Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
Joulukukkakausi alkaa hyvissä ajoin. Voidaan puhua oikeastaan syystalven kukkasesongista.
Hyasintti on ehkä eniten myyty joulun kukka, ainakin se kilpailee tulppaanien kanssa joulupöydän kunniapaikasta. Amaryllis kasvattaa alati suosiotaan, joulutähden asema on vakaa. Ennen vanhaan oli tarjolla myös erikoisempia joulukukkia.
Kesällä on kesäkukkia, talvella on… ritarinkukkia! Komeisiin kukkiin syttyy kimaltava hehku heti, kun puunlatvoissa hiipivä talviaurinko suuntaa edes himmeän säteen kohti ikkunalautaa. Lasin takana häämöttävä lumi antaa arktisen taustan tropiikin väreille. Tästä alkaa talvinen tarina.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
Jouluruusu on herkkä puhtauden symboli ja rakastettu joulukukka. Puutarhurille merkitsee kevään alkua, kun sinnikkäät, usein jo syksyllä muodostuneet, nöyränä nuokkuvat nuput puskevat tietään lumen alta.
Amarylliksessä eli jaloritarinkukassa on sitkeä joulukukan leima. Uuden sipulin ostajat ja vanhan sipulin säilyttäjät tapaavat pohtia, millä konstilla saisivat kukinnan osumaan loppuvuoden juhlakauteen.
