Siirry sisältöön

Puolivilli, hiukan boheemi puutarha viehättää monia. Tarkkaan rajattujen istutusalueiden ja tunnollisesti hoidetun nurmikon sijaan tällaisesta puutarhasta löytyy kukkarunsautta, lainehtivia niittyjä, kiemurtelevia polkuja sekä luonnonkasveja, jotka viihtyvät jalostettujen lajien rinnalla.

Tyylillisesti puolivilli puutarha on vapaa kahleista. Se voi olla rempseää hulluttelua tai menneiden aikojen nostalgiaa, monipuolista kukkarunsautta tai rakennetun puutarhan ja villin luonnon sulavaa yhdistämistä. Yhteistä on näkemys puutarhasta, joka ei ole ihan niin tip top eikä just jetsulleen, vaan jossa kasvit saavat rehottaa, kukat kukkia ja lakastua omia aikojaan.

Ikkunasta avautuu näkymä luonnonlapsen puolivilliin puutarhaan, jossa vallitsee puutarha- ja luonnonkasvien suloinen sekamelska.

Tšehovilaista nostalgiaa

Yksi puolivillin puutarhan muoto on tšehovilainen puutarha, jonka kaihoisa tunnelma sopii suomalaiseenkin sielunmaisemaan. Tällaisessa puutarhassa on menneen ajan tuntua, joko vanhan puutarhan muodossa tai samoja elementtejä etsien.

Tyypillisimmillään tšehovilainen puutarha levittäytyy vanhan puuhuvilan ympärille, jossa puutarhan alkuperäinen muoto ja kasvillisuus ovat yhä läsnä. Puut ovat saavuttaneet täyden mittansa, pensaat kasvaneet ulos tarkkaan määritellystä muodostaan. Vanhat hedelmäpuut jaksavat kukkia upeasti keväisin ja antavat myös satoa: omenia, luumuja, kriikunoita ja kirsikoita, joita hillotaan talvea varten.

Hiljalleen kuihtuvissa kukka-asetelmissa on alkusyksyn tuomaa romanttista haikeutta.

Tšehovilaiseen estetiikkaan kuuluvat erityisesti nostalgiset perinnelajit, kuten pihajasmikkeet (Philadelphus coronarius), syreenit (Syringa) sekä valtoimenaan leviävät juhannusruusut (Rosa spinosissima 'Plena'). Keväisin maasta nousevat idänsinililjat (Scilla siberica) ja sahramit (Crocus), kesällä puhkeavat kukkaan pionit (Paeonia) ja liljat (Lilium). Syksyn melankolinen kauneus saapuu putoavien lehtien ja syyssateiden muodossa, jolloin on aika vetäytyä lasitetulle kuistille tai huvimajaan kynttilöiden ja villasaalien kera. Lumimarjapensaiden (Symphoricarpos) valkoiset hedelmät vihjaavat talven tulosta, talon seinää tai pergolaa peittävä villiviini (Parthenocissus) räjähtää täyteen syysloistoon. 

Puolivillin puutarhan huvimaja viihtyy kasvien ja puiden siimeksessä. Kattokin voi olla sammalen peittämä.

Puolivilliä romantiikkaa

Romanttisessa puolivilliydessäkin saattaa olla ripaus nostalgiaa, mutta melankolian sijaan se on kevyempää ja ruusunpunaisempaa. Siinä on ripaus historiallisten italialaispuutarhojen rappioromantiikkaa ja brittiläistä cottage gardenia. Krumeluurin takorautaportin takana avautuu runsas kasvillisuus ja kukkaloisto, jonka keskellä kelpaa kuunnella lintujen liverrystä ja nautiskella leivonnaisia teekupposen ääressä. Ajan patina näkyy lisäksi kivipatsaissa, istutusastioissa ja sammalen peittämissä kivimuureissa. Osa pensaista voi olla muotoon leikattuja, mutta leikkausvälien pidentyessä pensaat saavat persoonallisen ilmeen. 

Puolivilliin puutarhaan yhdistetään usein maalauksellinen kukkarunsaus.

Romanttiseen puolivilliyteen kuuluvat ruusut (Rosa) ja muut tuoksuvat kukat, kuten kuusamat (Lonicera) sekä kukkivat yrtit. Mintut (Mentha) leviävät kaikessa rauhassa, laventelin (Lavandula) röyhistelevää siniviolettia edustavat lisäksi sulkapiiskat (Perovskia atriplicifolia), mirrinmintut (Nepeta × faassenii) ja iisopit (Hyssopus officinalis).

Puutarha kukkii varhaisesta keväästä aina viimeisiin syyspäiviin saakka alkaen lumipisaroista (Leucojum) ja tulppaaneista (Tulipa) ja päättyen syysastereihin (Aster novi-belgii), kultapalloihin (Rudbeckia laciniata 'Goldball') ja komeamaksaruohoihin (Hylotelephium spectabile). Romantikko näkee kauneutta myös kuihtuvissa kasveissa ja vaalii hortensioiden (Hydrangea) kuivuneita kukintoja siinä missä avautuvia nuppujakin. 

