Rakkaudella perustettu pikkupiha kutsuu oleskelemaan ja viihtymään. Viehtymys niin Kreikkaan kuin Lappiinkin tekevät pihasta omistajiensa oloisen keitaan keskelle kaupunkia.
Seinäjoella sijaitseva kaupunkipiha yllättää. Portin takaa avautuu viehättävä sisäpiha, jossa on sekä eteläeurooppalaista näkymää terasseineen, tavernoineen ja välimerellisine kasveineen että suomalaista miljöötä kotineen ja karhuveistoksineen.
– Vietämme paljon aikaa pihalla ja olemme pyrkineet tekemään siitä mahdollisimman monikäyttöisen, kertoo Tuija Haapamäki taustaksi.
Tavernassa laitetaan ruokaa ja syödään kesäisin lähes joka päivä. Infrapunalämmitin jatkaa käyttöaikaa pitkälle syksyyn. Kodassa, Timo Haapamäen lempipaikassa, puolestaan loimutetaan usein lohta, ja talvellakin siellä voi viettää aikaa mainiosti tulen lämmössä. Loppusyksystä kota koristellaan kausivaloilla, jotka tuovat mukavaa tunnelmaa erityisesti lumiseen aikaan.
Tuijan ja Timon koti sijaitsee Hallilan alueella, jonne rakennettiin 1960-luvun lopulla arkkitehti Hannu Valkaman suunnittelemia punaisia tiilitaloja. Julkisivuihin ei juurikaan saa koskea eikä esimerkiksi pulpettikattoja saa muuttaa toisenlaisiksi. Tuija ja Timo muuttivat omakotitaloon 1998 Timon vanhempien jälkeen, jotka olivat sen ensimmäiset asukkaat.
– Pihalla kasvoi lajeja, joita suosittiin 1960- ja -70-luvuilla, kuten lehtikuusi, marjapensaita, omenapuita, aitaorapihlajia, villiviiniä ja tietenkin syreenejä. Iso Valkea Kuulas -omenapuu ja yksi pihasyreeni ovat vielä jäljellä tuolta ajalta. Kookkaan lehtikuusen sen sijaan kaadoimme, sillä se oli aivan liian iso näin pienelle tontille.
Piha-alue on muuttunut muutenkin paljon sitten Timon vanhempien. Ensimmäisenä laajennettiin liuskekivilaatoitusta ja terassia, joka sai puisen lattiapinnan ja toiseen reunaan valokatoksen. Terassilla on kannojen, ihmeköynnöksen ja tomaattien sekä istuinryhmän lisäksi Tuijan heteka. Timo puolestaan viettää öitään koiran kanssa teltassa.
– Asuinalue on sen verran rauhallinen, etteivät autojen tai muiden kulkupelien äänet häiritse yöunta, joka maistuu makoisalta raikkaassa ulkoilmassa, Tuija toteaa.
Kun leikkimökki ei ollut enää tarpeellinen, se tehtiin varastoksi ja maalattiin kirkkailla väreillä. Seinän vieressä on ilkikuristen peikkojen metsä. Tuija tunnustaa pitävänsä voimakkaista väreistä, joita hänen mielestään käytetään Suomessa liian vähän. Takapihalle vievän portin Haapamäet ovat maalanneet siniseksi, ja pihakeinukin on saanut punaista ja sinistä väriä ylleen. Kukkatukena toimivat siniset heinäseipäät vaihtuvat talveksi puun värisiksi.
Kaadetun lehtikuusen paikalla pihaa koristavat puusta veistetyt emokarhu ja kaksi karhunpentua. Patsaat on tehnyt paikallinen, veistokilpailuihinkin osallistunut Vesa Yliaho.
– Olin haaveillut karhupatsaista pitkään ja vihdoin vuonna 2020 unelmani toteutui.
Tuija kertoo pihalla puuhailun olevan yhteinen harrastus, johon myös panostetaan. Haapamäet eivät välitä niinkään puleeratusta pihasta, vaan pitävät värien lisäksi rouheasta, omanlaisesta tyylistä. Pihalle rakennettiin grillikatos ja kota 15 vuotta sitten.
– Jostakin syntyi idea muokata grillikatoksesta kreikkalainen taverna, joka sai nimen Happy Olive. Siitä saimme kimmokkeen tehdä pihastamme ”köyhän miehen Kreikan”. Ei tarvitse välttämättä matkustaa maailmalle nauttiakseen kreikkalaisesta ruoasta ja tunnelmasta, kun siihen voi virittyä omalla pihalla, Tuija paljastaa. – Tänne on mukava kutsua myös vieraita syömään ja viihtymään.
Sinivalkoruudullinen pöytäliina, siniset verhot, koristeet ja välimerelliset kasvit vievät aatokset eittämättä etelän maille. Ison omenapuun alta syreenipensaan kyljestä järjestyi puolestaan paikka pienelle sangriaterassille. Lehvästön varjossa on mukava istuskella helteisenä kesäpäivänä ja siemailla kylmiä juomia.
– Haaveena on vielä tehdä toinen kreikkalainen portti ja löytää portin pieleen kreikkalaiset pylväät kukkaruukuille. Sopivia ei ole vielä valitettavasti löytynyt, harmittelee Tuija.
