Siirry sisältöön

Milloin olet viimeksi nähnyt mesimarjan, saati maistanut sitä? Tämä pohjoinen villimarjamme on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Varmimmin sen makuun pääsee Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudulla, mutta esimerkiksi Järvi-Suomessa marjat ovat nykyään vähissä.

Mesimarja (Rubus arcticus) on pioneerikasvi, joka saapuu verhoamaan paljasta maanpintaa ensimmäisten kasvien joukossa. Kasken polttaminen ja karjan laiduntaminen takasivat aikoinaan sen, että mesimarjalle syntyi otollisia kasvupaikkoja. Nykyisin mesimarja löytää kasvusijaa yhä harvemmin.

Ei kuitenkaan pidä luopua toivosta päästä maistamaan tätä hienonmakuista marjaa. Sen voi istuttaa puutarhaan. 

– Mesimarja sopii kotipuutarhaan hyvin. Kun möyhitään multaa ja kitketään, mesimarja menestyy. Juuriston ja maavarsien rikkominen vain lisää mesimarjan kasvuvoimaa, Itä-Suomen yliopiston tutkija ja marjanviljelyn asiantuntija Harri Kokko toteaa.

Lapset viihtyvät mesimarjarivien välissä.

Kukkiva ja marjova maanpeitto

Kotipihoissa mesimarjan voi istuttaa maanpeittokasviksi. Se kurottautuu uusille kasvupaikoille maavarsiensa avulla. Kesäkuussa kasvustoa kaunistavat vaaleanpunaiset kukat ja heinäkuusta lähtien punertuvat marjat. Syksylläkin mesimarja on koristeellinen yltyessään kukkimaan uudestaan.

Vaikka mesimarja on kova leviämään, se häviää helposti kilpailussa muille kasveille. Rikkakasvien juuret on siksi tarpeen penkoa kasvualustasta pois. Maa kannattaa myös peittää kevyellä kerroksella kuorikatetta. Siinä mesimarja pärjää hyvin.

– Mesimarjaa on perinteisesti kasvanut laanialueilla, joissa puunkuorta on paljon, Kokko kertoo. 

Jos mesimarjan aikoo istuttaa aluskasviksi, kasvikumppani tulee valita huolellisesti.

– Koristepuiden alla mesimarja vielä menee. Siellä on valoakin tarpeeksi. Mutta esimerkiksi heinäkasvien kanssa se menestyy heikosti.

Mesimarja kukittaa maanpintaa. Heinä ei ole sille paras mahdollinen seuralainen.

Satoisimmat lajikkeet

Jos haluaa tehostaa marjantuotantoa ja ehkäpä myös uusia kasvustoja tiuhaan, taimet kannattaa istuttaa riveihin. Viljelmälle löytyy paikka aurinkoisesta marjatarhasta tai pellon reunasta, jonka maaperä on hikevää ja multavaa hieta- tai moreenimaata. 

Jotta mesimarja ei vain leviäisi vaan myös marjoisi, on lähekkäin istutettava useita lajikkeita.

– Riviin tulee istuttaa vähintään kolmea mesimarjakantaa vuorotellen ristipölytyksen varmistamiseksi, tutkija opastaa.

Hän kertoo viimeisimmistä tutkimustuloksista, joiden mukaan Pohjois-Savossa ’Alli’ ja ’Mesma’ osoittautuivat voimakaskasvuisiksi ja erittäin satoisiksi. Myös ’Mespin’ ja ’Elpeen’ satotulokset olivat hyviä. Sen sijaan ’Muuruskan’ kasvutapa oli heiveröinen ja sato jäi pieneksi. ’Piman’ heikkoutena taas oli alttius lehtihomeelle.

Viljelmää perustettaessa kasvualustaa ei yleensä kalkita, sillä mesimarja menestyy happamassakin maassa. Typpilannoitetta annetaan varovasti, jotta taimet eivät innostu rehottamaan marjomisen kustannuksella. Hyvin palanut karjanlanta tai PK-lannos sopii mesimarjalle. 

