04.05.2026

Kestäviä kesäkukkia kotipihaan ja parvekkeelle

Jokainen kotipuutarhuri haluaa, että kesäkukat kestävät ohimenevät sateet ja puhurit suurempia kärsimättä. Myöskään viileät ilmat, jotka kuuluvat Suomen kesään parhaanakin kasvukautena, eivät saa olla kukkimista rajoittava tekijä.

Teksti Aarno Kasvi
Kuvat Pasi Leino

Lumotupakka (Nicotiana mutabilis) kasvaa korkeaksi. Avautuessaan valkoiset kukat muuttuvat vähitellen punaisiksi.

Taimia hankittaessa kannattaa kysyä, onko ne jo karaistu ulkoilmassa. Kasvihuoneessa viljellyt kukantaimet täytyy aina totuttaa vähitellen ulkoilmaan, muuten lehdet voivat aurinkoisena päivänä palaa. Pilvinen päivä onkin paras ulosistutuspäivä.

Ostettuja taimia voi säilyttää ennen istuttamista muutaman päivän väljästi puolivarjossa, kunhan niitä vain muistetaan kastella. Taimille tulee päästä valoa joka puolelta, muuten lehdet kärsivät. Ruukuissa olevia taimia voi myös lannoittaa miedolla lannoitevedellä. Nämä ohjeet sopivat myös keittiökasvien taimille. Tomaatin, kurkun ja kesäkurpitsan taimet ovat vaarassa palaa paahteisena päivänä, jos niitä ei ole totutettu täysaurinkoon.

Kesäkukkamaan paikka tontilla on tärkeä. Valoisuus on hyvän kasvun ja kukinnan elinehto. Puun lehtevä oksa tai jopa koko puu on tarvittaessa poistettava varjostamasta kasvupaikkaa. Myös kukkapenkkien muuttamista aurinkoisempaan kohtaan kannattaa harkita, jos varjoisuus tuntuu haittaavan kukkien kasvua.

Valkotupakan (Nicotiana alata) kukat tuoksuvat voimakkaasti iltaisin ja öisin.

Houkutellaan paljon pölyttäjiä pihalle

Tärkeää on tietää, halutaanko perhosia, mehiläisiä ja muita hyönteisiä lähiympäristöön. Eri kasvilajeilla on suuri vaikutus siihen, tulevatko hyönteiset pihaan ja tekevätkö kasvit siemeniä. Kesäkukissa on sekä kasvullisesti pistokaslisättyjä että siemenlisättyjä lajeja. Osa yksivuotisista kukista, kuten ruiskukat, kehäkukat ja unikot, kylvetään suoraan ulos maahan. Pidemmän kasvuajan vaativien kesäkukkien taimet voidaan esikasvattaa kotona itse tai ostaa valmiit taimet puutarhakaupoista.

Monet vain kasvullisesti lisättävät kesäkukat houkuttelevat hyönteisiä huonosti, sillä niiden kukissa ei välttämättä ole mettä eikä siitepölyä. Sen sijaan siemenistä lisätyt kasvit ovat hyönteisten suosiossa, sillä ne vaativat hyönteispölytyksen voidakseen tuottaa siemeniä seuraavaa kasvukautta varten.

Tämä punalehtinen ja -kukkainen kukontöyhtölajike (Celosia Plumosa-Ryhmä) ryhdistää niin kukkaryhmän kuin kukkakimpunkin.

Eräät kasvilajit keräävät kukkiinsa enemmän hyönteisiä kuin toiset. Kukkien värikkyydellä ei ole väliä. Tuoksuvakukkaiset lajit ovat hyviä hyönteiskerääjiä. Jotkut kukat tuoksuvat yöaikaan enemmän kuin päivällä.

Lista perhosia ja mehiläisiä kukkamaalle houkuttelevista kasvilajeista auttaa, kun valitaan hyönteisystävällisiä kukkia kesää varten. Tontin monipuolinen hyönteismaailma takaa hyvän pölytyksen marjapensaille ja hedelmäpuille jo aikaisin keväällä. Kesällä saadaan paljon kurkkuja ja tomaatteja, kun kimalaiset, mehiläiset ja perhoset pölyttävät kukkia ahkerasti.

Vaaleanpunakukkainen, jalostamaton kukonpyrstö (Celosia argentea var. spicata) on hyvä kesäkukka ja kuivakukka.

Syyshatun (Dracopis amplexicaulis) kukan keskiosa on huomiota herättävän korkea ja muodoltaan kuin Pekka Puupään hattu.

Rentokallioinen (Erigeron karvinskianus) kukkii runsaasti ja luotettavasti koko kesän ja sopii etenkin amppeleihin.

Kesäkaulukset (Melampodium) ovat hyvinkukkivia ja säänkestäviä amppeli- ja astiakasveja.

Siron ja korkean jättiverbenan (Verbena bonariensis) kukinnot kiinnostavat päiväperhosia.

Kolme kaunotarta

Zulunnukkeasteri (Felicia heterophylla)

Zulunnukkeasterilla on ihanan siniset, keltakeskustaiset kukkamykeröt. Nukkeasteri voidaan esikasvattaa siemenistä, mutta ostaisin vahvoja ja juurrutettuja pistokkaita, jos niitä vain jostakin löytyy. Nukkeasteri on oikea astiakukka, hieno vaikkapa keltaisten amppelirusokkien (Bidens ferulifolia) kanssa aurinkoisella patiolla. Siementaimet ovat hitaampia kukkimaan kuin pistokaslisätyt taimet. Monet talvettavat yhden nukkeasterin kylmähuoneessa ja ottavat huhtikuussa emokasvista pistokkaita juurtumaan.

Isonolaana (Nolana paradoxa)

Isonolaana on erittäin näyttävä kesäkukka. Taimet on aina esikasvatettava ja istutettava täysvaloon kohopenkkiin. Pihalla suuret kesäkukkaruukut ovat nolaanalle sopivia, kun ruukkuihin istutetaan muutakin ja kun nolaanat saavat kasvaessaan riippua ruukun reunan yli tai tukea toisista kukista yhteisistutuksessa. Kukkapenkissä nolaana on ongelmallinen, koska rento ja vaikeasti sidottava kasvi pitäisi tukea ylös. Ehdotankin nolaanalle astiaviljelyä ja auringon valaisemaa patiota. Kasvi on myös rusakoiden ja sen serkkujen lempiruokaa, jos ne pääsevät vierailemaan tontilla yöaikaan.

Koreatörmäkukka
(Scabiosa atropurpurea)

Koreatörmäkukka on Suomen kesän suosikki. Tumman purppuraiset, liilat ja vaaleanpunaiset, valkopilkkuiset törmäkukat ovat oikeita floristin unelmia. Kukat kestävät sadetta ja paahdetta hyvin. Taimet kannattaa esikasvattaa, jotta kukkia tulisi mahdollisimman paljon.

Koreatörmäkukan (Scabiosa atropurpurea) värikkäät, mykerömäiset kukinnot ovat kauniita leikkokukkia.

Kukkia juurimukuloista

Daaliat (Dahlia)

Daaliat eli joriinit voidaan esikasvattaa siemenistä tai ostaa juurimukuloina, joita pitäisi myös esikasvattaa, jos ovat kovin pieniä tai kokemus daalian viljelystä on vähäinen. Jos omat talvehtineet juurakot ovat suuria, ne voidaan istuttaa kesäkuun alussa suoraan ulos aurinkoiseen paikkaan matalaan kuoppaan ja mullata kuin perunat, kun versot ovat kunnolla kasvaneet. Hautausmailla käytetään aina valmiita, jo kukkivia taimia.

Ihmekukat (Mirabilis)

Mökinihmekukka (M. jalapa) on kookas mukulakasvi. Juurimukuloita myydään melkein kaikissa puutarhaliikkeissä. Suomessa ihmekukat on paras esikasvattaa. Ne kyllä ehtivät kukkia vaikka kasvatetaan siemenestä, kylvöaika on jo maaliskuulla. Helposti talvetettavat, jopa lantunkokoiset juurimukulat voidaan ensipakkasten jälkeen ottaa ylös penkistä, kuivattaa hieman ja siirtää sitten ilman multaa peruna- tai juureskellariin kevättä odottamaan.

