Heale Garden on yksityispuutarha, joka todella tuntuu yksityiseltä, vaikka siellä käy runsaasti vierailijoita. Sijainti pienessä hiljaisessa jokilaaksossa takaa rikkumattoman rauhan ja vilkkaat luontoelämykset.
Joessa virtaa kristallinkirkas vesi. Se johtuu kalkkikivestä: vesi on kallion sisältä pulppuavaa pohjavettä. Näillä Lounais-Englannin kukkuloilla saattaa lisäksi ruokamultaa olla kalkkikiven päällä vain joitakin senttimetrejä. Jokiin ei pääse kertymään humusta liiemmin.
Joen nimi on Avon, mutta se ei ole sama kuin kuuluisa Avon, jonka varrella muuan Shakespeare syntyi, eikä myöskään leveämpi Avon Bristolin suunnalla. Avon on monen joen nimi siksi, että sana tarkoittaa jokea. Muinaiskelttiläinen sana elää edelleen esimerkiksi Walesin kelttikielessä muodossa afon.
Tässä pikkuisemmassa, vilkkaasti mutkittelevassa Avonissa polskivat taimenet. Pätkä joen sivuhaaraa kuuluu vanhan Healen tilan maihin, jonka päärakennuksen iäkkäimmät osat ovat 1500-luvulta. Talon kuuluisin hetki lienee se, kun Charles II piileksi siellä useita päiviä ennen kuin pakeni laivalla Ranskaan vuonna 1651. Tuolloin Brittein saarilla riehui sisällissota. Lukuisat laajennukset ja palon jälkeinen jälleenrakentaminen 1800-luvulla näkyvät monenlaisina aikakerrostumina.
Aikakerrostumia on myös puutarhassa. 1800-luvun lopun jugendkaudella, joka Britanniassa oli nimeltään Arts & Crafts, pahoin rappeutuneen tilan ja osin palaneen päärakennuksen osti diplomaatti Louis Greville, nykyisen omistajan isoeno. Hän näki jokilaakson mahdollisuudet ja palkkasi puutarhansa suunnittelijaksi kuuluisan Harold Peton. Tämän kädenjälkeä ovat päärakennuksen edustan krokettikenttää ympäröivät geometriset pensasmuodot ja italialaistyyliset terassit, joilta jokea ja vastarannalla laiduntavia lampaita voi ihailla. Diplomaatti Greville oli asunut Japanissa ja toi puutarhaan vaikutteita sieltäkin.
Siitä lähtien tilan omistajat useassa sukupolvessa ovat olleet puutarhureita. Nykyisen omistajan Guy Raschin äiti Lady Anne suunnitteli kasvimaalle kuuluisat tunnelit ja pergolat, joihin on ohjattu kasvamaan hedelmäpuita sekä köynnöskasveja. Guyn vaimo Frances pyrkii pitämään yllä anoppinsa, Peton ja Grevillen aikaansaaman puutarhan luonnetta ja uudistaa istutuksia tarpeen mukaan. Hän on myös ammatiltaan puutarhasuunnittelija.
Uudistuksia ovat esimerkiksi väriteemaiset perennaistutukset ja muodikkaat koristeheinä-koristelaukkapenkit valkotuohisten kivikoivujen (Betula ermanii) alla, mutta myös luonnollisempi lähestymistapa, kuten täysin myrkytön puutarhanhoito sekä luonnonkukkaniityt. Nykyinen pääpuutarhuri kertoo, kuinka lintukanta on niin elinvoimainen, että kotilot ehtivät tuskin tehdä tuhoa kuunliljoille ennen kuin tulevat syödyksi. Vierailijat ihmettelevät kuunliljojen ehjiä lehtiä, sillä kotilot ovat jokien lähistöllä yleensä niljakas ongelma.
Heale Garden käsittää reilut kolme hehtaaria, josta noin puolet on joen tuntumassa olevaa laaksoa ja tulvaniittyjä. Onneksi vesimyyrät ovat Britanniassa uhan-
alaisia, joten niistä ei ole riesaa. Kasvit kukoistavat lauhassa ilmastossa lähellä etelärannikkoa: jättigunnerat, magnoliat, kameliat ja sinisateet. Viimemainitut ovat toukokuussa kukassa jokaisessa rakennelmassa ja sillankaiteessa, joita tilalta löytyy.
Keväinen puutarha tuntuu tirisevän elämää, mutta Heale Gardenin kukkakausi alkaa jo keskitalvella, jolloin ensimmäiset kevätkukat aloittavat. Helmikuussa puutarha on avoinna yleisölle erityisinä lumikellopäivinä. Joenvarsi kukkii silloin valkoisenaan lumikelloja ja keltaisenaan talventähtiä, joita lukuisat vierailijat ihastelevat saapastellessaan mutaisilla poluilla huokaillen ihanien pikku kukkien määrää.
Maaliskuussa nousevat narsissit, keväiset syklaamit ja jouluruusut – ja magnoliat aloittavat kukinnan.
