Siirry sisältöön

Autot ovat pieniä, kuin muurahaisia kaukana alhaalla. Osa kaktuksista on jouduttu kiinnittämään vaijereilla kallioon, jotta ne eivät katkeaisi myrskyissä ja vyöryisi rinnettä alas liikenteen sekaan.

Suoraan edessä turkoosinsiniseen Välimereen työntyy niemi, jolla sijaitsee Monacon vanhakaupunki ruhtinaan palatseineen. Mistraalin kirkastamana talvipäivänä silmä saattaa erottaa Korsikan vuoret horisontissa.

Tyräkki Euphorbia grandidens puhkeamassa kukkaan.

Eksoottisten puutarhojen esikuva

Monacon kaktuspuutarha, Jardin Exotique, avattiin yleisölle 1932. Sitä edelsi 20 vuoden rakennustyö. Tänä vuonna töiden aloittamisesta on tasan sata vuotta.

Jo kauan ennen rakentamista iti ajatuksen siemen. Vuonna 1895 Monacon ruhtinas Albert I innostui pääpuutarhurinsa kaktuskokoelmasta ja he ryhtyivät keräilemään lisää kuivien alueiden erikoisuuksia. Luonnontieteistä kiinnostunut ruhtinas oli muutamaa vuotta aiemmin perustanut kuuluisan meri-instituutin ja museon niemelleen. Nyt hän ryhtyi hankkimaan maata kuivasta ja paahteisesta rinteestä, jotta sinne saataisiin ennennäkemätön puutarha.

Puutarhan korkeimmalla paikalla merinäköalaa vartioivat leijonapatsaat.

Kalliota louhittiin ja harvinaisia kasveja hankittiin ensin sopeutettavaksi uuteen kotimaahan ja ilmastoon. Kun rakennustyö oli valmis, korkealle Monacon yläpuolelle istutettiin kaktus-, agaave-, lilja- ja tyräkkikasveja Väli- ja Etelä-Amerikasta, Karibianmeren saarilta sekä eteläisestä Afrikasta. Puutarhaa markkinoitiin heti sen valmistuttua maailman suurimpana mehikasvien kivikkopuutarhana, ja edelleen se on Euroopan suurin lajissaan. Kasvilajeja on noin 7 000.

Pian muut seurasivat perässä. Piskuiseen Ezen kylään hieman lännempänä Ranskan Rivieralla perustettiin oma Jardin Exotique vuonna 1949 Monaconkin puutarhaa suunnitelleen Jean Gastaudin konsultoimana. Sekin on näkemisen arvoinen sijaitessaan huimaavan korkean kalliokylän ylimmällä nyppylällä aivan meren äärellä. Barcelona seurasi perässä perustamalla Jardins de Mossèn Costa i Llobera -kaktuspuutarhan Montjuïc-kukkulan satamanpuoleiseen rinteeseen 1960-
luvulla. Puutarha on vastikään restauroitu.

Tuttu huonekasvi piikkikruunu (Euphorbia milii) vartioi käytävän sisäänkäyntiä.

Kaktusviidakossa

Monacon kaktuspuutarhan polut kiemurtelevat kuin vuoriston serpentiinitiet pienoiskoossa. Välillä ylitetään kapea kuilu siltaa pitkin. Kulkija ohittaa valtavia piikikkäitä tyynyjä, sormenpaksuisia nukkaisia pötköjä, lähes kymmenmetrisiä kaktuspylväitä ja mitä erikoisimman muotoisia lehtiä ja hehkuvan värisiä kukkia. 

Mustat ruusukkeet kuuluvat jännittävälle loistomehipuun (Aeonium arboreum) ’Zwartkop’-lajikkeelle. Se on talvenarka jopa Rivieran mittapuulla. Kerrostalon takana on kylmiltä tuulilta suojaava Tête-de-Chien -kallio.

Eteläkaakkoon suuntautuvassa rinteessä ei varjoa ole käytännössä lainkaan. Polutkin on rakennettu kivestä, samoin kuin portaat, sillat ja betonikaiteet. Kuumuus suorastaan hehkuu. Tässä paikassa eivät pärjäisikään muut kuin mehikasvit.

Puutarhan viehätys piilee siinä ristiriidassa, että kaktusten seassa voi kokea kulkevansa viidakossa. Kaktuksia ei yleensä yhdistetä rehevyyteen, mutta mitä muuta sanaa voi käyttää, kun kasveja huojuu pään yllä, niiden lonkerot sekoittuvat toisiinsa ja ne ryöppyävät polulle? Eräät kasvit ovat jättiläismäisiä jopa verrattuina niiden kotimaissa kasvaviin lajitovereihin. Puutarhan laella on yli satavuotias anopinjakkara (Echinocactus grusonii). Sen vierellä kasvavat kolmimetriset pullojukat (Nolina recurvata). 

Puuopuntian (Opuntia robusta) violetteja hedelmiä. Viikunaopuntian tapaan nämäkin ovat syötäviä.

Kyttyröitä ja mustikoita

Paikoin polkua ei voitu tehdä rinteeseen, niinpä kallioon on hakattu lyhyitä luolia ja holvikäytäviä. Yhden pylväskäytävän varrelle on istutettu epifyytteinä eli päällyskasveina kasvavia lehtikaktuksia, jotka kukkivat vain öisin. Kotiseuduillaan aamunkoin aikaan sulkeutuvien kukkien pölytyksestä huolehtivat lepakot, Monacossa tehtävän suorittavat jyrsijät ja linnut.

Portaiden ja siltojen kaiteet noudattavat sadan vuoden takaista puutarhamuotia. Silloin betonista valettiin puuta jäljitteleviä kalusteita.

