Syyskesällä mieleeni painuneisiin kasvipaikkoihin lukeutuu pölyttäjäpuutarha, joka oli laadittu leikkipuistojen käyttämälle kaupunkiviheralueelle.
Istutuskaukalon etulaidassa, hyvällä katselukorkeudella lastenkin näkökulmasta, kukki iloinen kokoelma pölyttäjähyönteisiä ruokkivia kasveja. Ravitseepa kukkamaan värien ja muotojen moninaisuus myös kaikenikäisten mielikuvitusta.
Tällaisessa keitaassa yhdistyy sydäntälämmittävän merkityksellisiä asioita, kuten mahdollisuus tutustua kasvi- ja hyönteislajeihin sekä kokea kylvötöiden jännittävän odottava tunnelma. Ja kukin kukikas laikku kerryttää positiivista ekologista kokonaisvaikutusta!
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
– Hei, täällä on myös datuuurrraaa, huikkasi amerikkalaismies vaimolleen Claude Monet’n puutarhassa. Kasvin nimi amerikkalaisittain äännettynä hymyilytti minua, mutta olin paikalla lähes yhtä nopeasti kuin miehen vaimo. Siinä se oli, kasvi, josta olin lukenut vuosia sitten Leena Krohnin kertomuksessa Datura tai harha jonka jokainen näkee. Tämä ei ollut harhaa. Hurmaava – ja huumaava – kasvi
Näiden suloisten sinivuokkojen kera toivotan aurinkoisia pääsiäispäiviä kaikille blogin lukijoille!
Siirsin helmililjat olohuoneen pöydältä ulos kuistille. Siellä niiden kukinta kestää viikkoja. Helmililjat saivat kaverikseen nupullaan olevia narsisseja. Nyt on kiva tulla kotiin, kun tämä näkymä ilahduttaa ovenpielessä!
Soliseva puro ja kirkasvetinen lampi ovat monen puutarhaharrastajan unelma. Niin minunkin, mutta kantapään kautta olen joutunut oppimaan, ettei sen toteuttaminen olekaan yksinkertaista. Viihtyisä vesiaihe vaatii työtä ja huolenpitoa eikä hyvää saa ilmaiseksi. Motiivini pihalammen rakentamiseen lähti siitä, että oma piha voisi korvata kesämökin, kun kolmen hehtaarin tontilla on riittävästi tilaa kaikkien puutarhaunelmien toteuttamiseen. Pihalammessa
Havukasveja ei voi nuorentaa leikkaamalla alas kuten lehtipensaita. Aidaksi tai muotopuiksi istutettuina niitä on kuitenkin saksittava säännöllisesti. Vuorimäntyjä kannattaa typistää, jotta niistä kasvaa tuuheita.
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.
Joulukukkakausi alkaa hyvissä ajoin. Voidaan puhua oikeastaan syystalven kukkasesongista.