Rivien katemateriaaliksi käy muovi tai sitä kalliimpi mutta kestävämpi katekangas. Taimet istutetaan noin kolmenkymmenen senttimetrin välein. Samalla huolehditaan, etteivät taimet tai niiden juuret pääse kuivahtamaan, mikä esimerkiksi kevään tuulilla tapahtuu yllättävän helposti. Taimet istutetaan hyvässä nestejännityksessä, istutukset kastellaan ja maa pidetään kosteana vielä parin viikon juurtumisajan. Tutkimus osoittaa, että jos kastelu tässä vaiheessa epäonnistuu, sato jää tulevina vuosina heikoksi.

Muovi käy katteeksi riviviljelyssä.

Lehtihome kiusaa

Mesimarja on alun perin tuoreiden paikkojen kasvi ja viljeltynäkin se tarvitsee kosteutta. Hellekausina onkin hyvä varautua kastelemaan rivistöjä. Muuten viljelmän hoitaminen on melko vaivatonta. Katteen istutusaukkoa suurennetaan sitä mukaa kuin mesimarja valtaa rönsyillään alaa.

Jos riviväleissä on nurmi, se tulee leikata säännöllisesti. Valkoapilat ja muut riviväleihin pyrkivät mesikasvit kannattaa poistaa, jotta kimalaiset ja mehiläiset pörräisivät vain mesimarjojen kukissa.

Ammattiviljelmiä kiusannut lehtihome saattaa ilmestyä myös kotipuutarhurin harmiksi. 

– Lehtihome saattaa levitä taimien mukana, vadelmakasveista tai jopa läheiseltä hillasuolta. Lehtiin ilmestyy punaruskeita laikkuja ja marjat kuivuvat. Kasvi ei kuole, mutta sato saattaa jäädä kymmenesosaan normaalista, Kokko kuvailee. Hän neuvoo valitsemaan mesimarjalle mieluummin kuivahkon kuin liian kostean kasvupaikan, välttämään typpilannoitusta ja istuttamaan terveitä taimia.

Ari ja Aili Savolaisen tila on yksi mesimarjahankkeessa vuosina 2008–2011 mukana ollut tila. Isäntäparin kanssa kasvinäytettä tutkii Harri Kokko (oik.)

Mesimarja yllättää amppelissa

Lehtihome ei pääse helposti vaivaamaan silloin, kun mesimarja kasvaa ilmavassa kasvupaikassa – kuten amppelissa.

– Mesimarjalle tuli täysin uusi ulottuvuus, kun sen nosti amppeliin, Kari Komulainen Peuraniemen taimitarhalta Kajaanista iloitsee.

Marjakasvien taimituotantoon erikoistuneella taimistolla alettiin istuttaa mesimarjaa amppeleihin muutama vuosi sitten. Tulokset innostavat.

– Mesimarja-amppeli on hyvännäköinen jo kevätlehdillään. Kukinta on uskomattoman runsasta. Vielä syksyllä kasvi on pitkään vihreä, Komulainen listaa.

Amppelikorkeudella mesimarja yllättää myös tuoksullaan.

– Kukissa on miellyttävä, hento tuoksu. Suuren sadon toivossa mesimarja-amppelia ei kannata hankkia. Maistamaan toki pääsee, sillä ruukussa kasvaa kahta tai kolmea eri lajiketta.

Mesimarja on kypsä korjattavaksi, kun se on läpikuultava ja hieman pehmeä.

Amppelin voi istuttaa myös itse

Amppeli tulee sijoittaa valoisaan, lämpimään paikkaan, missä pölyttäjätkin vierailevat. Sitä voi lannoittaa normaalilla kastelulannoitteella, mutta se ei ole välttämätöntä. Kastelussa on sitä vastoin oltava ahkera.

– Mullan tulee pysyä tasaisen kosteana. Mesimarjaa ei saa päästää kuivahtamaan, sillä silloin lehdet palavat. Kasvi toipuu vain kasvattamalla uudet lehdet.

Monivuotisen kasvin voi istuttaa syksyllä puutarhaan tai sen voi jättää ruukkuineen talvehtimaan lumen alle. Mesimarja-amppelin voi myös kasvattaa itse. Halkaisijaltaan kahdenkymmenen sentin ruukkuun lisätään peruslannoitettua, kevyttä puutarhamultaa. Siihen istutetaan kolme tainta. Ruukusta ei vielä samana kesänä ole katseenvangitsijaksi, mutta jo seuraavana vuonna siinä riittää ihailtavaa. 

Kaunis luonnonkasvimme sopii yllättäen myös amppelikukaksi.
Kuva Kari Komulainen
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *