Julkisilta paikoilta löytyy mielenkiintoisia leikattuja kasvimuotoja. Tämä helsinkiläiskuusiaidasto mutkittelee labyrinttimaisesti avoimella puistoalueella. Säntillisesti saksittu havunvihreys luo mukavan tyylikkään vaikutelman näillä lumikeleilläkin. Kuusten lomasta kohoaa komeita katajia. Maata peittää maksaruohomatto.
Kuusiaidat ovat kaunista puutarhaperinnettämme. Sellaisen kasvattaminen on kärsivällisyyslaji, varsinkin jos haluaa korkeamman näkösuoja-aidan. Kuusista voi kuitenkin istuttaa puutarhaan myös kuvien kaltaisen matalamman talvivehreän elementin. Aitojen lomaan muodostuu jännittäviä huonemaisia puutarhatiloja.
Kuusi on kestävä kasvi, kun maa on sopivan tuoretta ja kasvupaikka valoisa. Tiheä aita syntyy säännöllisellä, jo varhain alkavalla leikkaamisella. Lumet kannattaa käydä varistamassa alas.
Tiheät kuusiaidat ovat pesä- ja suojapaikkoina lintujen mieleen.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Ihaillaanpa tässä postauksessa hanamin eli kirsikankukkajuhlan aikaan limittyviä muitakin kukkapuita, nimittäin magnolioita! Japaninmagnolia (Magnolia kobus) ’Vanha rouva’ on iki-ihana lajike Mustilan arboretumista. Siellä kartanon pihalla jo puolen vuosisadan ajan kasvanut esiäitiyksilö on osoittautunut meikäläisittäin hyvin talvenkestäväksi magnoliaksi (ainakin vyöhykkeet I-II), ja sitä lisätään myyntiin ’Mustilan’ tai ’Vanhan rouvan’ nimillä. ’Vanhan rouvan’ perhosmaiset, hienontuoksuiset kukat asettuvat
Hankoniemen maisemia verhosi tänään aamusta alkaen sankka usva, mikä ei ollut hälvennyt vielä keskipäivälläkään, kun ajelimme kauppareissulle Tammisaareen. Usvasta huolimatta jäin hetkeksi kameroineni kiertelemään vanhan kaupungin kapeita katuja. Tuon alueen useimmat säilyneet rakennukset ovat peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. Historia ulottuu kuitenkin 1500-luvun pieneen Tammisaaren kalastajakylään, jolle kuningas Kustaa Vaasa antoi kaupunkioikeudet samalla kuin Helsingillekin.
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.
Joulukukkakausi alkaa hyvissä ajoin. Voidaan puhua oikeastaan syystalven kukkasesongista.
Kesällä on kesäkukkia, talvella on… ritarinkukkia! Komeisiin kukkiin syttyy kimaltava hehku heti, kun puunlatvoissa hiipivä talviaurinko suuntaa edes himmeän säteen kohti ikkunalautaa. Lasin takana häämöttävä lumi antaa arktisen taustan tropiikin väreille. Tästä alkaa talvinen tarina.
