Tänä vuonna kehäkukkani ovat näemmä odottaneet sadetta avautuakseen. Uudessa, puolivarjoisessa yrttipenkissä ne ovat keskittyneet lähinnä lehtien kasvattamiseen ja kiusoitelleet kasvattajaansa tiukasti supussa olleilla nupuillaan, kunnes ne nyt vihdoin rävähtivät auki – sadepäivänä!
Nautin näistä valtavasti, joten odotus kyllä palkittiin. Joku pikku pörriäinenkin tuli kanssani avautuneita kukkia ihastelemaan.
Nämä ovat ihan tavallisia lajikkeita, aiemmin talteen otetuista siemenistä kylvettyjä.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tänään (8.5.) on sataa tihuuttanut koko päivän, ja onpa välillä ropsauttanut reippaamminkin. Vähälumisen talven ja kuivan alkukevään takia sadetta olikin jo odoteltu saapuvaksi. Viime yön ja tämän päivän kestävä rauhallinen vedentulo antaa pihamaan kasveille ja koko luonnolle uutta puhtia. Mutta – jos toivoa saa, niin huomenna voisikin taas aurinko paistaa. Itselläni oli tänään sateisena torstaina
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Aamulla herättiin hennon lumivalkeaan maisemaan. Hetkenhän sitä vain kesti, sillä kun tajusin lähteä kameroineni lumista yrttipenkkiä ikuistamaan, oli lumi jo alkanut sulaa ja kohta se oli poissa. Olkoon tämä siis ensimuisto tulevasta lumitalvesta. Salvia, sitruunamelissa, kehäkukat ja hiukan timjamiakin sieltä pilkistää.
Lokakuu on saapunut puutarhaan, sadonkorjuuaika alkaa olla ohi ja pakkasyöt ovat palelluttaneet suurimman osan kesäkukista. Pikkuhiljaa pihan pensaat ja puut ovat alkaneet saada ruskaväriä lehtiinsä. Sitkeät kehäkukat eivät kuitekaan kylmästä hätkähdä ja jätän ne aina paikalleen lavoihin, jolloin ne siementävät runsaasti ja kukkivat jälleen ensi kesänä. Siemenistä voikin nyt kerätä osan talteen myös kevätkylvöä varten,
Kevään odotus on puutarhaihmisille välillä tuskallista. Aika tammi-maaliskuun välillä voi tuntua kovin pitkältä. Onneksi kasvien ja siementen kanssa voi jo puuhastella. Tässä listattuna muutamia talviajan viherpuuhia inspiraatioksi.
Havukasveja ei voi nuorentaa leikkaamalla alas kuten lehtipensaita. Aidaksi tai muotopuiksi istutettuina niitä on kuitenkin saksittava säännöllisesti. Vuorimäntyjä kannattaa typistää, jotta niistä kasvaa tuuheita.
Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.
Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.