Perhosten erikoissuosikki torvi-ihmekukka (M. longiflora) on hyväntuoksuinen, runsaasti kukkiva kasvi, jonka valkoisten kukkien pituus on jopa 10–15 cm. Paisteisena päivänä kukat ovat supussa, mutta pilvisinä päivinä ja öisin auki isoille yökiitäjille. Torvi-ihmekukat tulee tukea noin puolimetrisinä, sillä varret ovat lenkoja ja tahtovat kaatua multaan. Kukinta jatkuu pakkasiin asti.

Kesäkukkien korkeat ja komeat

Koristetupakat (Nicotiana)

Koristetupakat on paras esikasvattaa. Kylvö tehdään huhtikuun puolessavälissä sisälle. Useimmat koristetupakat ovat puolimatalia ja kukat väriltään punaisesta valkoiseen. Etenkin perhosharrastajat suosivat korkeakasvuista valkotupakkaa (N. alata), joka avaa valkoiset ja tuoksuvat kukkansa pilvisinä päivinä ja yöaikaan. ’Grandiflora’-lajike on yli metrin korkuinen ja se pitää sitoa niin, etteivät sadekuurot taita reheviä varsia. Siemeniä voi löytää muutamilta siemenmyyjiltä.

Näyttävä uutuus lumotupakka (N. mutabilis) on kukiltaan pienikelloinen ja kolmevärinen. Se on erittäin ”lumoava” kukkiessaan korkeana ja monihaaraisena täynnä pieniä kelloja. Paras on hankkia esiviljellyt taimet kesäkuun alussa. Koristetupakoita eivät kirvat ja muut tuhoeläimet pahemmin vaivaa, johtuneeko nikotiinipitoisesta lehtimehusta.

Revonhännät (Amaranthus)

Revonhännät eli amarantit ovat mielenkiintoinen ja näyttävä, pohjoiseen kesään sopiva joukko kesäkukkia, oli kasvukausi lämmin tai viileä. Revonhännät voi kylvää suoraan avomaalle, mutta esikasvatetut taimet kukkivat nopeammin. Sisätiloissa kylvöä ei tarvitse tehdä ennen vappua. Amaranteista on helppo kerätä siementä ja jatkaa seuraavana kesänä mieleisen lajikkeen kasvatusta omista siemenistä.

Revonhännät ovat erittäin nopeakasvuisia ja värejä on paljon. Saatavana on näyttäviä lajikkeita, joilla on keltaiset, ruskeankeltaiset, vihreät tai punaiset kukinnot. Joukkoon kuuluu myös täysin punalehtisiä lajikkeita. Revonhännät ovat suosikkejani, kun teen kimpun kookkaista kesäkukista.

Kukonharjat (Celosia)

Kukonharjat ovat sukua revonhännille, mutta ovat vaativampia kasvattaa sekä arkoja huonoille kesäsäille. Leveäkukintoiset kukonharjat eli kukonheltat (Cristata-Ryhmän lajikkeet) rakastavat valoa ja lämpöä helteeseen asti (35–40 astetta), jossa ne viihtyvät erinomaisesti. Leveäkukintoiset lajikkeet ovat kaikkein vaativimpia. Aurinkoisella kasvupaikalla Suomen kesälämpö kasvattaa tähkäkukintoiset kukonharjat eli kukontöyhdöt (Plumosa-Ryhmän lajikkeet) näyttäviksi. Kukonharjat viihtyvät hyvin, kun ne istutetaan isoihin astioihin muiden kukkien sekaan. Kukonharjojen ruukkutaimia on tavannut olla koko kesän tarjolla puutarhamyymälöissä.

Verbenat (Verbena)

Verbenat eli rautayrtit sopivat hyvin sekä väreiltään että kasvutavaltaan kesäkukkaryhmiin ja astiaviljelyyn. Ehkä tutuin on korkea ja siro, vaaleansinikukkainen jättiverbena (V. bonariensis), joka on varma perhoskasvi, mutta vaatii tilaa viihtyäkseen. Jättiverbenaa voi istuttaa vaikkapa perennapenkkien multalaikkuihin, joissa sipulikukat ovat kukkineet aikaisin keväällä. Kasvit on mahdollista talvettaa kylmähuoneessa ja siirtää keväällä takaisin ulkopenkkiin kukkimaan. Jättiverbena pitää auringosta ja viihtyy sorapäällysteiselläkin pihalla sekä suurissa yhteisistutuksissa matalien kesäkukkien kanssa.

