Siirry sisältöön

Verson kärki voi olla ruohomaisen ohut tai sitten paksu kuin delfiinin nokka. Ensin mainitut kuuluvat usein pienille sipulikukille, kuten sahramin (Crocus) luonnonlajeille. Tuoksuhyasintilla (Hyacinthus orientalis) on puolestaan paksu ja pyöreäkärkinen verso. 

Tätä jännittävää lehteä ei voi sekoittaa juuri mihinkään muuhun. Bokharankurjenmiekan (Iris bucharica) kukkavarret nousevat viuhkamaisesta lehtimuodostelmasta.

Laukat (Allium) ovat jännittäviä, sillä lajista riippuen niiden versot voivat olla hyvin ohuita tai varsin paksuja. Ohut- ja pyöreälehtinen hietalaukka (Allium vineale) näyttää aivan erilaiselta kuin leveälehtinen mustalaukka (A. nigrum), jonka maasta puskevat lehdet muistuttavat oikeastaan keisarinpikarililjan (Fritillaria imperialis) versoja.

Verson sävystä voi päätellä kukan sävyä. Punertavakukkaisilla lajeilla ja lajikkeilla on usein havaittavissa punaista sävyä, toisaalta tulppaaninversoissa (Tulipa) on usein punaista, vaikka kukissa ei olisikaan.

Tulppaanin versoissa on hieman delfiinin nokan muotoa, samoin kuin hyasinteilla. Joillakin villitulppaanilajeilla voi tosin olla hämäävän kapeat lehdet! Italiantulppaani (Tulipa clusiana) on sellainen, sen lehdet ovat kuin ruohosipulia. Tulppaanien lehdissä on usein punerrusta, vaikka kukassa sitä ei olisikaan.

Lehtien järjestys

Sipulikasvien lehdet ovat järjestyneet usealla eri tavalla. Ne voivat olla litteästi vastakkain kuin yhteen painetut kämmenet. Ne eivät silloin kierry toistensa ympärille lainkaan. Narsisseilla (Narcissus) on tällaiset lehdet, ja eräillä lumikelloilla, kuten yleisimmällä puistolumikellolla (Galanthus nivalis).

Pikkuisissakin sipulikukissa on suuria eroja. Vasemmalla on pikkusinililjaa (Scilla bifolia), jonka lehdet ovat kuin hyasintilla pienoiskoossa. Oikealla on tähtisahrami (Crocus tommasinianus), jolla on sahrameille tyypilliset ruohomaiset lehdet, joiden keskellä on valkoinen raita. Joku on maistellut lehdenkärkiä.

Lumikellot ovat hämmästyttävä suku, sillä niissä tavataan kolmea eri lehtirakennetta. Reunoiltaan taaksepäin kiertyneet lehdet ovat hienoinen muutos täysin vastakkaisiin lehtiin. Lehdet eivät edelleenkään kierry toistensa ympärille, vaan ovat koko matkaltaan vastakkain. Tällaista kasvutapaa edustaa kriminlumikello (G. plicatus.)

Useimpien sipulikukkien lehdet ovat kiertyneet toistensa ympärille kuin sikaripötkössä. Maasta nousee tiheään kiertynyt lehtirulla, joka alkaa hitaasti avautua. Lumikelloista turkin- ja tähtilumikello (Galanthus woronowii ja elwesii) kuuluvat tähän joukkoon, samoin tulppaanit, hyasintit, pikarililjat (Fritillaria) ja monet, monet muut.

Keisarinpikarililjan versot ovat monta senttimetriä paksuja. Mitä paksumpi verso, sitä komeammin kasvi kukkii. Vaaleanvihreät versot kuuluvat keltakukkaiselle lajikkeelle ’Lutea’, oranssikukkaisten lajikkeiden versot ovat punertavat. Liljoilla (Lilium) ja paksulehtisillä laukoilla on aika saman näköiset versot

Kukka ensin

Joidenkin lajien kukkanuppu nousee ennen lehtiä. Pienet kevät- ja jääkurjenmiekka (Iris reticulata ja danfordiae) sekä kurjenmiekkaristeymä ’Katharine Hodgkin’ ovat tällaisia. Maasta nousee ohuen kalvon peittämä, paksu kukkanuppu, joka avautuu pian maan pinnalle noustuaan. Jäykkänä sojottavat lehdet tulevat pian perässä, mutta jäävät kukan upeuden varjoon. Tällöin puutarhurin täytyy olla tarkkana, jotta ei myöhästy esityksestä.

Puistolumikellon lehdet ovat sinertävänvihreät, mattapintaiset ja ne ovat asettuneet vastakkain.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *