Siirry sisältöön
Kallionauhus kurjenmiekkojen keskellä, taustalla viiruhelpi
Kallionauhus kurjenmiekkojen keskellä, taustalla viiruhelpi

Tämä on upeaa aikaa vuodesta, kun loppukesän väsynyt vihreä on vaihtunut keltaisiin, lämpimiin sävyihin. Kallionauhus (Ligularia dentata) on yksi kauneimmista loppukesän kukkijoista. Omalla pihallani se viihtyy valtavan hyvin kosteassa paikassa, savisessa maassa ja pääosin auringossa, vain nuori japaninlehtikuusi sitä hieman varjostaa. Seurana sillä on mm. siperian-, loisto- ja kaunokurjenmiekkoja, päivänliljoja ja palmusaraa.

Toisesta kuvakulmasta näkyy myös palmusaran kellanvihreitä lehtiä ja päivänliljoja
Toisesta kuvakulmasta näkyy myös palmusaran kellanvihreitä lehtiä ja päivänliljoja

Kukinta-aikakin on pitkä. Ylempi kuva on otettu eilen, alempi kaksi viikkoa sitten. Kurjenmiekan lehdissä näkyy typistymistä, kun peurat ovat syöneet niitä ohi mennessään, mutta nauhukseen ne eivät näytä kajoavan. Se on arvokas ominaisuus peurojen vaivaamilla seuduilla!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *