Alppikärhön (Clematis alpina) liilansininen kukinta ilahduttaa, myös lokakuun viimeisinä päivinä! Hopeanhohtoiset siemenystöt hauskuuttavat vieressä pörheällä ”beatlestukka”-muodollaan. Räntää on viuhunut nyt etelässäkin ympärillä, mutta herkkämuotoiset nuokkukukat vain värittävät maisemaa kesän paletilla.
Alppikärhö voi hyvinkin kukkia syksyn korvalla hieman uudelleen, saati sitten ennen tätä nopeiden, viileämpien säämuutosten aikaa vallinneen historiallisen lämpimän syyskuun vuoksi.
Näkyykö sielläpäin Suomea vielä viimeisimmissä sääkäänteissäkin kukkijoita?
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Koko puutarhavuosi samoissa kansissa – ajankohtaiset vinkit, tärkeät puutarhatyöt ja omat suunnitelmat kuukaudesta toiseen.
Pihakalenteri on 224-sivuinen, A5-kokoinen pihatarhurin apu, jossa on kierreselkä ja paljon tilaa muistiinpanoille ja piirroksille.
Pihakalenterin ennakkohinta 15.11. asti on 21 €.
Ollaan jo marraskuussa; lokakuu oli lämmin ja kaunis ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Ensilumi satoi jo viime viikolla, mutta suli pois viikonlopun aikana. Tänään saimme hyvin kevyen lumipeiton, joka todennäköisesti sekin sulaa pois. Jaksan ihmetellä orvokkien sitkeyttä, sieltä ne vaan ponnistavat lumipeitonkin alta. Luontokuvat on otettu Pielisjoen varrelta Joensuusta.
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Vielä kukkii, mutta täytyy olla tarkkana, jotta pienet ja vähäiset kukat huomaa. Koristemansikka on uskomattoman sitkeä ja satoisa kukkija! Siinä on vielä kukkia ja nuppujakin. Sinivuokon ruskaväriset lehdet ovat lähes kukkien veroisia, mikä väri! Mutta muuten puutarha alkaa olla valmis talven tuloon. Nostin daaliat ja kaadoin kesäkukkaruukut kumoon viikonloppuna, vain jättiverbena jäi vielä maahan, sekin…
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Hyönteismyönteisesti ekologisen puutarhan suunnitteluun löytyy inspiraatiota ja apua Suomen luonnonsuojeluliiton uudesta Pölyttäjäkasvioppaasta.
Töölönlahden Kesäpuisto Finlandia-talon vierellä Helsingissä on mainio kiintoisten kasvien bongaamispaikka myöhäissyksyyn saakka.
Ruukkupuutarha menestyy pihan hankalassakin kohdassa. Lisäksi ruukut antavat vapauden siirrellä ja sommitella kasviyhdistelmiä eri tasoille ja vaihtaa väriteemaa vuodenaikojen mukaan.
Keväällä tervehdimme ilolla joka ikistä versoa, joka nousee syksyllä maahan upotetuista sipuleista. Jokaiselle pihalle löytyy sopivia lajeja!
Puustoinen pihamaa varpuineen ja kukkineen on usein hyvä sellaisenaan. Mutta jos kaipaat pihalle lisää vaihtelua ja moninaisuutta, kotimaiset luonnonkasvit ovat ykkösvalinta. Suosi kasveja, jotka sopivat pihan luontotyyppiin: lehdon kasveja lehtipuupihalle, havumetsän kasveja mäntypihalle. Onko paikka valoisa vai varjoinen, maa kuivaa vai tuoretta? Toisaalta monet hienot luonnonkasvit viihtyvät melkein missä vain.
Jokaisella pihalla kasvaa ainakin yksi sellainen kasvilaji, joka on saapunut paikalle omasta aloitteestaan tai sattuman kaupalla ja joka ei ole sen koommin poistunut pihalta – ja josta on lopulta tullut omistajansa uskollinen ystävä.
