Ikkuna yhdistää ulkotilat sisätiloihin, se rajaa ja kutsuu katsomaan. Parhaimmillaan ikkuna on kuin elävä taulu, joka muuttuu päivän mittaan sekä sään ja vuodenaikojen mukaan.
Mitä ikkunastasi näkyy? Puu, oksa, kokonainen maisema järvenselkineen? Olet ehkä sijoittanut kauneimman ruususi niin, että näet sen katsoessasi ulos. Tai kenties ikkunastasi avautuu vihreiden sävyjen mosaiikki, jota valo muuttaa haluamallaan tavalla.
Ikkuna on rakennuksen ja ulkona avautuvien näkymien yhdistäjä. Sen merkitys on niin itsestään selvä, että sitä tulee harvemmin edes ajateltua: ikkuna päästää valoa sisätiloihin ja siitä katsotaan ulos. Mutta yhtä lailla ikkunanäkymää voi tarkastella kokonaisuutena, elävänä tauluna, joka rajaa tietyn osan näkymistä ja kiinnittää huomion haluttuun asiaan.
Pohjoisen ilmaston ja kylmien säiden vuoksi vietämme suuren osan vuodesta sisätiloissa. Sataa, on liian kylmä istuskella ulkosalla. Lumi peittää maat ja mannut pitkälle kevääseen asti. Islantilaiset puhuvat ikkunasäästä, gluggaveður. Silloin ei ole asiaa ulos, vaan luonnon tapahtumia katsellaan ikkunasta.
Suomessakin riittää ikkunasäitä. Ovatko ne harmillisia säitä? Vai näyttävätkö sateen vihmonta, ilmassa kieppuvat keltaiset lehdet ja myrskyt ukkosineen ja salamoineen sittenkin kiehtovilta, kun niitä katselee sisätiloista käsin, kenties nojatuolista villasaaliin kääriytyneenä teekuppi kädessä? Entäpä talven lumisateet? Hienon hienot ensihiutaleet, sitten kunnon pyrytys, maaliskuun märät rätit. Lumipuutarha ikkunassa. Jää eri muodoissaan, kiteinä, puikkoina, sileinä pintoina. Kohta kevään ensimmäinen hento vaaleanvihreys. Violetit käpyvauvat lehtikuusen mustilla, nypyläisillä oksilla. Orava, joka hyppää oksalta toiselle, vilistää runkoa pitkin maahan ja kirmaa pihan poikki.
Katsele huonettasi ja kalusteiden sijainteja. Istutaanko olohuoneen sohvalla selkä ikkunaan päin ja katseet käännettyinä televisioon? Entä jos käännät sohvan niin, että istuessasi näetkin puutarhasi? Ehkä tämä "ruutu"osoittautuu mielenkiintoisemmaksi tai ainakin rauhoittavammaksi. Samaan tapaan voi tarkastella muitakin huoneita. Onko työpöytä takaseinää vasten vai voisiko sen siirtää ikkunan ääreen? Antaa katseen vaeltaa ulos työn tai läksyjen teon lomassa. Tämä tekee hyvää mielen lisäksi silmille, jotka kohdistuessaan lähelle ja kauas saavat tarvitsemaansa jumppaa, ja ehkä lukulasienkin tarve vähenee.
Näkymiin voi vaikuttaa puutarhaa suunnitellessa ja kasveja ja puita istuttaessa. Kun hankit pihaasi kirsikkapuun tai koristeomenapuun, haluat varmasti nauttia sen lyhyestä kukinnasta niin paljon kuin mahdollista. Sijoita puu siis niin, että se näkyy myös sisätiloista: keittiöstä, lempituolistasi, sieltä missä vietät aikaa eniten. Vastaavasti koko puutarhan voi suunnitella niin, että se avautuu näyttävänä ja katseen kannalta mietittynä myös sisätiloista käsin. Se voi olla kolmiulotteinen otos maisemasta, jossa katse etenee polkua pitkin, tai kaksiulotteinen pinta, kuin tapetti, joka on alati muutoksessa.
Ikkunan muoto vaikuttaa siihen, miten ja mitä se rajaa. Seinän levyiset, valtavat maisemaikkunat ovat upeita, mutta eivät sovi joka taloon, saati joka asuinalueelle. Pitkä, suorakaiteen muotoinen vaakaikkuna luo vaikutelman panoraamasta, kun taas kapea ja korkea ikkuna korostaa pystyjä linjoja. Neliöllä voi napata kuvapalasen lehtevästä pensaasta, kuusiaidasta tai taivaasta. Kun neliöikkunoita on rivissä tai ruudukkona, syntyy hieno ikkunamosaiikki. Pyöreä ikkuna on puolestaan kuin kiinalainen maalaus, josta avautuva näkymä on harkittava huolella harmonisen kokonaisuuden luomiseksi.
Myös ikkunoiden asennuskorkeudella on merkityksensä. Tavallisesti ikkunat laitetaan standardikorkeudelle ja kaikki samaan linjaan. Mutta yhtä hyvin ne voitaisiin sijoittaa silmänkorkeuden ja katselukulman mukaan. Näkymä, joka ikkunasta avautuu, muuttuu täysin riippuen siitä, miltä korkeudelta näkymää katsotaan. Istutaanko vai seistään? Mille korkeudelle silmäsi osuvat ruokapöydän äärestä tai tiskipöydän edestä? Mieti, mitä ikkunan toisella puolella siinä kohtaa on tai mitä siihen voisi laittaa. Ikkunoiden sijoittelemiseen on helpoin vaikuttaa uutta rakennusta suunniteltaessa, mutta vanhaankin taloon voi puhkaista ikkuna-aukon, jos kaunis näkymä jää muuten hyödyntämättä.
