Tänä vuonna kehäkukkani ovat näemmä odottaneet sadetta avautuakseen. Uudessa, puolivarjoisessa yrttipenkissä ne ovat keskittyneet lähinnä lehtien kasvattamiseen ja kiusoitelleet kasvattajaansa tiukasti supussa olleilla nupuillaan, kunnes ne nyt vihdoin rävähtivät auki – sadepäivänä!
Nautin näistä valtavasti, joten odotus kyllä palkittiin. Joku pikku pörriäinenkin tuli kanssani avautuneita kukkia ihastelemaan.
Nämä ovat ihan tavallisia lajikkeita, aiemmin talteen otetuista siemenistä kylvettyjä.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Tänään (8.5.) on sataa tihuuttanut koko päivän, ja onpa välillä ropsauttanut reippaamminkin. Vähälumisen talven ja kuivan alkukevään takia sadetta olikin jo odoteltu saapuvaksi. Viime yön ja tämän päivän kestävä rauhallinen vedentulo antaa pihamaan kasveille ja koko luonnolle uutta puhtia. Mutta – jos toivoa saa, niin huomenna voisikin taas aurinko paistaa. Itselläni oli tänään sateisena torstaina
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Aamulla herättiin hennon lumivalkeaan maisemaan. Hetkenhän sitä vain kesti, sillä kun tajusin lähteä kameroineni lumista yrttipenkkiä ikuistamaan, oli lumi jo alkanut sulaa ja kohta se oli poissa. Olkoon tämä siis ensimuisto tulevasta lumitalvesta. Salvia, sitruunamelissa, kehäkukat ja hiukan timjamiakin sieltä pilkistää.
Lokakuu on saapunut puutarhaan, sadonkorjuuaika alkaa olla ohi ja pakkasyöt ovat palelluttaneet suurimman osan kesäkukista. Pikkuhiljaa pihan pensaat ja puut ovat alkaneet saada ruskaväriä lehtiinsä. Sitkeät kehäkukat eivät kuitekaan kylmästä hätkähdä ja jätän ne aina paikalleen lavoihin, jolloin ne siementävät runsaasti ja kukkivat jälleen ensi kesänä. Siemenistä voikin nyt kerätä osan talteen myös kevätkylvöä varten,
WWF kampanjoi toista vuotta rakennetun ympäristön villiinnyttämisen ja elinympäristöverkoston luomisen puolesta. Katso alta villiinnyttämisen vinkkilistaa🌻
Nyt poimitaan kurtturuusun kiulukoita ja peitetään tatarkasvustoja. Vieraslajiasetus teettää torjuntatöitä monella kotipihalla.
Puutarha on helppohoitoisin, kun se täytetään kasveilla, jotka kasvavat rehevästi, peittävät maan ja tulevat samalla toimeen toistensa kanssa. Mitä tehdä, jos sattuu pitämään myös hennoista ja pienistä kasveista?
Kenties maailman yleisimmät rikkakasvit ovat yllättäen ravintokasveja. Juolavehnän juuria voi jopa jauhaa ja käyttää leipätaikinaan.
Kuningaslilja. On ihmeellistä, että luonnossa kasvaa näin upea kasvi. Villiä kuningasliljaa on löydettävissä vain yhdestä paikasta maailmassa, Kiinan Sichuanista Min-joen rotkomaisesta laaksosta.
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