Toukokuussa on muta kuivunut ja katsottavaa on entistä enemmän. Hedelmäpuiden ja magnolioiden kukkiessa paikka on kuin paratiisi. Jokilaakson villi japanilainen puutarha syleilee kulkijaa vehreydellään. Joelta löytyvät diplomaatin rakennuttama punainen silta, jonka esikuva on Japanin Nikkossa, sekä veden päälle rakennettu ruokokattoinen teehuone. Kaikki on niin aitoa japanilaista kuin Brittein saarilla pystyy toteuttamaan.
Kosteita niittyjä täplittävät luonnonkukat, kuten englanninsinililjat, koiranputket ja niittyleinikit, kesemmällä myös kämmekät. Kaunislehtiset vaahterat ja muut puut kohoavat vielä tuoreen keveässä lehdessään. Joen uomaa reunustavat siperiankurjenmiekat ja saniaiset, joukossa myös lähes parimetriseksi kasvava komea kuningassaniainen (Osmunda regalis).
Magnolioiden kokoelma viihtyy tuoreella kasvupaikalla virran tuntumassa. Paras aika niiden ihailuun olisi huhtikuu, kun pensaat kukkivat kilpaa sipulikukkien kanssa, mutta toukokuussakin on onneksi vielä magnoliankukkia jäljellä. Toisaalla puutarha jo antaa esimakua kesästä, kun puupionit kukkivat.
Etelä-Englannissa ruusujen aika alkaa jo toukokuun loppupuolella. Niitä kasvaa Heale Gardenissa vähän kaikkialla, ei toki kosteimmissa paikoissa. Tuoksuvin alue alkukesällä on vanhojen myskiruusujen tarha, jossa ruusujen alla kukkivat siniset mirrinmintut.
Trendikkäitä niittyalueita on siellä täällä: kämmeköiden täplittämien tulvaniittyjen lisäksi myös tallipihalta löytyy yllättäen niitty. Reitti sisääntuloportilta puutarhaan johtaa niin ikään rehevän niityn läpi. Suomalaista saattaa tämä niittyjen ja rehottavien villikukkien runsaus hämmästyttää, kun ajatellaan, että Englanti on puutarhojen kehto ja kuvitellaan kaiken olevan millintarkasti hoidettua. Totuus on, että Britanniassa herättiin luontokatoon vuosikymmeniä sitten. Joku saattaa muistaa, että nykyinen kuningas Charles III alkoi puhua asiasta jo 1970-luvulla. Niinpä luonnonmukainen puutarhanhoito on pitkään ollut valtavirtaa ja kynittyjä pihoja katsotaan karsaasti.
Heale Garden antaa paljon ideoita ja ajattelemisen aihetta. Puutarha on täynnä kauneusaistia ja mielikuvitusta ruokkivia pikku helmiä.
Toukokuun ehkä suurimmat tähdet ovat sini- ja kultasateet. Etenkin japaninsinisadetta on istutettu vähän kaikkialle: pergoloihin, sillankaiteille ja jopa yksittäispensaiksi, joita täytyy hoitaa leikkaamalla melko reippaasti. Eniten riippuvakukintoisia köynnöksiä on hyödynnetty Lady Annen suunnittelemassa pitkässä pergolassa, joka reunustaa keittiöpuutarhan etelälaitaa.
Keittiöpuutarha tuottaa perheelle lähes kaikki vihannekset, kuten jo vuosisatoja sitten. Korkea kivimuuri tarhan länsi-, pohjois- ja itäpuolella luo suojaisan pienilmaston. Se on perinteisten muurien tarkoituskin samalla kun ne pitävät kauriit ja muut eläimet ulkopuolella. Laaja hyötytarha on jaettu neljään osaan omena- ja päärynäpuutunneleilla, jotka halkovat alueen ristin muodossa. Keskellä on pikkuinen lampi, jota ympäröivät pallon muotoon leikatut puksipuut – mutta ne ovat kasvaneet niin valtaviksi, että allasta tuskin näkyy.
Puksipuita riivaa maailmalla sienitauti, minkä vuoksi myös Heale Gardenissa on päädytty kaivamaan keittiöpuutarhapenkkejä reunustaneet puksipuuaidat pois. Ne on korvattu paksuilla tammilankuilla, jotka erottavat multa-alueet sorakäytävistä. Tauti ei tuhoa puksipuiden juuristoa, mutta tekee niistä ruokottoman näköiset. Pensaiden hoitamiseen tarvittaisiin kemikaaleja, joita ei Heale Gardenissa haluta käyttää.
Keittiöpuutarha on puutarhan komeimpia alueita keskikesällä, jolloin se on suorastaan upea rehevine vihanneksineen. Myös koristekasveja on runsaasti. Omenapuutunneleiden alla kukkivat lukuisat perennat, ja pergolan valtaavat kärhönkukat ja köynnösruusut. Vihannesten koristeelliset erikoismuodot, kuten pronssifenkoli, täplittävät istutusalueita.
