Talvikaktukset (Schlumbergera) kattavat muunmuassa joulukaktukset ja marraskuunkaktukset. Nimet pohjaavat kaktusten pääasialliseen kukkimisajankohtaan. Nämä vehreät huonekasvit ihastuttavat herkillä perhoskukillaan, joissa on samaa viehkoutta kuin orkideoissa.
Kukkavärejä löytyy nykyisin monenmoisia, sillä etenkin marraskuunkaktuksia on risteytetty ahkerasti joulun kausikasveiksi. Joulukaktuksen ja marraskuunkaktuksen erottaa paitsi kukkimisajasta, myös lehtien eli lehtimäisten varsien muodosta. Jälkimmäisellä se on sahalaitainen, ensimmäisellä tasareunainen.
Talvikaktukset löydettiin 1800-luvulla Brasilian vuoristosademetsistä, joissa ne elelevät epifyyttisesti puiden päällyskasveina. Varsin eksoottisia kasveja siis, ja pitkään kovin pidettyjä täällä pohjolassakin kukkiessaan juuri vähävaloisimpana vuodenaikana. Suuret talvikaktusyksilöt voivat olla puutarhaihmisten perintökasveja, sillä viihtyessään niistä kasvaa upean kokoisia. Tällaiset kuvien valkeat kaktukset ovat erityisen uskollisia kukkijoita, myös tasalämpöisessä huoneilmassa ilman kesäisiä ulkoilutuksia. Epifyyttisinä ja pienijuuristoisina kasveina näille kaktuksille on tärkeää, että ruukun koko on maltillinen ja multa siinä vettäläpäisevää.
Lehtikaktukset, joihin talvikaktuksetkin lukeutuvat, ovat helpohkoja lisättäviä. Eräiltä berliiniläisiltä kasvimarkkinoilta jäi hauska muistikuva tosikaktusharrastajien myyntipöydästä. Siellä oli lokerikkoihin järjestettyinä erilaisten lehtikaktusten pistokkaita, ikäänkuin irtokarkkeja!
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tänä talvena on ehtinyt jo olla jos jonkinlaista säätä. Luminen pakkasjoulu koettiin pitkästä aikaa myös etelässä, nyt taas lauhtuu. Samalla Alaskasta kantautuu kummia: siellä lämpöä on nyt parikymmentä astetta. Viime vuosiin mahtuu talvi, joka oli miltei yhtä lauhaa ja myrskyistä syksyn jatketta sekä useampia monimuotosäisiä talvikausia, jolloin lauhaa alkua seuraa pakastuminen talven loppupuolella. Talvivaihteluiden yllä
Viime maanantain (29.2.) luontolenkilläni kohtasin merenrannan tuntumassa pienen urpiaisparven ahmimassa siemeniä ns. talventörröttäjistä. Linnut olivat sen verran innostuneita siemenapajasta, että pääsin aika läheltä niitä kuvaamaan. Urpiaisten pyrähdettyä matkoihinsa aloin tarkastella, että minkä kasvin siemenillä ne oikein herkuttelivatkaan. Pähkäiltyäni asiaa, ja kotona myöhemmin sitä netistä tarkisteltuani päädyin siihen, että pujon pähkylöitähän ne linnut söivät. Kunpa olisi
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
Sinikukkaiset valeunikot ihastuttavat puutarhassa ja ovat viihtyessään luotettavia perennoja. Viileähkö kesämme ja luonnostaan hapan maaperämme sopivat valeunikoille hyvin. Pieni oikuttelukin sallitaan näille pihan kaunottarille.
Kevään odotus on puutarhaihmisille välillä tuskallista. Aika tammi-maaliskuun välillä voi tuntua kovin pitkältä. Onneksi kasvien ja siementen kanssa voi jo puuhastella. Tässä listattuna muutamia talviajan viherpuuhia inspiraatioksi.
Havukasveja ei voi nuorentaa leikkaamalla alas kuten lehtipensaita. Aidaksi tai muotopuiksi istutettuina niitä on kuitenkin saksittava säännöllisesti. Vuorimäntyjä kannattaa typistää, jotta niistä kasvaa tuuheita.
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
