Siirry sisältöön

Monikerroksinen istutus on paitsi viihtyisä, myös suojaisa. Puut parantavat pihan pienilmastoa vähentämällä purevaa viimaa. Pensasalueet lisäävät pihan helppohoitoisuutta, kun niiden alle istutetaan maanpeittokasveja. Varhaiskevättä ajatellen istutetaan myös sipulikukkia. Mitä vähemmän puutarhassa on leikattavaa nurmikkoa, sitä helpompi se on hoitaa. Maanpeitekasvien päälle voi huoletta kipata aurauslumet. Rehevä ja runsas kasvusto hoitaa osaksi itse itsensä.

Keltakaunokin (Centaurea macrocephala) veistokselliset kukat ovat pikkulintujen mieleen.

Pihapuu

Lempikasveja mietittäessä päädytään usein kukkaan, mutta kun tarkemmin ajatellaan, on puilla syvempi merkitys. Ne ovat lähes ystäviä, joiden tutut hahmot tervehtivät kotiin palaavaa jo kaukaa.

Puun silhuetti tuo persoonallisuutta pihalle. Riippapihlaja (Sorbus aucuparia 'Pendula') ja pilaritervaleppä (Alnus glutinosa f. pyramidalis ja 'Sakari') ovat täysin eriluonteisia, ja pylväshaapaa (Populus tremula f. erecta ja 'Erecta') on kutsuttu Pohjolan sypressiksikin. Talvella lehdettömänä puun omalaatuinen muoto korostuu. 

Kanukoiden värikkyyttä. Edessä keltaoksakanukka (Cornus alba subsp. stolonifera ’Flaviramea’), taustalla punaoksainen keltakirjokanukka (C. alba 'Aurea').

Kauniin värinen kuori, kuten tuohituomen (Prunus maackii) kellanruskea, erottuu parhaiten talvella, kun kirkkaita värejä ei ole sinitaivaan lisäksi. Koivujen (Betula) hohtavanvalkea runko on edukseen syksyllä ja kevättalvella.

Iso havupuu, vaikkapa komea pihakuusi (Picea abies), on kuin pihapiiriä suojaava äitihahmo. Se toki varjostaa ja vie tilaa, mutta tuo myös tuulensuojaa ja kaivattua turva- ja pesimäpiiloa pikkulinnuille. Yhtä kookas mutta kevyempi on lehtikuusi (Larix), joka on viehättävä kaikkina vuodenaikoina.

Tumma ja vaalea ovat mielenkiintoinen pari: kuusi ja kuurainen juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena').

Istutus tervehtii kotiintulijaa

Matala suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri) on hyvä talvivihanta lisä portaanpieleen. Viereen istutetaan selkeänmuotoinen korkeampi pensas, vaikkapa pylväsmallinen kataja (Juniperus). Kaunis kivi ja valaisin tai lyhty korostavat sisääntulon kodikkuutta.

Ilman väriäkin voi säväyttää. Hankea vasten piirtyvät peikonpajun (Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa') kiemuraiset oksat kiinnittävät huomion, nehän ovat kuin unimaailmasta! Ne ovat suosikkeja myös lasten virpomisoksiksi. Paju vaatii tilaa, joten pienempään pihaan valitaan peikonpähkinäpensas (Corylus avellana 'Contorta'). Näiden käkkäräoksaisten pensaiden hienous peittyy kesällä lehtien alle eikä erikoisuutta silloin kunnolla edes huomaa.

Lehtikuusen koristeelliset nystyiset oksat keräävät kuuraa.

Kanervat (Calluna vulgaris) ovat kestäviä monivuotisia luonnonkasveja. Lajikkeita on monen värisiä: tummemman ja vaaleamman punaisia sekä valkokukkaisia ja jopa limenvihreälehtisiä. Niihin kannattaa tarttua, jos vain eteen tulee, ja istuttaa ne ruukkujen sijaan sisäänkäynnin pensaan viereen maahan monivuotiseksi iloksi. Erivärisillä kanervalajikkeilla luodaan eloisa istutus, joka tuottaa iloa aina siihen saakka, kunnes lumi lopulta peittää sen. Vastasatanut ohut lumivaippa vain kaunistaa matalia varpuja.

Laidunkarstaohdakkeen (Dipsacus fullonum) kukinnot kuivuvat pystyyn ja keräävät kuurakuorrutuksen.

Näkymät ikkunoista

Ei ole yhdentekevää, mitä keittiön tai työpisteen ikkunasta näkyy. Se saattaa olla puutarhan katselluin kohta. Veistoksellisen muotoinen puu, vaikkapa terijoensalava (Salix fragilis 'Bullata') tai mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), istutetaan sopivan katselumatkan päähän – paikka tarkistetaan myös sisältä käsin ikkunasta ennen kuin kuopan kaivaminen aloitetaan. Puun edustalle lisätään pari kaunista pensasta, vaikkapa alppiruusuja (Rhododendron).