Yksi alueen neljästä lohkosta on kokonaan koristekäytössä. Nurmialuetta reunustavat kukkapenkit, jotka kylpevät viileissä väreissä: violettia, valkoista ja hopeisia lehtiä. Latva-artisokka (Cynara) talvehtii hyvin Brittein saarilla ja sitä käytetään yleisesti koristekasvina, onhan sillä valtavan komeat, hopeanhohtoiset, liuskoittuneet lehdet.
Viileitä sävyjä löytyy keittiötarhasta laajemminkin. Hedelmäpuutunneleiden alla kukkivat pastellisävyiset tulppaanit ja imikät. Valkokukkaiset sinililjat, laukat ja kurjenmiekat loistavat sammaleisia hedelmäpuunrunkoja vasten. Tässä puutarhassa ei sammalta ja jäkälää harjata omenapuiden rungoilta, sillä linnut napsivat niistä hyönteisiä ravinnokseen.
Yhdeltä lohkolta löytyy hedelmähäkki, yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Se näyttää kauempaa huvimajalta, mutta on oikeasti verkolla katettu häkki, jonka suojassa marjat kypsyvät rastailta rauhassa.
Tilan omistajien mukaan puutarha tuottaa heille jatkuvaa innoitusta ja sen ajattomuus viehättää, vaikka tontti tulee kierrettyä joka päivä. Hurmaavampaa asuinpaikkaa ei varmasti voi olla, se on helppo uskoa. Täällä ollaan kuin herran kukkarossa, silti kylä on lähellä eikä Salisburyn kaupunkiinkaan ole kuin muutama kilometri.
Sata vuotta sitten tilan puutarhaa hoiti lähemmäs kymmenen puutarhuria, nyt on vain pääpuutarhuri ja osa-aikainen työntekijä sekä satunnaisia vapaaehtoisia puutarhureita. Toki talon emäntäkin osallistuu puutarhansa hoitoon aina kun ehtii. Pienestä tiimistä huolimatta Heale Garden on huumaavan kaunis, paratiisimainen puutarha, joka kehittyy ja muuttuu koko kasvukauden ajan keväästä syksyyn.
Heale Garden on siitäkin mukava, että sen ehtii kiertää kohtuullisessa ajassa: ei tarvitse kiirehtiä nähdäkseen kaiken. Lempikohtiin voi päin vastoin palata uudestaan ja istahtaa fiilistelemään. Kun tuntuu siltä, että on saanut kauneutta kyllikseen – jos sitä yleensä voi saada kyllikseen – on aika siirtyä kohti sisääntuloporttia syynäämään taimimyymälän antia, vaikka taimia ei saakaan tuoda Suomeen, ja juomaan kupposen teetä kakkupalan kanssa kahvilassa joen varrella.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Alhambran punertava linnoitus ja Generalifen paratiisipuutarhat vievät aikamatkalle islaminuskoisten maurien al-Andalusiin. Palatsit puutarhoineen kuuluvat myös Unescon maailmanperintökohteisiin.
Kellokuusaman (Kolkwitzia amabilis) toinen, ruotsin kielestä tuleva nimi paratiisipensas kuvaa hyvin pensaan ulkonäköä kukinta-aikaan. Kaareville oksille puhkeaa näihin aikoihin vaaleanpunainen, tuoksuva kukkapilvi. Erityisen hienonnäköinen on kellokuusamista istutettu aidanne tai muutaman kasvin ryhmä. Pensas kasvaa kivasti monenlaisilla maatyypeillä, vaikka yltääkin muhkeimmaksi ravinteikkaalla, kalkitulla ja suojaisella paikalla. Korkeutta komealle ja reipaskasvuiselle pensaalle kertyy parisen metriä. Lämmöntarpeen vuoksi
Viime torstaina (4.2.) oli mainio ulkoilusää ainakin täällä Hankoniemellä. Oli tyyntä, pari kolme astetta pakkasta ja aurinkokin pilkisteli silloin tällöin pilvien raoista. Tein tuolloin pitkän kävelylenkin metsäteitä pitkin Skogbyn ruukkialueelle, missä innostuin kuvaamaan vauhdikkaasti virtaavan puron pärskeistä syntyneitä jäisiä muotoja. Oheisena on vain osa kuvaamistani jääjutuista, joten taidanpa laittaa niistä myöhemmin vielä toisenkin postauksen. Niin
Viikonlopun aikana kävin parikin kertaa Hangon kaupungin puistolammella eli Parkdammenilla, jota voi hyvästä syystä kutsua myös lummelammeksi. Kesäkuun puolenvälin paikkeilla lähes koko lammenpinta peittyy kukkivista lumpeista (gallerian kolme viimeistä kuvaa). Monivuotiset ja paksut juurakot ovat jo varmaankin työntämässä uutta kasvua kohti pintaa, mutta toistaiseksi näkymää hallitsevat vesilinnut ja lokit, joilla on meneillään kiihkeät, vettä pärskyttävät
