Muotoonleikkuu on Suomessa nykyisin uusi asia, vaikka oikeasti kasvien leikkaamista yhtenäisen muotoisiksi on harrastettu täällä yhtä hartaasti kuin missä tahansa muussa Euroopan maassa vuosisatoja sitten. Tapa vain unohtui sotien myllerryksissä, kuten moni muukin puutarhataiteen ilmiö.
Talvikaudella puutarha näyttää risuiselta ja resuiselta, kun kaikki lakastuu. Leikattujen muotokasvien ja aitojen ansiosta ryhti säilyy, vaikka kukat ja lehdet kuihtuvat. Oikeastaan talvella muodot vasta pääsevätkin kunnolla esiin.
Moni arastelee leikkaamista ja kokee työn vaativan erikoisosaamista. On kuitenkin epätodennäköistä, että leikkuulla onnistuttaisiin tuhoamaan kasvi – ellei leikata havukasvia poikki maata myöten. Pikemminkin kotipuutarhurit leikkaavat liian varovasti kuin liikaa. Tekemällä oppii ja useimmat kasvit hyötyvät leikkuusta. Sakset rohkeasti käteen ja kokeilemaan.
Puutarha on järkevää jakaa pienemmiksi paloiksi, vaikka se olisi kohtalaisen pieni jo valmiiksi. Saadaan intiimejä tiloja, näkösuojaa, tuulensuojaa, selkeitä taustoja kukkapenkeille ja piilopaikkoja esimerkiksi pyykinkuivatukselle. Pensasaitoja ei istuteta vain tontin ympärille vaan myös sisälle puutarhaan. Pihan poikki saa rohkeasti vetää viivan, johon istutetaan suora tai kaareva pensasaita, sitten toinen viiva ristiin – ja niin on puutarha jaettu muutamaan alueeseen. Aita voi olla silmän tasoa korkeampi tai vain polvenkorkuinen, kumpikin rytmittää pihaa omalla tavallaan.
Aitojen avulla luotavien seinien lisäksi voidaan tehdä käytäviä ja yllätysnäkymiä, luoda salaisia piilopaikkoja. Tämä kaikki tehdään pelkästään huvin vuoksi, sillä sehän on puutarhan tarkoitus: tuottaa huvia, puuhaa ja elämyksiä.
Kasvien avulla toteutetaan käytävä, kaariportti ja penkin selkänoja, lähes mitä vain. Kevyt tilanjako onnistuu säleikköomenan tai -päärynän avulla, jolloin kääpiökasvuisen hedelmäpuun oksat ohjataan kasvamaan vain kahteen suuntaan niin, että puusta tulee litteä. Oksien lomasta säilyy näköyhteys.
Koska niin puutarhaa ympäröivä aita kuin tilanjakoaidatkin ovat hallitsevia puutarhanäkymässä ja myös mahdollisessa katunäkymässä, täytyy niiden olemuksen ja värisävyn kuvittelemiseen uhrata hieman aikaa. Jos naapureilla on tuija-aidat, on perusteltua istuttaa samaa lajia, jotta näkymästä tulee yhtenäisempi. Tai sitten voi olla viehättävämpää tuoda katutilaan hieman vaihtelua esimerkiksi lehtipensasaidalla kahden havukasviaidan väliin.
Myös talon tyyli ja väri vaikuttavat valintaan. Nykyaikaisena kasvina tuija (Thuja) ei solahda vanhan talon pihaan tai perinteiseen maalaismaisemaan, johon taas pehmeämmän sävyiset kuusi (Picea abies) ja katajat (Juniperus) sopivat, löytyyhän niiden sävyjä luultavasti ympäröivästä maisemastakin.
Puutarhan sisälläkin mietitään värisävyjä, korkeuksien ja muotojen lisäksi. Voi olla luontevinta istuttaa havukasviaita kohtaan, jossa on muutenkin havuja. Toisaalta havukasviaidan avulla saadaan aikaan hyvä pienilmasto esimerkiksi ruusuille ja talvenarkojen kasvien kokeiluun. Havukasviaidan eteläpuolella on lämpimät olot, kun havut heijastavat auringon lämpöä ja suojaavat kylmiltä pohjoistuulilta.