Hämähäkkikukat (Cleome)

Hämähäkkikukat ovat kookkaita, syksyyn asti kukkivia kesäkukkia. Ne haarovat reippaasti sivulle päin, jos valoa ja tilaa riittää. Taimet on ehdottomasti esikasvatettava kunnolla ja istutettava hyvään multaan. Hämähäkkikukat palkitsevat vaivannäön kukkimalla nopeasti. Avomaalla olevan kukkapenkin on oltava koholla ja valoisassa paikassa, koska kasvi on kukkiessaan jopa 1,5–2 metriä korkea.

Perhoskasvina hyvä hämähäkkikukka on näyttävä, mutta vaatii matalampia lajeja lähelleen. Sateenkestävyys on hyvä, koska kapealiuskaiset kukat eivät kerää vettä. Siemeniä kehittyy melkein joka kesä ja niitä voi ottaa talteen seuraavaa vuotta varten. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaiseen, joten kannattaa harkita, mitä istuttaa vieruskasviksi samaan penkkiin tai istutusaltaaseen. Hämähäkkikukat kylvetään huhtikuun puolella siemenpussissa olevien ohjeiden mukaisesti. Valmiita taimia on saatavilla myyjillä yleisesti keväisin.

Risiini (Ricinus communis)

Risiiniä istutetaan kukkaryhmiin koreitten lehtien vuoksi. Kukinto on olematon, punainen ja tähkämäinen, mutta lehdet ovat upeita. Erittäin nopeasti kasvavat taimet on helppo esikasvattaa. Kylvö tehdään potteihin huhtikuun lopulla, yksi siemen ruukkua kohti. Huolehditaan, että kasvatuspaikassa on runsaasti valoa.

Punarevonhännän (Amaranthus caudatus) 'Dreadlocks'-lajikkeella on erityisen näyttävät, pallomaisista ryppäistä koostuvat kukinnot.

Revonhäntien monimuotoisuus on huikeaa. Tällä lajikkeella on pitkät ja pystyt, terrakotan väriset kukinnot.

Siniverbena (Verbena rigida, syn. V. venosa) on melko harvoin kasvatettu, mutta kokeilemisen arvoinen, puolikorkea, jalostamaton verbenalaji.

Keltaisen ja oranssin hehkua

Päivänhatut (Rudbeckia)

Päivänhatut ovat tärkeä osa hyvin hoidettua ja runsasta kesäkukkamaata. Siemenet voidaan kylvää suoriin riveihin avomaalle. Itse kuitenkin ostaisin kesäkuun alussa valmiit taimet kukkapenkkiini, jos sellaisen tekisin. Kesäpäivänhattujen (R. hirta) kukkien väri vaihtelee keltaisesta ruskeanpunaiseen ja kasvi kukkii ahkerasti syksyyn asti. Kukat ovat myös kestäviä leikkokukkia. Hyvällä tuennalla voidaan estää isojen kukkien kaatuminen sateessa. Taimien istuttaminen harvaan tai kylvörivien harvennus niin, että ylimääräiset taimet siirretään tilavampaan kasvupaikkaan takaa tukevat varret, jotka eivät kaadu liian helposti. Suosikkini on kukiltaan Pekka Puupään hatun näköinen ihanuus, vahalehtinen syyshattu (R. amplexicaulis, syn. Dracopis amplexicaulis).

Suurikukkaiset kesäpäivänhatut ovat varmoja kukkijoita ongelmakesinäkin. Kasvupaikan tulee olla ainakin puoli päivää auringossa niin, että vielä syyskuussa auringonsäteet yltävät kuivaamaan kasvuston yökasteesta. Hyvät, esikasvatetut taimet nopeuttavat kukinnan alkamista huomattavasti. Leikkokukkia otettaessa vartta ei katkaista niin alhaalta, että haarominen loppuu. Tämä leikkaustapa koskee kaikkia yksivuotisia kesäkukkalajeja.

