Talvikaktukset (Schlumbergera) kattavat muunmuassa joulukaktukset ja marraskuunkaktukset. Nimet pohjaavat kaktusten pääasialliseen kukkimisajankohtaan. Nämä vehreät huonekasvit ihastuttavat herkillä perhoskukillaan, joissa on samaa viehkoutta kuin orkideoissa.
Kukkavärejä löytyy nykyisin monenmoisia, sillä etenkin marraskuunkaktuksia on risteytetty ahkerasti joulun kausikasveiksi. Joulukaktuksen ja marraskuunkaktuksen erottaa paitsi kukkimisajasta, myös lehtien eli lehtimäisten varsien muodosta. Jälkimmäisellä se on sahalaitainen, ensimmäisellä tasareunainen.
Talvikaktukset löydettiin 1800-luvulla Brasilian vuoristosademetsistä, joissa ne elelevät epifyyttisesti puiden päällyskasveina. Varsin eksoottisia kasveja siis, ja pitkään kovin pidettyjä täällä pohjolassakin kukkiessaan juuri vähävaloisimpana vuodenaikana. Suuret talvikaktusyksilöt voivat olla puutarhaihmisten perintökasveja, sillä viihtyessään niistä kasvaa upean kokoisia. Tällaiset kuvien valkeat kaktukset ovat erityisen uskollisia kukkijoita, myös tasalämpöisessä huoneilmassa ilman kesäisiä ulkoilutuksia. Epifyyttisinä ja pienijuuristoisina kasveina näille kaktuksille on tärkeää, että ruukun koko on maltillinen ja multa siinä vettäläpäisevää.
Lehtikaktukset, joihin talvikaktuksetkin lukeutuvat, ovat helpohkoja lisättäviä. Eräiltä berliiniläisiltä kasvimarkkinoilta jäi hauska muistikuva tosikaktusharrastajien myyntipöydästä. Siellä oli lokerikkoihin järjestettyinä erilaisten lehtikaktusten pistokkaita, ikäänkuin irtokarkkeja!
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Tänä talvena on ehtinyt jo olla jos jonkinlaista säätä. Luminen pakkasjoulu koettiin pitkästä aikaa myös etelässä, nyt taas lauhtuu. Samalla Alaskasta kantautuu kummia: siellä lämpöä on nyt parikymmentä astetta. Viime vuosiin mahtuu talvi, joka oli miltei yhtä lauhaa ja myrskyistä syksyn jatketta sekä useampia monimuotosäisiä talvikausia, jolloin lauhaa alkua seuraa pakastuminen talven loppupuolella. Talvivaihteluiden yllä
Viime maanantain (29.2.) luontolenkilläni kohtasin merenrannan tuntumassa pienen urpiaisparven ahmimassa siemeniä ns. talventörröttäjistä. Linnut olivat sen verran innostuneita siemenapajasta, että pääsin aika läheltä niitä kuvaamaan. Urpiaisten pyrähdettyä matkoihinsa aloin tarkastella, että minkä kasvin siemenillä ne oikein herkuttelivatkaan. Pähkäiltyäni asiaa, ja kotona myöhemmin sitä netistä tarkisteltuani päädyin siihen, että pujon pähkylöitähän ne linnut söivät. Kunpa olisi
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
Kevätauringon säteet herättävät kasvit, jotkut nopeammin kuin toiset. Pitkän talven jälkeen on virkistävää poimia tuoreita lehtiä, herkkiä herkkuja lautaselle. Pienet vihreät versot ravitsevat myös silmiä ja sielua.
Lökväxterna står för färg och blomsterprakt i trädgården från tidig vår ända in i juni då de senaste tulpanerna blommar. Många lökblommor är också fina som krukväxter under vårvintern för att inte glömma julens väldoftande hyacinter.