Tumma marjakuusiaita (Taxus) on hienostunut tausta värikkäälle kukkapenkille ja ruusuille. Kokeilunhaluinen voi istuttaa kukkapenkin tausta-aidaksi villapajua (Salix lanata), jonka hopeanväriset lehdet ovat erityisen edukseen sinisten, violettien, vaaleanpunaisten ja valkoisten kukkien sävymaailmassa.
Leikatut kasvit ovat ikään kuin rakennusmateriaalia, josta haluttu muoto kootaan. Leikkaus luultavasti poistaa kukkanuput ja marjat lähes kokonaan, lajista riippuen. Kannattaakin ajatella niin, että koristeellisesti kukkivat ja marjovat kasvit istutetaan erikseen, kun taas leikatut aidat ja muodot ovat oma lukunsa.
Kasveja kasvatetaan vapaasti kasvavana aitana eli aidanteena tai leikattuna aitana. Aidanne vie paljon enemmän tilaa kuin pensasaita, joten sitä ei voi suositella pienimmille kaupunkipihoille. Sen sijaan leikattu pensasaita on sekä ryhdikäs että tilaa säästävä. Maaseutumaisemaan leikattu aita voi olla liiankin ryhdikäs, jolloin aidanne on usein parempi ratkaisu ainakin tontin reunoille. Rakennusten lähellä leikattu pensasaita on aina paikallaan.
Perinteinen kuusiaita on erinomainen esimerkki puiden muotoilusta. Niinkin suuri puu kuin kuusi taipuu aidaksi, kunhan sitä leikataan säännöllisesti. Kuusiaita ei tosin ole pienen tilan aitakasvi. Kuusiaita kasvaa leikkuusta riippuen yli parimetriseksi ja leveyttäkin sillä on reilusti yli metrin. Yllättävän moni puu soveltuu aidaksi: tervaleppä (Alnus glutinosa), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), lehtikuusi (Larix) ja tammi (Quercus robur). Niistä kaikista syntyy hieno parimetrinen aita.
Vuorimännystä (Pinus mugo) saa viehättävän pyöreämuotoisen aidan, kun sitä istutetaan riviin ja vuosikasvut typistetään säännöllisesti. Reilun metrin korkuinen ja levyinen aita näyttää elävän omaa elämäänsä, sillä vuorimänty ei taivu viivasuoriksi linjoiksi. Kääpiökasvuisista lajikkeista saa pienemmän aidan.
Korkeiksi kasvavista lajeista, kuten puista ja aitaorapihlajasta (Crataegus grayana), syntyy myös kaariportti keskelle aitaa.
Keski-Euroopassa yleiset kukkapenkkejä kehystävät pienet pensasaidat puuttuvat meiltä lähes kokonaan. Sikäläinen puksipuu (Buxus) menestyy meillä vain etelässä, mutta pieni ainavihanta pensasaita toteutetaan yhtä hyvin pesäkuusesta (Picea abies ’Nidiformis’) tai muusta kääpiökasvuisesta havukasvista. Tällöin kukkapenkin muoto erottuu kauniisti silloinkin, kun kukkaset viettävät talvilepoa.
Aidan ei tarvitse olla ainavihanta tuodakseen puutarhaan talvista kauneutta. Lehdettömät, ruskeanharmaat, hieman siiliä muistuttavat ja tiheiksi leikatut pikku aidat ja kasvipatsaat ovat kauniita, kun ne vain osaa nähdä niin.
Pensasaitaa varten kaivetaan 50 cm syvä ja leveä oja, joka täytetään hyvällä ruokamullalla. Taimet istutetaan 20–60 cm:n välein riippuen siitä, kuinka voimakaskasvuisia ne ovat. Puille 40–60 cm on hyvä istutusväli, hentokasvuiselle tuhkapensaalle puolestaan 20–25 cm.