Haapamäet uusivat heti alkuun myös kukkapenkit, joissa kasvaa nyt muun muassa pioneja, syysleimuja, perhoangervoja, jaloangervoja, akileijoja, jaloritarinkannuksia ja kurjenmiekkoja sekä Tuijan lempikasveja kuunliljoja.
– Valkokukkaisessa Duchesse de Nemours -kiinanpionissa on ihastuttava tuoksu, joka on kielon lisäksi lempituoksuni. Viime kesänä oli perennoissa ja kesäkukissa paljon pörriäisiä, Tuija iloitsee.
Pihaa ympäröi kahdelta sivulta säleikköaita, takapihan puolella leikattuna pensasaitana on taikinamarja. Aitasäleikössä ja seinillä kiipeilevät köynnöshortensia, villiviini, viiniköynnös sekä kärhöjä. Pihalle on istutettu myös riippapihlaja, suklaakirsikka, päärynäpuu ja alppiruusuja. Tontin yhdellä sivulla on kapea puistoalue, jota Tuija ja Timo pitävät kunnossa. Sinne he ovat istuttaneet kotkansiipiä ja muuta kasvillisuutta. Myös vihanneslavat sijaitsevat siellä.
– Viherkaistaleelle oli aikoinaan tarkoitus tulla pyörätie, joka ei kuitenkaan olisi johtanut mihinkään. Kysyimme luvan hoitaa tätä tonttimme ulkopuolelle jäävää osaa, mikä on parempi kuin jos se olisi hoitamatonta ryteikköä.
Tuijan varhaisin puutarhamuisto on punaisten ja mustien herukoiden poimiminen. Se ei ollut lapsena lainkaan innostavaa.
– En ollut aikaisemmin todellakaan mikään viherpeukalo, kunnes koin kirkastuksen. Talon ja puutarhan historia on tuttu, mutta olemme luoneet sille oman tarinan. Anoppi ihastelee aikaansaannoksiamme ja kehuu pihamme satumaaksi, oikeaksi herran kukkaroksi.
Nyt kun Tuija ja Timo ovat muokanneet sisäpihan mieleisekseen, katseet kohdistuvat tiilitalon kadunpuoleiselle takapihalle, jonne onkin jo pystytetty pergola. Tontti on entistä savista peltomaata, jota on parannettu monilla multakuormilla. Pohjoisenpuoleinen piha-alue on huomattavasti kylmempi ja tuulisempi kuin suojaisa sisäpiha.
– Pergolan tuulensuojaksi on istutettu jasmikkeita ja näkösuojaksi säleikkövilliviiniä ja kärhöjä. Niiden tuuhettuessa pergolassa on toivottavasti mukavampi oleilla, Tuija selventää.
Takapihalla sijaitsee myös istutusryhmä tuijineen ja perennoineen sekä 2000-luvun alussa haljenneen vanhan omenapuun paikalle istutettu Tuijan voimapuu tammi, joka on jo varsin näyttävän kokoinen. Takapihalla kasvaa myös syyshortensioita, päärynä- ja kirsikkapuita sekä marjapensaita, joita Tuija nykyään arvostaa toisella tavalla kuin lapsuudessaan.
Puutarhanhoito on Tuijan mukaan oivaa terapiaa, joka rauhoittaa ja antaa voimia.
– Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle eikä puutarhasta saa tulla missään nimessä stressin aihe, sitä kun maailmassa on muutenkin liikaa. Kannattaa olla rohkea ja toteuttaa villejäkin ideoita, jos ne tuntuvat omanlaisilta. Ilmansuunnat ja kasvien valontarve sekä muut kasvuolosuhteet täytyy tietenkin ottaa huomioon. Kasveja ei myöskään kannata ostaa vain ulkonäön perusteella, Tuija ohjeistaa.
Tuija pyrkii tasapainoiseen ympäristöön, hyvään fengshuihin, jotta piha ja puutarha tuottaisivat iloa kaikille siellä aikaansa viettäville. Hän kertoo olevansa iloinen jokaisesta kasvista ja juttelevansa niille. Tyytyväisyyttä tuo myös se, että Timo innostuu hänen keksimistään ideoista ja on halukas toteuttamaan ne.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Kun nuori perhe etsi tonttia, jolle rakentaa, oli tärkeimpänä kriteerinä mahdollisuus tehdä puutarha. Toiveiden paikka löytyi Tammisaaren tuntumasta.
Talvisin luetaan sisustus- ja puutarhalehtiä, ja kun kesä koittaa, päästään toteuttamaan unelmia ja suunnitelmia sinne, minne veri vetää.
Isolla merenrantatontilla on tilaa toteuttaa mieleen putkahtavia ideoita. Parasta karuihin olosuhteisiin perustetulla pihalla on oma rauha ja kuntoilusta käyvä puutarhatyö.
Harmonisen kukkea puutarha ympäröi nikkarityylisiä puurakennuksia. Puutarha jatkuu omenatarhana alas järven rantaan. Voiko näin kaunista paikkaa ollakaan!