Kesäisen väriset lintulaudat ja muut elementit piristävät valkoiseksi muuttunutta puutarhaa.

Jos pihaa katsellaan yläviistosta, kannattaa harkita muotopuutarhaa. Yksinkertaisimmillaan se tehdään niin, että perustetaan pari symmetristä kukkapenkkiä ja reunustetaan ne pienillä pensasaidoilla. Puksipuu (Buxus) menestyy I- ja II-vyöhykkeillä, pohjoisempana pesäkuusi (Picea abies 'Nidiformis') on mitä oivallisin ainavihanta kukkapenkin reunus. Pienikasvuisia happomarjoja (Berberis) ja pikkutaikinamarjaa (Ribes alpinum 'Pumilum') voidaan myös leikata muotoon kukkapenkkejä reunustaviksi aidoiksi. 

Jos luonnollinen muoto miellyttää silmää symmetriaa enemmän, keskitytään tekemään polveilevia istutusalueita, jotka levittyvät kohti nurmen tai terassin keskikohtaa vuoroin ikkunanäkymän vasemmasta, vuoroin oikeasta reunasta niin, että saadaan syvyysvaikutelmaa.

Jouluasetelmien havukasvit kannattaa istuttaa puutarhaan heti joulun jälkeen, jos maa on vielä sula. Hyvässä lykyssä niistä tulee pysyviä ainavihantia puutarhapensaita.

Talvea koristavat perennat

Aurinkoinen kohta kannattaa perustaa koristeheinäpuutarhaksi. Heinät lähtevät usein hitaasti kasvuun keväällä ja kaipaavat väleihinsä esimerkiksi sahrameita (Crocus), mutta ne ilahduttavat pitkälle syksyyn kauniissa ruskaväreissä. Parhaassa tapauksessa heinät jäävät talveksikin kuosiinsa keräämään koristeellista kuurakuorrutusta kukintoihinsa. 

Talvea ajatellen istutetaan myös perennoja, joiden siemenkodat kaunistavat talvista puutarhaa: piikkiputkia (Eryngium), pallo-ohdakkeita (Echinops), karstaohdakkeita (Dipsacus) ja väriminttuja (Monarda). Keltakaunokin (Centaurea macrocephala) kuivuneet siemenkodat ovat kuin käpyjä tai pieniä ananaksia. Pikkulinnut, erityisesti ohdakkeen siemeniä syövä tikli, käyvät napsimassa siemeniä pitkin talvea. Kesällä kaikki mainitut ovat erinomaisia perhos- ja pörriäiskasveja.

Ikkunasta näkyvät köynnöskaaret ja metallinen kalusteryhmä: mielessä voi jo viettää kesäisiä kahvihetkiä.

Vihreä talvi

Alppiruusut, mahoniat (Mahonia), orjanlaakerit (Ilex) ja havukasvit ovat erityisen kodikkaita talvella, kun muuta viherrystä ei puutarhassa ole. Tontun hiippalakin mallisia pieniä kartiovalkokuusia (Picea glauca 'Conica') kavereineen ei voi vastustaa. Tummanpuhuvat marjakuuset (Taxus) ovat kaikkein käyttökelpoisimpia leikattuina aitoina, tilanjakajina tai keskieurooppalaiseen tyyliin muotoonleikattuina patsaina. Kesällä ne tuovat rauhoittavaa taustaa kukkapenkille, talvella puolestaan ryhtiä ja kiinnostavaa katsottavaa sekä suojaa viimalta.

Yhdistämällä erisävyisiä havukasveja, vaikkapa keltaista kultatuijaa (Thuja occidentalis, keltalehtiset lajikkeet), sinivihreää kääpiöstrobusmäntyä (Pinus strobus 'Radiata') ja raikkaanvihreää siilikuusta (Picea abies 'Echiniformis') luodaan ympärivuotisesti värikäs istutus.

Kaksi kaunista, mutta eriluonteista puuta: lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) ylöspäin kaartuvat oksien kärjet ja rauduskoivun (Betula pendula) ohuet oksat, jotka riippuvat hienoina kuin joulukuusen lamee.

Komea luonnonkataja on itseoikeutettu pihapensas. Kataja pärjää niin kuivassa hiekassa kuin savimaallakin, ja sen luonnollinen vihreän sävy sointuu täydellisesti suomalaiseen maisemaan. 