Epätavallisempi, mutta Japanissa tutuksi tullut tapa on sijoittaa vaakaikkuna lähelle lattiaa tai vastaavasti katon rajaan. Ne tuovat huoneeseen epäsuoraa valoa, ja jos ikkunan edessä on pensaita tai puita, niitä tulee tarkasteltua uudesta näkökulmasta.
Ikkunanäkymä viimeistellään karmeilla, jotka ovat kuin taulun raamit. Kokonaisuus näyttää erilaiselta riippuen siitä, ovatko karmit ohuet vai paksut, yksinkertaiset vai koristeelliset. Värilläkin on väliä. Nykyään suositaan valkoisia ikkunankarmeja, luonnollista ilmettä tuovat puun väriset karmit. Tummanruskea tai musta rajaa graafisesti ja voimakkaasti, kun taas punainen ja oranssi korostavat vastavärien tapaan ulkona olevaa vihreyttä. Vitivalkoinen talvimaisema saa lämpöä keltaisista karmeista ja kylmyyttä sinisistä. Itse asiassa koko huoneen väri vaikuttaa: sulauta ikkunasta avautuva vihreä puutarhamaisema sisätiloihin maalaamalla huoneen seinät ja ikkunankarmit vihreän eri sävyillä! Suorastaan kuninkaallista ilmettä saadaan puolestaan barokkimaisen krumeluureilla, kullatuilla ikkunankarmeilla, jolloin ikkunoista tulee kuin mahtipontiset maisemataulut.
Aina ikkunasta avautuva näkymä ei ole kovin houkutteleva. Ehkä keittiön pöydästä katsellaan parkkipaikkaa ja kodinhoitohuoneesta vastapäisen talon seinää. Tällöin voi pohtia, voisiko ikkunan eteen toteuttaa kasveista viherverhon. Kesällä se voi tarkoittaa köynnöskasveista muodostettua seinämää, joka läpäisee valoa ja luo leikkisän, vihreän näkymän. Kukkivat ja ruskan punertamat köynnökset tuovat lisää mielenkiintoa. Viehättävä aidannenäkymä toteutetaan korkeilla pensailla, kuten tuomipihlajilla, kriikunoilla tai ainavihannilla pylväskatajilla.
Jos tontti rajautuu metsään eikä ole huolta kurkkivista ohikulkijoista, voi antaa erilaisten, lähekkäin istutettujen lehti- ja havupuiden muodostaa ikkunoiden eteen metsäverhon. Toisen kerroksen huoneiden isojen ikkunoiden edessä olo on kuin puiden latvoissa, ja oksiston keinunta tuulessa rentouttaa mieltä.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Puolivilli puutarha hurmaa kasvien runsaudella ja rennolla tunnelmalla. Jalostetut lajit ja luonnonkasvit viihtyvät rinta rinnan. Ikuisen rikkaruohosodan käymisen sijaan tarhuri keskittyy nauttimaan pihansa villistä kauneudesta.
Puutarhasta nautitaan kaikilla aisteilla. Katse kiertää näkymissä, korva nauttii lintujen laulusta ja nenä nuuskii kukkien tuoksua. Syötävät kasvit kutkuttavat makuhermoja ja käsi koskettaa koristeheiniä tai puun runkoa. Vaisto lukee kasvien maailmasta, mitä tuleman pitää.
Talvimatka Tokioon huipentuu sen puutarhoissa. Koristeelliset lumi- ja pakkassuojat herättävät ihastusta kukkivien puiden ohella.
Tachibana-tei Ohanan huvila puutarhoineen on nähnyt maailman muuttuvan pitkän historiansa aikana. Länsimaisia vaikutteita ja japanilaisuutta yhdistävä huvilapuutarha lumoaa säistä riippumatta – tai juuri niiden ansiosta.
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
Kyushun saarella eteläisessä Japanissa sijaitseva Dazaifun kaupunki tunnetaan pyhäköistään ja temppeleistään. Puutarhamatkailija löytää sieltä myös maan kauneimpiin kuuluvan sammal- ja hiekkapuutarhan.
Vanhat kujannepuut ja kortteleittain vaihtuva kasvimaailma tekevät kävelystä helsinkiläisellä Malmin hautausmaalla mieleenpainuvan. Edestäpäin löytyy aina uudenlaisia puutarhatiloja esimerkiksi amfiteatterin muotoisena.
Kuulas ja aurinkoinen syyspäivä, tihkuinen ja hämärä syyspäivä, kumpikin yhtä sopiva pieneen kävelykierrokseen puulajipuistossa.
Pehr Kalmin nimeen törmää, kun vähänkään perehtyy suomalaisen puutarhan historiaan. Kalmin matkassa Suomeen rantautuivat niin villiviinit, aitaorapihlajat, kanadanpiiskut kuin värimintutkin. Siinä sivussa innokas tiedemies opasti suomalaisia puutarhan hyötyjen äärelle aivan uudella tavalla.