Toisaalla kohoavat kummallisen pullistelevat ja oudon myhkyräiset mehikasvit, jotka muistuttavat elefanttimiehiä. Näille merkillisille lajeille on omat keräilijänsä, jotka saapuvat kaktuspuutarhaan vaikka maailman ääristä nähdäkseen kyhmyisen jätti- eli saguarokaktuksen (Carnegiea gigantea), jonka runko on jo harmaa ja uurteinen kuin vanhan norsun nahka.

Hieman kesympiä ja helpommin lähestyttäviä ovat sinihärmekaktus (Myrtillocactus geometrizans) ja viikunaopuntia (Opuntia ficus-indica), jotka tarjoavat syötäviä hedelmiä sadonkorjuuaikaan vieraileville. Meksikossa sinihärmekaktuksen marjoilla maustetaan jäätelöä, maku muistuttaa mustikkaa.

Monacon vanhakaupunki on suoraan edessä korkealla niemellä kuin tarjottimella.

Tyräkit kuin puut

Puutarhan alimmalla tasanteella on allas, jossa kasvaa jätti- ja piikkilumpeita (Victoria ja Euryale), papyruskaislaa (Cyperus papyrus) ja intianlootuksia (Nelumbo nucifera). Niiden lomassa uiskentelevat koikarpit. Allas on yllättävä ja virkistävä paikka kivisen ja kuivan mehikasviviidakon yhteydessä.

Ehkä jännittävin kohta on silti pylväsmäisten tyräkkien (Euphorbia) äärellä. Ne ovat jättiläismäisiä, kuin puita. Soihtumaisesti kasvavat tyräkit on tuettu kallioon pultatuin vaijerein. Täältä löytyvät tutut piikkikruunutkin (E. milii), mutta vaikka ne ovat kooltaan kymmenkertaisia verrattuna huonekasveina kasvatettaviin lajitovereihinsa, ne näyttävät kääpiöiltä tässä ympäristössä.

Agaaven mehukkaaseen lehteen on kaiverrettu puumerkkejä.

Kallion kummallisuuksia

Rinteen puolivälissä on tippukiviluola, jonne pääsee samalla pääsylipulla kuin puutarhaan. Luolan nimi Grotte de l’Observatoire (Observatorioluola) johtuu sen päällä sijainneesta pienestä observatoriosta, jota ei enää ole. Luolassa voi ihailla veden kalkkikiveen uurtamia stalaktiitteja ja stalagmiitteja sekä näiden yhdessä muodostamia pylväitä. Luolan suu on noin sadan metrin korkeudella merenpinnasta, ja onkalo jatkuu lähes merenpinnan tasoon asti, tosin niin alas pääsevät vain geologit. 

Soihtuja muistuttavat lyhtytyräkit (Euphorbia erytrea) on varmuuden vuoksi tuettu vaijerein. Osa puutarhan poluista on siltoja.

Luolan suuaukon läheltä on löydetty runsaasti jäänteitä muinaisesta asutuksesta. Monacon esihistoriallisen antropologian museo sijaitseekin aivan kaktuspuutarhan vieressä ja puutarhan pääsylippu kattaa myös museossa käynnin.

Tippukiviluolan ja antropologisen museon välimaastossa mehikasvien osuus pienenee. Suuret jättiagaavet (Agave americana) pitävät seuraa itsestään paikalle kylväytyneille Välimeren puu- ja pensaslajeille: oliivipuille (Olea europaea), johanneksenleipäpuille (Ceratonia siliqua) ja pistaaseille (Pistacia lentiscus ja P. terebinthus). Hieman muita korkeammalle kohoavat hurjat, piikikäsrunkoiset pullokapokit (Ceiba speciosa), joiden suloisen vaaleanpunaiset kukat koristavat oksia samanaikaisesti kuin niissä riippuvat luotaantyöntävän ruskeanvihreät hedelmät kuin paiseet. Kuivuttuaan pullokapokin hedelmä poksahtaa auki paljastaen höttöisen sisältönsä, jossa mustat papumaiset siemenet ovat kypsyneet.

Jätti- eli saguarokaktuksen (Carnegiea gigantea) ikää voi vain yrittää arvailla.

Kukkia koko vuoden

Kallionnyppylän laella, huimaavan pudotuksen äärellä – jossa horjahtaessaan kokisi tuskallisen piikikkään alastulon – ovat näköalatasanteet. Nyt ollaan noin 120 metriä merenpinnan yläpuolella, silti vain parinsadan metrin päässä rannasta. Kun kantti ei enää kestä ja päätä huimaa, voi katseen kääntää kohti sisämaan vielä korkeampia kallioita. Rinteen huipulta erottuu kulmikas kallionkieleke Tête-de-Chien (koiran pää), joka suojaa puutarhaa mistraalin hyytävältä viimalta.

Monacon kaktuspuutarha kukkii kaikkina vuodenaikoina. Aaloet kukkivat punaisen, oranssin ja keltaisen värisinä soihtuina joulukuusta toukokuulle samoin kuin tyräkit ja mehipuut (Aeonium). Suurin osa kaktuksista kukkii touko–kesäkuussa, paitsi lehtikaktukset, viikunaopuntiat ja pylväskaktukset (Cereus) heinä–elokuussa.

Puutarhan rehevimmässä osassa jättiagaavet (Agave americana) kasvavat puiden varjossa, tässä aitoviikuna (Ficus carica).
Puutarhan sisäänkäynnin luona kasvaa erikoinen kapokki (Ceiba insignis).
Opuntiakaktukset ovat kuin puita ja rahapuu (Crassula ovata) pieni pensas.
Taimitarhassa kasvatetaan uusia pikku kaktuksia.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *