Talvi lähestyy loppuaan ja puutarhaihmiset ovat täynnä energiaa. Vihdoinkin päästään ulkotöihin! Omenapuiden leikkausaika on maalis–huhtikuussa paukkupakkasten jälkeen ja ennen kuin silmut alkavat turvota.
Jotta omenapuista tulisi kauniit ja kestävät, niitä on leikattava joka vuosi. Nuorta puuntainta leikataan ensimmäisinä vuosina suhteellisen voimakkaasti, jotta saadaan sen muotoinen puu kuin halutaan. Myöhempinä vuosina leikkauksilla pidetään latvus ilmavana ja puu sopivan matalana.
Omakotipihassa omenapuun runko saa olla suhteellisen korkea, jotta nurmikon leikkuu onnistuu myös silloin, kun puussa on hedelmiä. Tämän vuoksi poistetaan oksat rungosta noin 1,5 metrin korkeuteen. Kaikkia oksia ei sahata pois kerralla, vaan puun kasvaessa poistetaan 1–3 oksaa vuodessa, kunnes rungon korkeus on sopiva.
Lisäksi poistetaan tai lyhennetään niin kutsutut kilpalatvat sekä oksat, jotka kasvavat aivan liian jyrkässä kulmassa runkoon nähden. Nuoren puun leikkaus tähtää myös siihen, että oksia on tasaisesti joka suuntaan.
Hedelmäpuiden oksakulmien tulisi olla isoja, jopa lähes 90 astetta, jolloin on pienempi riski, että oksat katkeavat sadon painosta tulevaisuudessa. Vaakasuorana kasvava oksa antaa myös hedelmiä aikaisemmin kuin pysty oksa.
Omenalajikkeet eroavat toistaan paitsi hedelmien ulkonäön ja maun perusteella, myös kasvutavan puolesta. Eräät lajikkeet kasvattavat itsestään hyvät, avoimet oksakulmat, kun taas toisilla on luonnostaan jyrkät oksakulmat. Liian pystyssä oleva oksa taivutetaan varovasti keväällä, kun oksat taipuvat helposti, ja pidetään mahdollisimman vaakasuorana narun tai pienen painon avulla syksyyn asti.
Puun kasvuvauhti riippuu siitä, mikä perusrunko omenapuulla on. Nykyisin on suurella osalla omenapuun taimista niin kutsuttu kääpiöivä eli hillittykasvuinen perusrunko. Kääpiöperusrungolla kasvava omenapuu ei vaadi yhtä paljon leikkaamista kuin tavanomaisille perusrungoille vartetut puut ja se antaa satoa nuorempana. Jos haluttu omenalajike on saatavana hillittykasvuisella rungolla, kannattaa valita se.
Hillittykasvuisten omenapuiden istutusväli on yleensä pienempi kuin tavallisilla omenapuilla, joten pieneenkin pihaan saattaa mahtua useita omenapuita.
Kun omenapuu alkaa olla kymmenvuotias, huolehditaan siitä, ettei se kasva liian korkeaksi. Parasta olisi, jos suurimman osan omenoista pystyy poimimaan käsin tai varrellisen omenapoimurin avulla maassa seisoen. Jokavuotinen leikkaaminenkin onnistuu helpommin, kun ei tarvitse tasapainoilla korkeilla tikapuilla.
Jos puu on pääsyt liian korkeaksi, sitä voidaan madaltaa poistamalla yksi tai korkeintaan muutama iso oksa vuodessa. Jos poistetaan kerralla kovin monta oksaa, puu kasvattaa runsaasti vesiversoja tulevana kesänä. Puun madaltaminen kannattaa siis tehdä osittain muutaman vuoden aikana.
Omenapuut ovat todella sitkeitä eivätkä kuole helposti, vaikka runko olisi ontto tai kuori puuttuisi osasta runkoa. Ei ole harvinaista, että yli satavuotiaat puut antavat hyvän sadon.