Vanhat sammaloituneet omenapuut ovat tuttu näky tšehovilaisessa puutarhassa. Upeita kukkiessaan ja tuottavat myös hedelmää.

Huvikummun tyyliin

Puolivilliys voi tarkoittaa myös peppipitkätossumaista hulluttelua. Nostalgia ja melankolia ovat poissa, peppipuutarhassa kaikuu nauru ja värit räiskyvät! Tässä puutarhassa puut ja pensaat saavat harottaa mihin suuntaan lystäävät, nurmikossa kasvaa apilaa ja niittyhumalaa. Riippumaton syvyyksistä katsellaan valon ja varjon leikkiä puiden lehdissä, paksumpaan oksaan kiinnitetään keinu. Eikä puissa kiipeilykään ole kiellettyä.

Puutarhassa, jossa kaikki on vinksin vonksin, voi puunrunkoon kietaista veikeän neulegraffitin tai värikkäitä köydenpätkiä. Vanhat kumpparit alkavat kasvaa maksaruohoja (Sedum) ja käytöstä poistettu polkupyörä kyyditsee kukkivia laatikoita. Amppelit, tuulikellot ja tuikkulyhdyt tuovat oman lisänsä huvikumpumaiseen puutarhaan. 

Peppipuutarhassa puutkin kukkivat, ainakin virkattujen ruusukkeiden voimin.

Kasvit vaeltavat itsenäisesti, tuuli ja pikkulinnut toimivat niiden apulaisina. Sormustinkukka (Digitalis purpurea) tupsahtaa joka vuosi eri paikkaan, kurkkuyrtti eli purasruoho (Borago officinalis) samoin. Salkoruusun (Alcea rosea) lehtiruusuketta ei edes huomaa muiden kasvien keskeltä, kunnes se seuraavana vuonna kohoaa muita pitemmäksi ja pamahtaa kukkaan, etsiäkseen sitten taas uuden kasvupaikan. 

Peppi rakastaisi tietenkin myös villikukkia, joita tällainen puutarha on täynnä. Voikukat (Taraxacum officinale) leviävät aurinkoiseksi mereksi, päivänkakkarat (Leucanthemum vulgare) piristävät keskikesää ja herkät, mutta tarmokkaasti leviävät vuohenkellot (Campanula rapunculoides) kurkistelevat perennapenkissä kutsumattomina kuningattarina.

Kiviset, korotetut istutusastiat korostavat vanhan puutarhan villiä tunnelmaa.

Luonnonlapsen puutarha

Luonnonlapsen puutarhassa rakennettu ympäristö ja luonto ovat löytäneet toisensa. Pihapuun runkoa pitkin saattaa kiivetä köynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) tai kärhö (Clematis). Luonnonkasvit, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris) ja metsäkurjenpolvet (Geranium sylvaticum), toivotetaan tervetulleiksi puutarhakasvien rinnalle. Taivaansiniset tädykkeet (Veronica) ilahduttavat marjapensaiden juurella, horsmat (Chamaenerion) ja näsiät (Daphne mezereum) pihan reunamilla. Vuohenputkikaan (Aegopodium podagraria) ei ole kauhistus, vaan luonnollinen maanpeittokasvi, joka kukkii kauniisti keskikesällä. Rikkakasveja ei varsinaisesti ole, silti puutarhuri voi poistaa kasveja, jotka kasvavat väärässä paikassa tai ovat ottamassa muista vallan. 

Luonnonlapsi on sinut myös sammalen kanssa, joka peittää vanhoja kiviä ja puskee nurmikosta kuin sametinpehmeä matto. Saattavatpa sammal ja jäkälä peittää tässä puutarhassa vajan tai leikkimökin kattoakin. Aurinkoisemmassa paikassa puolestaan leviää kukkiva keto, josta kerätään kimput vaasiin ja kiepautetaan kukkaseppeleet kesän kunniaksi. 

Taivaansiniset tädykkeet tuovat satumaista tunnelmaa villiin pihanurmeen ja marjapensaiden alle.
Japanilaistyylinen kivilyhty on viehättävä yksityiskohta puolihoitamattoman vihreyden keskellä.
Vanhan kriikunapuun alla villiniityn keskellä kelpaa lukea kirjaa tai ottaa iltapäivätorkut.
Männynrunkoa pitkin kiipeävä köynnöshortensia yhdistää luonnon ja puutarhan. Kukkiessaan se peittää puunrungon herkän valkoisiin kukintoihin.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Puutarhatietoa koko vuodeksi!

Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.

Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. 
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *