13.05.2025

Nokkoset ja vuohenputket hyötykäyttöön

Kevätauringon säteet herättävät kasvit, jotkut nopeammin kuin toiset. Pitkän talven jälkeen on virkistävää poimia tuoreita lehtiä, herkkiä herkkuja lautaselle. Pienet vihreät versot ravitsevat myös silmiä ja sielua.

Teksti ja kuvat Monica Äijälä

Nokkosen versot poimitaan mahdollisimman pieninä.

Puutarhurin painajaiset nokkonen ja vuohenputki ovat keväällä haluttuja tuoreita vihanneksia. Niitä voi myös kuivata tai pakastaa seuraavan talven varalle. Kuivatut nokkosen- tai vuohenputkenlehdet esimerkiksi leivässä ovat meille hauska erikoisuus, mutta ennen vanhaan ne olivat tarpeellinen lisä talviruokaan.

Rikkaruoho on kasvi väärässä paikassa. Sama kasvi voi olla hyödyllinen tai jopa toivottu kasvaessaan toisessa paikassa. Sekä nokkonen että vuohenputki ovat monivuotisia ja kasvavat ravinteisessa maassa oikein hyvin. Niitä on vaikea kitkeä pois, jos niiden valtaamaan kohtaan halutaan laittaa kasvamaan jotakin muuta. Syömällä niitä ei saa loppumaan, mutta hyötykäyttöajatus antaa kenties hieman puhtia kitkentähommaan.

Nokkosen siemenet ovat superruokaa. Kuva Saila Routio

Monikäyttöinen nokkonen

Nokkonen, tarkemmalta nimeltään isonokkonen (Urtica dioica), on polttava rikkaruoho, jota kukaan ei kaipaa pihaansa. Nokkoskeitto on puolestaan odotettu kevätherkku, joka tuo väriä ja vitamiineja ruokavalioon pitkän, harmaan talven jälkeen. Nokkosia saisi siis kuitenkin mielellään kasvaa pihan jossakin nurkassa.

Nokkonen lähtee kasvamaan heti kun lämpötila nousee plussan puolelle. Nokkoskeiton tai -lettujen tekijän pitääkin olla aikaisin liikkeellä, sillä nokkosen versot ovat parhaimmillaan aivan pieninä, mielellään alle viisi senttimetriä korkeina. Silloin myös poltinkarvat ovat vielä kesyjä ja kerääminen helpompaa kuin myöhemmin.

Nokkonen on tärkeä perhostoukkien ravintokasvi. Päiväperhosista ainakin nokkos-, neito-, kartta-, herukka-, ohdake- ja amiraaliperhosen toukat syövät nokkosia. Kuva Pirkko Kahila

Nokkoset voidaan käyttää tuoreena, kuivata tai pakastaa. Nokkoskeiton lisäksi nokkosta voi lisätä leipään tai vaikka wokkiin ja patoihin. Teen ystävä kerää nokkosta omiin teesekoituksiin.

Lehtien lisäksi nokkosen siemenet ovat erittäin terveellisiä. Siemeniä löytyy kaupan superfoodhyllystä, jos ei itse halua kerätä niitä korkeasta nokkoskasvustosta.

Nokkosen hyötykäyttömahdollisuudet eivät rajoitu ruokaan. Nokkonen on tunnettu värikasvi, rohdoskasvi, lannoitekasvi, tuholaiskarkotteena käytettävän nokkosveden raaka-aine sekä useamman perhoslajin toukkien ravintokasvi. Nokkonen on myös vanha kuitukasvi, josta on valmistettu sekä paperia että kangasta, nokkosliinaa. Nokkosen kuitua on käytetty myös kalaverkoissa ja purjeissa. Eipä ihme, että nokkosia löytyy aina sieltä missä ihminen on joskus asunut.

Nokkonen ja vuohenputki vierekkäin. Nokkosen lehdet ovat maistuneet jollekin toukalle.

