Suomi Finland 100 -juhlavuoden tiimoilta käynnissä on ollut toukokuusta lähtien kampanja jossa haastetaan kansalaiset istuttamaan puita satavuotiaan Suomen kunniaksi. Istutusaikaa on toukokuulta syyskuulle, joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja kampanjasta voit lukea Suomi 100-nettisivuilta tästä linkistä. Oman juhlapuunsa voit rekisteröidä Puutarhaliiton nettisivujen kautta tästä linkistä.
Oman juhlapuuni istutin tänään pihalleni 6.7.2017. Kyseessä on paratiisiomenapuu Malus ’Dolgo’, joka kukkii tuoksuvin, runsain valkoisin kukin keväällä. Syksyllä puu tekee keltaisen syysvärityksen lomaan kauniita pieniä 3cm kokoisia oranssinpunaisia omenoita. Koristeomenoita voi toki myös käyttää hyötykäyttöön kuten hilloon tai mehuun. Toki niiden koristearvo syyspuutarhassa on varmasti se kaikkein suurin hyöty. Oli hauska yhteensattuma että puun istutuspäivä oli samalla Eino Leinon, runon ja suven päivä. Leinon Omenankukat-sitaatilla toivotankin nyt uudelle puulle kasvuvoimaa: ”Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevätöissä valoisissa…”
Lopuksi vielä pieni puun tuentavinkki:
Uudet vastaistutetut puut tulee aina tukea hyvin juurtumisen ajaksi. Sen sijaan että puun sitoisi kahteen tai neljään erilliseen tukikeppiin, on kätevää lyödä maahan tukevasti syvälle yksi paalu noin 45asteen kulmassa istutuksen yhteydessä ja sitoa varsi siihen melko matalalta. Ainakin englantilaiset puutarhurit käyttävät ja suosivat tätä tuentatapaa nykyisin. Runko on tällä tavoin tuettu joka suunnasta, pitäen juuripaakun paikoillaan mutta latvus saa heilua tuulen mukana vapaasti ja siten myös luonnollisesti vahvistua. Sitoessa on hyvä myös huolehtia että runko ei pääse hankaantumaan rikki tukipaalua vasten tuulessa, eli kieputa sidontanauha tai remmi myös rungon ja tolpan väliin. Yksi matala tolppa on myös hieman huomaamattomampi. Oma tolppani jäi hieman liian pitkäksi (ja näkyväksi koska se on valkoinen) mutta tekee hyvin tehtävänsä. Monta puuta on tällä tavalla tullut sidottua ja hyvin ovat kaikki juurtuneet ja pystyssä pysyneet.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!
Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.
224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