Vanha, ränsistynyt omenapuu voidaan nuorentaa. On kuitenkin muistettava, että kerralla ei saa leikata liian paljon vaan nuorennus tehdään usean vuoden aikana. Ensimmäisenä vuonna poistetaan kaikki kuolleet oksat, sen jälkeen toisiaan hankaavat oksat, lisäksi voi poistaa tai lyhentää jonkin liian alhaalla tai ylhäällä kasvavan oksan.
Omenapuita voidaan leikata myös keski- ja loppukesällä, mutta koska tuntuisi hölmöltä leikata hedelmiä kantavia oksia, leikataan omenapuut yleensä maalis–huhtikuussa. Kesällä voi kuitenkin tarpeen mukaan leikata oksia, jotka kasvavat väärään suuntaan tai varjostavat kypsyviä omenoita.
Varsinkin vanhat omenapuut, joita on leikattu keväällä voimakkaasti ja jotka sen takia työntävät runsaasti vesiversoja, kannattaa hoitaa myös kesällä. Näin latvusto pysyy ilmavana ja seuraavan kevään leikkaus kevenee.
Paras aika poistaa vesiversot on kesäkuun lopussa ennen kuin versot puutuvat ja pituuskasvu loppuu. Silloin vesiversot saadaan helposti pois ilman työkaluja taittamalla ja nyhtäisemällä varovasti. Jos vesiversot poistetaan liian pieninä jo toukokuussa, kasvaa kohta uusi satsi versoja ja työ on tehtävä toistamiseen.
Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Puut ovat välttämättömiä kaupunki- ja kesämökkitonteilla. Havuja ei tarvitse enää vieroksua puita hankittaessa, koska melkein kaikista havupuulajeista on valittavana pienikasvuisia muotoja. Samoin on lehtipuista saatavilla pienikasvuisempia lajeja ja lajikkeita. Näin puuistutukset ovat helppohoitoisia ja turvallisia täysikasvuisinakin.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Alkukesän kukkapuujuhla on edennyt omenankukkiin, ja puidenystävän onkin seuraavaksi aika retkeillä omenapuiden katveeseen. Kukkapilviä on avautumassa niin hyötytarhoissa kuin koristeistutuksissa, vaikkapa valmistujaisjuhliakin kehystämään. Kyseessä on japanilaisille tärkeän hanamijuhlan eli kirsikankukinnanihailun kaltainen ajanjakso. Silloin varataan aikaa läsnäololle puiden kukkimishetkien ihmeellisyyttä kokemassa. Hedelmätarhojen omenapuissa näkyvät valkean ja vaaleanpunaisen herkät, jäätelöannosmaiset yhdistelmät. Koristeomenoissa on sävyjä esimerkiksi tummasta
Kransseja on mukava tehdä koristeiksi kaikkina vuodenaikoina, juuri niistä materiaaleista joita omasta puutarhasta juuri sillä hetkellä sattuu löytämään. Pieni kierros pihalla, ja tietty väriteema mielessä, eikä mene kauankaan kun ulko-ovea koristaa elokuulle sopiva kranssi oman pihan antimista. Koko kesän ajan olen koristanut ovensuun kukilla muodossa tai toisessa ja täytyy todeta, että se ilahduttaa niin kylään
Suurten puiden suoma katve luo otolliset olot lehteville varjopaikan perennoille ja happaman maan alppiruusuille. Vaaleat kukat ja lehdet ovat varjopuutarhan valopilkkuja.
Meitä oli jo vuosien ajan vaivannut pihalla kiemurteleva ja epämääräinen, mutta omalla tavallaan hellyttävä kivimuodostelma. Se könötti tontin rajalla kylätien laidassa ja muistutti etäisesti aitaa olematta sellainen. Päätimme ryhdistää rykelmän katsetta kestäväksi kiviaidaksi.
Syksyn koittaessa kukat ja puut alkavat kotipuutarhurin tavoin vaipua talvilevolle. Viimeisetkin tulppaaninsipulit on turvallisesti peitelty hiekansekaisen mullan alle kevättä odottamaan.
Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Talvella huomio kiinnittyy eri asioihin kuin kesällä, mutta se ei ole syy jättää puutarhaa talvikaudeksi uinumaan huomiotta. Kaunis, kiinnostava ja valaistu puutarha tuottaa iloa koko pitkän talven.
Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.