Samettikukat (Tagetes)

Samettikukista korkeat, pienikukkaiset lajikkeet ovat runsaskukkaisimpia. Ne kestävät syyskesällä muutaman nopean hallayönkin. Ryhmäsamettikukat (T. patula) ovat kaikille tuttuja, matalia (20–30 cm) ryhmäkasveja. Saman T. patula-lajin eräät vanhemmat lajikkeet kasvavat sen sijaan 0,5–1 metriä korkeiksi, kukkivat taukoamatta pakkasiin asti ja kehittävät helposti siementä itse kerättäväksi. Näitä korkeita lajikkeita löytää vain harrastajahinnastoista tai kesäkukkalajien keräilijöiltä. Muun muassa yliopiston puutarhalla Turussa on siemeniä listallaan. Kun taimia on myynnissä kukkamessuilla, on hyvä kysyä myyjältä, ovatko taimet vanhaa, korkeaa lajiketta vai matalaa ryhmäsamettikukkaa.

Isosamettikukkien (T. erecta) vanhat kukat pitäisi leikata pois sadekesinä, etteivät ne homehdu ja saastuta uusia kukkia. Muista, että mehiläiset tai perhoset eivät ole erityisen kiinnostuneita kerrotuista, suurista mykeröistä vaan yksinkertaiset kukat, joissa on heteet ja emit tallella, ovat lajista riippumatta medenimijöiden suosiossa.

Pienikukkainen kääpiösamettikukka (T. tenuifolia) on hyönteisten suosiossa väristä riippumatta. Kukinta on runsasta ja kestävää. Kukkapenkissä taimet pitäisi tukea, etteivät ne myöhemmin kesällä kaadu maahan ja homehdu. Kääpiösamettikukkia istutetaan porkkanoiden ja kaalikasvien riviväleihin karkottamaan tuholaisia. Kaikki samettikukat ovat tuhohyönteisiä kestäviä ja Suomen suveen sopivia kesäkukkijoita.

Titonia (Tithonia rotundifolia)

Titonia, ”inkakaulus”, virallisesti oranssititonia on kaikkein näyttävin korkea koristekukkanen. Taimien esikasvatus on aina tarpeen. Ulosistutus tehdään kesäkuun alussa, kun taimet on ensin karaistu poteissaan. Jos taimia ei karaista kestämään ulkoilmaa, kasvu pysähtyy pitkäksi aikaa ja lehdet voivat palaa auringossa keltaisiksi. Titonia täytyy tukea kepeillä ja narulla sateen ja tuulen varalta, koska varret voivat kasvaa yli 1,5 metriä korkeiksi. Titonia on parhaita perhos- ja hyönteiskerääjiä keskikesän ja vielä syyskuunkin aurinkoisina päivinä. Amiraalit ja neitoperhoset rakastavat titoniaa.

Tsinniat (Zinnia)

Tsinniat eli oppineittenkukat ovat perinteisiä penkkikasveja. Kukat kestävät sadetta ja varret ovat melko tukevat. Taimet on paras istuttaa harvaan, sillä rehevässä kasvustossa voi harmaahome ottaa vallan. Tsinniat ovat hyviä perhoskasveja. Kannattaa valita kukkapenkkiin pienikukkaisia lajeja (Z. peruviana ja Z. haageana), koska ne ovat nopeita haaromaan ja kukkivat runsaasti. Rehevät ja monihaaraiset tsinniat kannattaa sitoa myrskyjen varalta, ettei tuuli kaada parhaassa kukassa olevia oppineita.

Isokukkaisia tsinnialajikkeita saa yleisesti taimikauppiailta. Saatavana on myös pensasmaisia, laatikoihin tarkoitettuja, leveäksi kasvavia lajikkeita.

Samettikukista (Tagetes) on helppo sommitella suuria, näyttäviä ja koko kesän kukkivia ryhmiä.

Meksikosta kotoisin oleva titonia (Tithonia rotundifolia) viihtyy ja kukkii parhaiten aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa.

Kultatsinnian (Zinnia haageana) 'Chippendale'-lajike on matalakasvuinen ja sillä on yksinkertaiset, lämpimän väriset, hyönteisiä kiinnostavat kukkamykeröt.