Siirry sisältöön

Kevätkimppu hiirenkorvapesässä

Jaa artikkeli
kevatkimppu

Täydellisen ihana kevätpäivä puutarhassa päättyy lämmittäviin auringonsäteisiin ja koivunlehtien kesäiseen tuoksuun sormenpäissä. Puutarhapöydälle keräsin pienen kukkakimpun koristeeksi. Hiirenkorvalla olevista pienistä koivunoksista sidoin pienen kranssimaisen pesän ohuella rautalangalla. Jotta ”pesä” pysyisi kimpun ympärillä maljakossa, sidoin muutaman oksan myös pystyyn jotta ne voi työntää suoraan maljakkoon. Hiirenkorvapesä täyttyi valkovuokoista, idänsinililjoista ja keskelle laitoin nuokkumaan vielä yhden tänään avautuneen ensimmäisen kirjopikarililjan. Tänä keväänä ankaran talven jäljiltä tulppaanit ja muut suuremmat sipulikukat näyttävät kovin vaivaisille ja harvalukuisille (ainakin omalla pihallani) aiempiin keväisiin verrattuna. Onneksi kuitenkin pienet ja kestävät sipulikukat ja ihanat vuokot pelastavat kevään kuin kevään!

, , ,

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Pihakalenteri 2025

Uusi piha- ja puutarhavuosi kutsuu odotuksineen ja suunnitelmineen!

Pihakalenterin seurassa kunkin viikon, kuukauden ja vuodenajan asiantuntevat vinkit, olennaiset ohjeet ja ihanat kasvi-ideat kulkevat mukana.

224-sivuisessakalenterissa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille.

Tilaa nyt
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Kevään merkit

    Tasaisen varmasti kevät on tehnyt tuloaan myös täällä Pohjois-Pirkanmaalla. Liukkaat jäätiköt alkavat pikkuhiljaa väistyä auringon lämmittäessä maata, ja myrskytuulen puhallettua maata kuivaksi. Tänään tein pienen pihakierroksen, ja ilokseni löysin kevään ensimmäiset nuput. Kuten aina tällä pihalla, aikaisimmat nuput kuuluvat vaaleajouluruusulle (Helleborus niger). Mikäli mitään äkillistä takapakkia ei tule, elän jo toivossa että kirsikkapuiden juurelta nousevat

  • Jäisiä muotoja ja käpylintuja merenrannalla

    Kävin eilen (15.2.) merenrannalla Lappohjassa katselemassa olisiko muutaman asteen pakkanen ja vapaina vellovat aallot tehneet viime kesän jäljiltä oleviin korrenpätkiin jäisiä muotoja. Ja olihan niissä, kuten oheiset kuvat osoittavat. Itselleni tulee mieleen kahdesta ensimmäisestä kuvasta äkkiseltään vilkaistuna, että siinähän on kuin pajunoksia kissoineen. Korret ovat järviruokoa, joista muodostuu tälle rannalle kesäisin 3-4 metrin korkuinen ruovikko,

  • Peittääkö lumi pian sammalikot ja kallioimarteet?

    Syksyn runsaista sateista ja plussakeleistä johtuen sammalikot loistavat edelleen kauniin vihreinä, kuten myös rinteillä ja jyrkänteillä viihtyvät kallioimarteet. Ajankohdasta huolimatta pakkaset ja lumisateet ovat karttaneet eteläisintä Suomea, mutta viimeisimmät sääennusteet lupailevat lunta ensi perjantaiksi tänne Hankoniemellekin. Aika näyttää, alkaako siitä oikea talvi.

  • Saintpaulia monen kukkien ystävän lempikasvi

    Auringonsäteet hellivät tänään varsin kevään tuntuisesti ikkunalla kukkivia saintpaulioita eli paavalinkukkia. Monissa maissa Afrikan orvokkinakin tunnettu kasvi lienee maailman suosituin kukkiva ruukkukasvi, joka on kotoisin Usambaravuorilta Itä-Afrikasta, nykyisestä Tansaniasta. Tarina kertoo, kuinka alueella siirtomaajohtajana toiminut, kasvitieteestä piittaamaton saksalainen paroni Walter von Saint Paul-Illaire samoili kuitenkin alueen vuoria ja laaksoja löytääkseen jotakin kiinnostavaa lähetettäväksi kasvitieteilijäisälleen, joka

Kaikki jutut