Istuttamisen yhteydessä pensaantaimet leikataan 10–15 cm:n mittaisiksi, jotta aita tuuheutuu heti alhaalta alkaen. Tämä tärkeä työvaihe usein unohdetaan ja kuvitellaan, että aita kasvaa nopeammin haluttuun korkeuteen, jos sitä ei leikata. Näin toimitaan ainoastaan puuntaimien kanssa. Pensaat täytyy leikata, muuten aidasta ei tule hyvä ja se joudutaan ennen pitkää leikkaamaan alas, jotta saadaan vihdoinkin kaunis ja tuuhea aita harvan tilalle.
Pensasaitaa ja muotopuuta leikataan joka vuosi vähintään pari kertaa heti istutusvuodesta lähtien. Leikkuutapa eroaa puiden ja pensaiden kesken. Puun täytyy antaa kasvaa siihen korkeuteen, johon aita tai muotokasvi halutaan, ennen kuin sen latva katkaistaan. Pensaista sen sijaan leikataan latva heti alusta alkaen ja jätetään joka leikkuukerralla muutama sentti uutta kasvua.
Sekä puista että pensaista kasvatettavan pensasaidan sivut leikataan säännöllisesti, jopa kolme kertaa kesässä. On hyvä käytäntö leikata pensasaidat ja muotokasvit aina, kun uutta kasvua on tullut 15 cm.
On tärkeää, että pensasaita tai kasvipatsas kapenee hieman ylöspäin, jotta ylimmät oksat eivät joudu kannattelemaan yksinään koko lumikuormaa. Jos aita on päässyt repsahtamaan liian leveäksi, se voidaan muotoilla talven aikana takaisin kuosiinsa. Kasvukaudella saa leikata ainoastaan tuoreita versoja. Puutuneet oksat leikataan talvella.
Hyviä leikkuuvälineitä ovat pitkäteräiset pensassakset, jotka pidetään hyvässä kunnossa hiomalla ja öljyämällä. Sähkö- tai polttoainekäyttöinen pensasleikkuri on välttämätön, jos leikattavaa pintaa on kymmeniä metrejä. Akkukäyttöisiäkin pensasleikkureita on. On tärkeää tunnustella koneen painoa kaupassa ja tarkistaa, että siitä saa mukavan otteen kahdella kädellä, muuten konetta ei jaksa kannatella. Muotopensaan tarkkuusleikkaukseen ovat mahdollisimmat kevyet ja kapeateräiset pensassakset parhaat.
Kasvien leikkaamista muotoon harrastettiin Euroopassa jo antiikin Rooman aikana. Uuden kukoistuksen tapa koki renessanssikaudella, kun kaikkea antiikinaikaista ihannoitiin. Hetken tauon jälkeen aihe nousi taas muotiin 1800-luvun toisella puoliskolla, lähinnä Englannissa. Varsinainen kultakausi tuli 1900-luvun taitteessa jugendajalla, jolloin Englannin valtasi suoranainen muotoonleikkuuhuuma. Kasveista muotoiltiin usein eläimiä, esimerkiksi lintuja ja oravia, joita saattaa istua pensasaidan päällä. 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta on Euroopassa jäljellä muutamia puutarhoja, joissa voi ihailla mielikuvitusmuotoihin leikattuja kasveja.
Toisaalta Kiinan ja Japanin puutarhoissa on harrastettu kasvien muotoilua jo vuosisatojen ajan. Sikäläinen leikkuukulttuuri tavoittelee luonnon täydellisyyttä, ei niinkään fantasiamuotoja.
Kaikkein yleisin muotoonleikattava kasvi on marjakuusi; Keski-Euroopassa käytetään useimmin euroopanmarjakuusta (Taxus baccata). Mikään ei estä leikkaamasta talvenkestävämpää, meillä yleistä japaninmarjakuusta (T. cuspidata) – näin vain ei ole totuttu tekemään. Kyky kasvattaa uusia pehmeitä oksia vanhastakin rungosta tekee marjakuusesta mitä ihanteellisimman leikattavan. Kuten monen muunkin kasvin kohdalla, vasta leikattuna marjakuusi pääsee oikeuksiinsa. Etenkin japaninmarjakuusen kasvutapa on harva ja risuinen, mutta leikkaamalla siitä saa tiiviin
ja kauniin.
Kasvin ympärille voidaan asettaa metallinen tukikehikko. Tuki auttaa saavuttamaan monimutkaisen muodon helpommin kuin paljaalla silmällä ja vapaalla kädellä. Toisaalta kasveilla on silti taipumus kehittyä yksilöllisen muotoisiksi. Etenkin vanhetessaan muotopensaat saattavat kehittyä varsin mielikuvituksellisiksi; suoraksi pilariksi tarkoitetusta kasvista tuleekin vuosikymmenien kuluessa muotopuoli kyttyräselkä. Se on osa kasvien viehätystä, puutarhaa ei voi käskeä
eikä kontrolloida.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvenrantapiha on valtavan monipuolinen. Näkymä on säilynyt levollisena kookkaiden kasviryhmien ja oivaltavasti piilotettujen tilojen ansiosta.
– och njut av midsommarens ängsblommor Kom ihåg att pincera bergtallarna vid midsommar är något jag sagt många gånger. När det är gjort kan blommorna till midsommarkransen plockas. Pincera betyder att man bryter eller klipper av årsskotten för att busken skall få en finare form än om de skulle växa fritt. Då det gäller bergtall
Kasvimaa ei ole oikein kasvimaa ilman perunaa. Vaikka vain muutaman potun pistäisi maahan, niin se on siinä. Sillä mikä sen makoisampaa kuin uudet, vastanostetut perunat pienen voinokareen kanssa? Mutta sitä ennen ihaillaan perunan kukintaa. Miten herkät ja kauniit – hassutkin – kukat voi tuolla tutulla vihanneksella olla! Peruna kuuluu koisokasveihin ja on siis sukua
Seurasin eilen terassilta käsin peippojen, västäräkkien, punarintojen ja muidenkin lintujen lentelyä pihapuissa ja tepastelua nurmikolla, mihin jo iso koivu pudotteli harvakseltaan keltaisia lehtiään. Ei voi mitään, syksy on tulollaan, kun iltauutisten aikaan alkaa jo hämärtää, ja onhan ylihuomenna jo elokuu. Kesä on tähän saakka ollut lämmin ja turhankin kuiva, ainakin täällä Hankoniemellä. Niin – on
Talvella huomio kiinnittyy eri asioihin kuin kesällä, mutta se ei ole syy jättää puutarhaa talvikaudeksi uinumaan huomiotta. Kaunis, kiinnostava ja valaistu puutarha tuottaa iloa koko pitkän talven.
Suomen Paras Piha -kilpailun osallistujien joukossa on vuosien varrella ollut lukuisia haastavia rinnepihoja. Rinteitä on hyödynnetty monilla onnistuneilla tavoilla.
Kaupunkimiljöössä parveke voi olla paljon muutakin kuin ovi ulkoilmaan. Se antaa mahdollisuuden tuoda pienen osan luontoa, vehreyttä ja kukkien kauneutta lähelle asukkaiden arkielämää.
Suunnitellessani Eija’s Gardenia minulla oli vahva visio siitä, että haluan kasvimaan ja sen yhteyteen kanoja. Minua viehätti ajatus kasvimaan hoidosta ja sadon keräämisestä kanojen kotkotusta kuunnellen ja kuopsutusta katsellen.
Kuinka autio olisikaan keväinen puutarha ilman sipulikukkia! Talven jälkeen, kun muu puutarha on vielä lepotilassa, pienillä sipulikukilla on suuri merkitys ihmismielelle. On aika varmistaa upea kukinta ensi keväälle.
WWF kampanjoi toista vuotta rakennetun ympäristön villiinnyttämisen ja elinympäristöverkoston luomisen puolesta. Katso alta villiinnyttämisen vinkkilistaa🌻
