen muotoista katseltavaa. Linnuista esimerkiksi lokit ja mustarastaat ovat viileästä huolimatta aktivoituneet enemmän näin huhtikuun koitettua. Vankkavartisimmat talventörröttäjäkasvit kohoavat yhä pystyssä. Jotakin pientä vihreyttä voi olla näkyvissä, mutta maanpinta on tällä hetkellä

  • Ruusuja, ruusuja

    Tässä arkistoista muutamia ruusuja maaliskuun viimeisen viikon iloksi. Ruusunkukkakuvat tuntuvat aina mukavalta katseltavalta – ja ehkäpä etenkin nyt, kun kevät kulkee hitaalla vaihteella. Ne levittävät lempeää ja värikästä tunnelmaa. Vielä toistaiseksi uinuvissa juuristoissa piilee voima tuottaa kohta monikerroksisia ja -sävyisiä terälehdistöjä sekä hurmaavan kesäistä tuoksua. Iki-ihanat luonnonruusumme, kuten orjanruusu (Rosa dumalis), kukittavat esimerkiksi kivikkorantoja ja

  • Puutarhan tähti

    Lehtijuttuihin eivät mahdu kaikki juttukeikalla otetut kuvat ja joskus käy niin, että jotakin olennaista jää lehtiartikkelin ulkopuolelle. Näin tapahtui Oma PIHA 2/2022 -numeron jutussa kauniista ja harmonisesta pihasta Eurajoella. Tässä pihan omistaja, brittiläinen lyhytkarvakissa Elisa. Jos Elisan kuva olisi päätynyt juttuun, tässä olisi ollut sen kuvateksti: Brittiläinen lyhytkarva Elisa on valloittava kissapersoona. Hän vaatii aamurutiinit isukiltaan

  • Kasvimattoa kivimuurilla

    Luonnonkivimuurit luovat maisemaan viehättävän alkuperäistä ja muinaismuistomaista tunnelmaa. Lisäksi ne ovat rakennustaidonnäytteitä. Näin kevättalviaikaan, kun lumi on sulamassa pälviksi, muurinhuipulta paljastuu rosoista, mutta vihreää kasvimattoa. Tästä se kasvibongailukausi vähitellen alkaa. Lämpimälle, aurinkoiselle ja kuivahkolle muurinlaelle voi istuttaa esimerkiksi matalia maksaruohoja (Sedum), kuten kelta- ja valkomaksaruohoja, sekä rikkoja (Saxifraga). Kesäaikaan tämäkin ikivanha muuri kukkii herkin kukin.

  • Perusta puutarha ja SYÖ SE

    Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla

  • Vanha kunnon kuusiaita

    Julkisilta paikoilta löytyy mielenkiintoisia leikattuja kasvimuotoja. Tämä helsinkiläiskuusiaidasto mutkittelee labyrinttimaisesti avoimella puistoalueella. Säntillisesti saksittu havunvihreys luo mukavan tyylikkään vaikutelman näillä lumikeleilläkin. Kuusten lomasta kohoaa komeita katajia. Maata peittää maksaruohomatto. Kuusiaidat ovat kaunista puutarhaperinnettämme. Sellaisen kasvattaminen on kärsivällisyyslaji, varsinkin jos haluaa korkeamman näkösuoja-aidan. Kuusista voi kuitenkin istuttaa puutarhaan myös kuvien kaltaisen matalamman talvivehreän elementin. Aitojen lomaan

  • Lumen muotoilemia tunnelmia

    Suurten lumisateiden jälkeen maisema on kuorruttunut monilla hauskoilla muodoilla. Tutut näkymät niin puutarhassa kuin vaikkapa metsässäkin avautuvat uudenlaisina ja mielikuvituksekkaina. Ajatukset lennähtävät helposti muumilaaksomaisiin talvitunnelmiin, joissa Muumipeikko heräsi talviuniltaan ja näki kotilaaksonsa ihmetyttävässä lumiasussa. Valkea lumivaippa korostaa kasvien siluettejä, kuten herkästi ja japanilaistyylisesti kaartuvia pensasangervonvarsia tai massiivisia vanhojen puiden vänkyräoksia. Pensastoihin ja esimerkiksi marjakuusten oksistojen

  • Hortonomin luontonäkökulma

    Pikkupoikana Pelkosenniemellä Jukka Tobiasson huolestutti opettajat tulemalla koulun hiihtokilpailussa maaliin monta tuntia muiden jälkeen. Hän oli jäänyt tarkkailemaan lintuja ja unohtanut koko kilpailun. Sittemmin Jukka opiskeli hortonomiksi ja toimi puutarhaviljelijänä kymmenien vuosien ajan. Lintujen tarkkailu ei koskaan jäänyt, vaikka vapaa-aikaa olikin vähän. Eläimet ovat muutenkin olleet lähellä Jukan sydäntä ja hän piti samalla muun muassa