Ne harvat ainavihannat perennat, jotka piristävät vähälumista talvea, ovat arvokkaita, vaikka ne eivät kesällä näyttäisi juuri miltään. Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum), pikkutalvio (Vinca minor), peipit (Lamium), taponlehdet (Asarum) ja varjoyrtit (Pachysandra) ovat oivallisia maanpeittokasveja pensaiden ja puiden alle, missä ne pitävät maan kauniina ja rikattomana kesällä – ja talvella.

Talvella korostuu vihreä, kuten männyn (Pinus sylvestris) oksat ja ainavihannat aidat, kuvassa puksipuu (Buxus).

Värikkäät rungot ja oksat

Kanukat ovat talvipuutarhan kuningattaria. Paras väri on nuorissa oksissa, joten pensaista kannattaa säännöllisesti leikata vanhimmat varret pois. Korallikanukka (Cornus alba 'Sibirica') on klassikkopensas häkellyttävän oranssinpunaisine oksineen. Se kasvaa melko kookkaaksi, mutta kanukat ovat parhaimmillaan säännöllisesti alasleikattuina, jolloin ne pysyvät pienempinä. Lännenpensaskanukka 'Flaviramea' (C. alba subsp. stolonifera) on kellanvihreäoksainen ja siitä saakin piristävän yhdistelmän yhdessä punaoksaisen kanukan kanssa. 

Lännenpensaskanukoiden kasvutapa on rennohko ja leviävä, mikä kannattaa ottaa huomioon kasvupaikkaa valittaessa. Ne eivät sovellu kapeaan tilaan. Kanukoiden oksista punotaan värikkäitä kransseja, talipallon pidikkeitä ja muita pihakoristeita.

Komea pihakuusi on kuin pihapiiriä suojaava ystävä.

Tuomet ja koristekirsikat (Prunus) ovat parhaita tuohipuita talvipuutarhaan. Matalalta paistava aurinko nostaa punertavat ja kellertävät rungot kauniisti esiin. Kuparivaahtera (Acer griseum) tekee kanelinvärisen, hienosti liuskoittuvan kaarnan. Se on muodoltaankin hienostunut, joskus monirunkoinen pieni puu.

Moni ruusu tuottaa kukinnan lisäksi muutakin silmäniloa. Kiulukat koristavat pensasruusuja ja joidenkin lajien piikit ovat hohtavan punaisia. Paras piikin väri on nuorissa versoissa. Joillakin pimpinellaruusun (Rosa spinosissima) risteymillä sekä esimerkiksi teresanruusulla (Rosa ’Thérèse Bugnet') on komean punaiset nuoret versot ja piikit.

Ruusujen piikit voivat olla pirullisia, mutta onhan tämä melkoinen koristekin: puistoruusu WILLIAM SHAKESPEARE 2000 eli 'Ausromeo' (Rosa Puistoruusu-Ryhmä).

Pihakalusteet tuovat toivoa

Metalliset kalusteet voidaan jättää ulos, kunhan ne eivät ole katolta putoavan lumen tulilinjalla. Iloisen väriset kalusteet tuovat toivoa, että kesä vielä joskus saapuu. Välimerensininen tai vihreä kalusteryhmä on kaunis hangessakin, punaisesta puhumattakaan. Myös puiset kalusteet voivat viettää talvikauden ulkona, kunhan katsotaan, etteivät niiden jalat ole maakosketuksessa ja siten lahoamisvaarassa. Kattohuovan palat jalkojen alla pelastavat. 

Värikäs puutarha-aiheinen valosarja voi tuntua kesäiseltä jouluun, mutta puutarhaihmistä se ilostuttaa aina.

Pihan muidenkin elementtien väriin kannattaa kiinnittää huomiota talven kannalta. Perinteinen punainen on lämmin ja kutsuva. Roskakatos, pihavaja ja huussi ovat punaisina sympaattisia ja iloisia. Punainen aita tai pergola on kaunis, eivätkä siitä erotu homepilkut toisin kuin valkoisesta ja keltaisesta.

Valosarjat ripustetaan jo syksyllä aitaan, köynnöskaareen, pergolaan, roskakatokseen tai pyykkinarulle – minne vain, mistä ne näkyvät ikkunoihin ja valaisevat pihalla kulkijan tietä. Myös portaanpielen pensas valaistaan. Kauniit valot ilahduttavat kuukausien ajan, syksystä aina helmikuulle saakka, jolloin aurinko alkaa valaista jo paremmin. 

Perinteisen punaiset piharakennukset ovat kauniit kaikkina vuodenaikoina. Talveen ne tuovat kodikasta lämpöä.
Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum) tuo väriä vähälumiseen talveen.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Puutarhatietoa koko vuodeksi!

Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.

Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. 
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *