Syyskuun ensimmäinen viikko on reippaasti takana. Ulkona puhalsi viileä tuuli joka karisti pihamännyistä valtavan lastillisen neulasia ja koivujen lehdetkin jo osittain kellastuvat ja tippuvat oksiltaan. Ihania pieniä väriläiskiä kuitenkin pihalta vielä löytyy, kuten yllä olevat Ring of Fire-lajiketta olevat auringonkukat jotka katselevat ohikulkijoita aitani yli. Myös daaliat, syysleimut ja jaloruusut kukkivat. Peittoruusu Pink Fairy on tehnyt paljon kukkia ja samaista pienikukkaista ruusua oleva rungolliseksi vartetettu White Fairy avaa uusia kukkaryppäitä joka päivä. Samalla tavalla kuin kevään aikaiset sipulikukat ilahduttavat, niin ilahduttavat erityisesti myös nämä kaikki myöhäiset kukat pihalla joka jo tuntuu muuten niin kovin syksyiselle. Ruukkuun istuttamani kellohyasintti on viimeinkin avautunut ja laitoin sen nojailemaan pientä pihlajaa vasten jottei puolitoistametrinen paksu varsi katkeaisi tuulessa. Toinen vielä odottelee vieressä kukintaansa. Kukkapenkissä muutamat miekkaliljat ovat myös nupullaan, eli vielä on ihania kukkia toivon mukaan odotettavissa.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Tänään sunnuntaina aurinko laski tasan kaksi tuntia myöhemmin (klo 17.21 Lappohjassa) kuin joulukuussa, kun päivä oli lyhimmillään. Sehän on jo paljon! Sumussa ja plussakeleissä elellessä saattaisi olettaa, että kevät tulee tuossa tuokiossa, kun luntakin on niin vähän, että riittäneekö se enää lumisotasilla leikkimiseenkään. Mutta kalenterin mukaan nyt pitäisi olla vuoden kylmin aika, joten vielä se
Hyvää nimipäivää kaikille Kielo tai Pihla -nimisille henkilöille ja kaikille puutarhaystäville ihan muuten vain kesäistä kielonpäivää! Voi kyllä sanoa että tämä päivä on todella ollut kielon päivä, niin runsaasti ne edelleen kukkivat ja täyttävät luonnon upealla tuoksullaan. Kielo leviää todella voimakkaasti vahvojen juuriensa avulla ja se on kaunis ja siisti peittokasvi metsäpuutarhassa. Heiveröisempien kasvien rinnalle
En muista kokeneeni aikaisemmin hetkeä omalla pihalla jolloin olisin voinut sanoa että tammikuussa heti uuden vuoden jälkeen jotain on nupulla! Jouluruusun nuput ovat kasvaneet päivä päivältä pulleammiksi. Krookukset ovat myös kasvaneet kohisten ja maasta on noussut pinnalle muutama sipulikin. Köynnöshortensian silmut näyttivät tänä aamuna myös kovin elinvoimaisille. Lumetonta pakkassäätä on kuitenkin luvassa, joten on aika
Mitäs ihanaa väriä pudonneiden lehtien kattamassa kukkapenkissä pilkottaa? Syyssahramejahan (Crocus speciosus) siellä! Nämä noin viisitoistasenttiset syysihmeet kuuluvat kauneimpiin pieniin yllätyksiin, joita puutarhuri voi toivoa maasta lämpimän syksyn mittaan nousevan. Tiukoilta kääröiltä avautuvat kukkasävyt – herkkä siniliila yhdistettynä tuliseen oranssiin – luovat viehättävän värinäyn ruskean suuntaan kääntyneessä maisemassa. Kasvin ulkomuoto muistuttaa talvenarempaa sukulaistaan maustesahramia (C. sativus).
