Viherkameleonttilehti tunnetaan Japanissa rohtokasvina ja kauniisti kukkivana, mutta vallattomasti leviävänä pihakasvina.
Samoihin aikoihin kun meillä kukkivat valkovuokot, puhkeavat Japanissa kukkaan viherkameleonttilehdet (Houttuynia cordata). Mitään muuta yhteistä niillä ei olekaan, sattuvatpa vain muistuttamaan kukkiessaan hiukan toisiaan.
Kukinnan ajankohdasta – sopivasti äitienpäivän aikaan – huolimatta japanilaisäidit eivät saa lapsiltaan viherkameleonttilehtikimppuja. Syitä siihen on monia, ehkä suurimpana kasvin voimakas ominaishaju, jonka mukaan se on saanut englanniksi nimen fish mint. Erityisesti se pistää nenään silloin, kun kukkia kerätään tai kun kasvia kitketään. Voimakkaasti leviävänä luonnonkasvina viherkameleonttilehti myös äityy helposti rikkaruohoksi, joka tunkee lonkeronsa pensaiden juurten keskelle ja kurkistaa ylös kiveysten väleistäkin. Ei siis sittenkään äitienpäivämateriaalia, vaikka miten kauniisti kukkisi.
Japanissa viherkameleonttilehti tunnetaan nimellä dokudami, mikä viittaa sen rohto-ominaisuuksiin. Nuoria, vihreitä lehtiä kuivatetaan teeksi, jolla on kehoa puhdistavia ominaisuuksia. Sen lisäksi kasvia on käytetty palovammojen hoitoon. Etenkin hieman vanhemmalle väelle dokudami yhdistyy nimenomaan kotilääkekäyttöön.
Puutarhakirjoissa viherkameleonttilehti sitä vastoin esitellään maanpeittokasvina, mitä se myöskin on. Riippuu puutarhurista, miten asian näkee ja kasvin kokee. Kameleonttia kasvissa on sen värityksen muuttuminen: keväisen heleänvihreät lehdet muuttuvat myöhemmin kesällä pilkullisiksi ja vähitellen viininpunaisiksi, kunnes ne ränsisyvät ja lakastuvat kokonaan.
Suomessa kameleonttilehdestä tunnetaan pikemminkin sen jalostetut, kirjavalehtiset muodot. Niiden talvenkestävyys ei ole taattu, mutta aina kannattaa kokeilla, kasvi sinänsä on varsin mainio tuttavuus.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pohjolan talvea katsellessa ei voi olla ihailematta luontoa: kaiken tämän lumen alta ponnistaa taas kohta elämä! Siellä ne nukkuvat, kukat, kasvit, yrtit, ja heh, rikkaruohot odottamassa kevättä. Ja että se tekee tällaisia ilmiöitä, kuurapartoja puitten oksille! Merkitsin kepeillä, mihin olen istuttanut mitäkin. Tässä pitäisi nostaa päätään muutaman kuukauden päästä sulkavaleangervot ja paikkaansa vielä etsivä kärhö.
Kellokuusaman (Kolkwitzia amabilis) toinen, ruotsin kielestä tuleva nimi paratiisipensas kuvaa hyvin pensaan ulkonäköä kukinta-aikaan. Kaareville oksille puhkeaa näihin aikoihin vaaleanpunainen, tuoksuva kukkapilvi. Erityisen hienonnäköinen on kellokuusamista istutettu aidanne tai muutaman kasvin ryhmä. Pensas kasvaa kivasti monenlaisilla maatyypeillä, vaikka yltääkin muhkeimmaksi ravinteikkaalla, kalkitulla ja suojaisella paikalla. Korkeutta komealle ja reipaskasvuiselle pensaalle kertyy parisen metriä. Lämmöntarpeen vuoksi
Ensimmäinen puutarhakevään odotuksen aihe on minulla kukkasipuliruukkujen ja parvekelaatikon ylöskaivuu kasvilavoista huhtikuun alussa. Sipulikukat eivät kavahda kylmiä kevätöitä ja niiden kukinta ilahduttaa huhti-toukokuussa pitkään ennen kesäkukkien tuloa. Allergisena ja tuoksuyliherkkänä en pysty nauttimaan hyasinteista sisätiloissa jouluna, joten otankin niistä kaiken ilon irti keväällä puutarhassa. Etenkin keltaiset, lohenpunaiset ja vaaleanpunaiset hyasintit sopivat kivasti parvekelaatikkon, joka kukkii
Kukkivat lumpeet (Nymphaea) olivat peittäneet jo eiliseen (15.6.) mennessä lähes kokonaan pienen puistolammen vedenpinnan Hangossa. Näkymä vihreänä mattona kelluvista pyöreähköistä, herttatyvisistä lehdistä ja niiden keskeltä nousseista valkoisista kukista oli kerrassaan upea. Lumpeet avaavat kukkansa vain valoisana aikana ja esim. sateella kukat useinmiten sulkeutuvat. Käyntini lammella ajoittui aamupäivään, ja tuntui, etteivät kukat olleet ehtineet vielä täysin