Nokkosen ulkonäkö vaihtelee hieman eri puolella Suomea. Yleisin koko maassa on alalaji etelännokkonen (subsp. dioica). Sisä- ja Pohjois-Suomen lehdoissa kasvaa harvinaisempi kapealehtinen alalaji pohjannokkonen (subsp. sondenii), joka ei ole niin polttava kuin eteläinen serkkunsa.

Pieni ja tiheä rautanokkonen (Urtica urens) on yksivuotinen ja helposti kitkettävissä, jos se ilmestyy kukkapenkkiin. Rautanokkosen lehdet ovat pyöreämpiä kuin isonokkosen lehdet.

Vuohenputken lehti on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen kaksi kertaa. Lehti on suhteellisen ohut. Lehdet poimitaan keväällä ennen kuin ne ovat avautuneet täysin.

Vuohenputki on trendiherkku

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) maistuu nimensä mukaisesti vuohille, mutta se kuuluu myös ruokapöydän kevätherkkuihin ja trendiruokiin. Nuoret ja mureat lehdet poimitaan aikaisin keväällä, kun ne ovat avautumassa. Paras keruuhetki on valkovuokon kukinnan aikaan.

Hennot lehdet syödään tuoreena salaatin tapaan, tomaatti on sopiva kaveri. Lehdet sopivat myös keittoihin, pestoon, piiraisiin, lettuihin ja leipiin. Lehtien maku voimistuu vuohenputken kasvaessa. Kesäiset lehdet eivät ole enää hyvänmakuisia. Koko kasvia maavarsineen voi käyttää eri tarkoituksiin.

Vuohenputkea löytyy lähes aina vanhoista puutarhoista – tässä vuorikaunokin ja kartioakankaalin kanssa.

Ennen poimintaa on varmistuttava, että kasvusto on varmasti vuohenputkea eikä jotakin toista, samantapaista sarjakukkaista kasvia, joka saattaisi olla jopa myrkyllinen. Vuohenputki on hyvin yleinen kasvi pihoilla ja pusikoissa ja helppo oppia tunnistamaan lehtien, tuoksun ja kasvustomaisen kasvutavan perusteella. Maanpinnan alta löytyy pitkiä ja vaaleita, ympäriinsä luikertavia maavarsia, muttei minkäänlaista paksua juurakonkappaletta eikä syvälle painuvaa paalujuurta.

Vuohenputken, voikukkien ja juolavehnän raivaus viljelypalstalta voi olla kova homma. Perusteellinen ja jatkuva kitkentä vähentää näitä rikkakasveja oleellisesti. Paras torjuntakeino on maanpinnan peittäminen pariksi vuodeksi paksulla pressulla, joka ei päästä yhtään valoa läpi.

Vuohenputki on Suomessa alkuperäinen rantalehtojen kasvi. Ihmiset ovat tarkoituksella tai vahingossa levittäneet sen asutuksen piiriin. Vuohenputki hyötyy maan muokkauksesta, sillä jokaisesta pienestä maavarren palasta voi saada alkunsa uusi kasvusto. Vuohenputki onkin usein ensimmäisiä kasveja, joka lähtee kasvamaan kaivuutöiden jälkeen, varsinkin jos maa on runsasravinteista.

Vuohenputki on myös vanha rohdoskasvi, minkä vuoksi sitä löytyy vanhoista puutarhoista samaan tapaan kuin monia muita vanhoja lääkekasveja. Vuohenputkella on ollut oma tehtävänsä ja paikkansa rohtona, vaikka sillä ei olekaan yhtä laajaa ansioluetteloa kuin nokkosella.

Koiranputki (vas.) ja karhunputki (oik.) kasvavat usein samoilla paikoilla kuin vuohenputki. Niitäkin käytetään villiyrtteinä. Kerättävän kasvin varma tunnistaminen on tärkeää, sillä sarjakukkaisiin kasveihin kuuluu myös muutama tappavan myrkyllinen laji. Ne ovat onneksi melko harvinaisia tai kasvavat erityyppisessä paikassa kuin pihapiirien vuohenputket ja kumppanit.

Ideat, Kasvit, Pihan hoito, Sato

Monica Äijälä

Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.