Tämä on upeaa aikaa vuodesta, kun loppukesän väsynyt vihreä on vaihtunut keltaisiin, lämpimiin sävyihin. Kallionauhus (Ligularia dentata) on yksi kauneimmista loppukesän kukkijoista. Omalla pihallani se viihtyy valtavan hyvin kosteassa paikassa, savisessa maassa ja pääosin auringossa, vain nuori japaninlehtikuusi sitä hieman varjostaa. Seurana sillä on mm. siperian-, loisto- ja kaunokurjenmiekkoja, päivänliljoja ja palmusaraa.
Kukinta-aikakin on pitkä. Ylempi kuva on otettu eilen, alempi kaksi viikkoa sitten. Kurjenmiekan lehdissä näkyy typistymistä, kun peurat ovat syöneet niitä ohi mennessään, mutta nauhukseen ne eivät näytä kajoavan. Se on arvokas ominaisuus peurojen vaivaamilla seuduilla!
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Olen viime päivinä ihastellut ikkunani edessä avautuvaa kullankeltaista näkymää, kun kultapiiskut ovat rävähtäneet täyteen kukkaan. Ja mikä surina ja pörinä niissä käykään! Pienet kimalaiset, mehiläiset, ampiaiset ja muut mettä etsivät eivät meinaa saada näistä kylläkseen. Perhosia on sen sijaan näkynyt hyvin vähän.
Amaryllis on myös yksi joulun tähdenmuotoisista klassikkokukista. Sen komeat torvikukat hehkuvat useimmin joulunpunaista tunnelmaa. Valkeista amarylliksistä voi yhdistellä vaikka jouluruusujen kanssa lumisenherkkiä istutuksia. Vaaleanpunasävyiset taas muistuttavat perhosia talven keskellä. Amaryllikset ovat oikeastaan nimeltään ritarinkukkia (Hippeastrum). Niiden latinankielinen nimi viittaa ’ritarin tähteen’ tai ’hevosmiehen tähteen’. Joulunajan amaryllikset voi hankkia kauppojen vuosi vuodelta laajemmista valikoimista. Mahdollisimman nupullisena
Hyvää jouluviikkoa ja rauhallista joulun aikaa kaikille Ihan pihalla -blogin lukijoille. Joulukuinen sää on ollut parhaimmillaan ja luonto on ollut kauneimmillaan. Ainakin Pohjois-Karjalassa olemme saaneet nauttia kauniista aurinkoisista ulkokeleistä ja hyvin runsaasta lumesta. Kuvat ovat Joensuusta Pielisjoen varrelta. Hiljaa helkkää joululaulut, hiljaa tähdet loistaa. Hiljaa saapuu joulun rauha, kaikki huolet poistaa. Tallenna Tallenna Tallenna
Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Nyt onkin aika nautiskella sesongin kukista. Ritarinkukat (Hippeastrum) ovat varsinaisia juhlapöydän kuningattaria kaikissa muodoissaan ja väreissään. Ritarinkukat eivät ole pelkästään vain punaisia tai valkoisia, sillä näinkin ihana vihreä lajike Evergreen on melkeinpä modernin ja keväisen näköinen. Tätä kukkaa katsellessani mietiskelin että koskahan kukkakauppiaat keksivät hyödyntää vihreitä ritarinkukkia pääsiäissesongin aikaan? Luonnossa ritarinkukat
Talvella on aikaa haaveilla ja suunnitella, vaikka sitten tuoksuvaa minttupolkua.
Kun nietokset kattavat puutarhoja, voi tänä talvena käydä katsomassa Muumilaakson ja Tove Janssonin arkielämän maisemia Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyssä Helsingissä.
Portugalin vanhin kasvitieteellinen puutarha on lumoava myös talvella.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Kasvin kauneus ei lopu kukintaan. Kuihtuessa värit haalistuvat tai syvenevät, muodot muuttuvat, materia haurastuu. Sitä on kiehtova seurata.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
