Siirry sisältöön
Pihan omenapuut on istutettu todennäköisesti 1960-luvulla, jolloin talo valmistui. Etualan puu on parhaimpana vuonna antanut satoa yli viisisataa kiloa.

Satu ja Janne Rutanen tarttuivat yhdessä pihatöihin, kun Satu muutti Jannen luokse omakotitaloon kaksitoista vuotta sitten. Keskisuomalaisella taajamapihalla alkoi kuitenkin tapahtua enemmän vasta salaojaremontin yhteydessä 2016. Ensin piha myllättiin ympäriinsä, ja sitten seurasi kuorma-autoralli. 

– Rupesi kiviä tulemaan, Janne tuumaa. 

Satu vahvistaa puolisonsa toteamuksen kertomalla, että pihalla oli ennestään vain muutama isompi järkäle, mutta muuten kaikki kivet on tuotu muualta. Naapurikin kuulemma nakkaa omia kiviään rajan yli, kun tietää pariskunnan keksivän niille käyttöä. 

Satu sanoo aina pitäneensä kivistä, mutta vasta hulevesiuoman rakentaminen sai hänet oikein innostumaan. 

”Tämä on historiallinen hetki. Tässä ei ole ennen istuttu”, Janne ja Satu tuumaavat yläpihalle johtavilla rappusilla. Rappusten vierellä oikealla komeilee tuuhea kultasade (Laburnum alpinum).

Pintavesille kulkureitti 

Rutaset olivat tietoisia, että heidän takapihalleen valuu sade- ja sulamisvesiä viereiseltä Jämsän kaupungin puistoalueelta. Salaojaremonttia tehnyt kaivinkoneenkuljettaja saikin tehtäväkseen muotoilla uoman, joka tulisi ohjaamaan tontille tulevat pintavedet kohti rajaojaa. Kun kaivanto valmistui, Rutaset levittivät sen päälle ensin maanrakennuskankaan ja sitten kerroksen kivituhkaa. Sen jälkeen Satu kävi kivikasan kimppuun. 

– Asettelin yksitellen jokaisen kiven. Katsoin, että ne menevät koon mukaan. Kivituhkaa päälle, ja se harjattiin kivien väleihin, Satu kertoo urakasta. 

Kukkia ei tarvita, kun lehdissä on muotoja ja värejä. Takana häämöttää Jannen valtakunta halkopinoineen.

Nyt pihan poikki kulkee leveä uoma, joka kaartelee vanhojen omenapuiden ja marjapensaiden lomitse. Se on osoittautunut tarpeelliseksi, sillä parhaimmillaan uomassa on ollut kolmekymmentä senttiä vettä. Kuivana olleessaankin se on vahva, katsetta ohjaava pihaelementti. 

Jo keskeisen sijaintinsa takia kiviuoma vaatii säännöllistä kunnossapitoa. Satu nyppää voikukan alut ja vesiheinämättäät kulkiessaan ohi. Kaksi kolme kertaa kesässä hän käy alueen läpi perusteellisemmin raapimalla terävällä kuokalla kivien saumat. Kitkiessä poistuu aina jonkin verran kivituhkaa, jota pitää muutaman vuoden välein lisätä. 

Luonnonkivet ja köynnöskaaret tuovat pyöreitä muotoja pihapiiriin. Ylimääräiset kivet on varastoitu verkkolieriön sisälle. Galvanoitu verkko ei ruostu.

Hovikuljettaja tietää

Kun pariskunta pääsi kivitöiden alkuun, vuoroon tulivat etupihan muuripenkit. Ammattilainen kävi latomassa yhden muurin malliksi, minkä jälkeen Satu ja Janne ryhtyivät itse asennustyöhön. 

– Ihminen osaa mitä vain kun päättää. Vähän katsottiin netistä ohjeita ja kokeilemalla tehtiin. Kaikki ei ole ihan justiinsa suorassa jiirissä, mutta ne kelpaavat meille. Ne ovat meidän näköiset, Satu juttelee. 

Takapihan pieni oleskeluympyrä on jäänyt vähälle käytölle. Ehkä sen aika tulee myöhemmin.

Etupihan rakennustöiden jälkeen piti jälleen tilata uutta kivimateriaalia, nyt talon päädyn tuntumaan. 

– Meillä on tuttu hovikuljettaja. Hän aina kysyy, että mitäs tällä kertaa, kun hänelle soitetaan, Satu nauraa. 

Valmistui suihkuallas ja sen ympärille soralämpäreitä ja kiviasetelmia. Laattapolun reunakin sai paikoitellen luonnonkivien pyöreyttä vastapainokseen. Ylimääräisille napuroille järjestyi jemmapaikka verkkolieriöiden sisältä, ja lieriöistä puolestaan syntyi näyttäviä kivipatsaita. Kivien lomaan Rutaset istuttivat kukkivia maanpeiteperennoja sekä vehreyttä: tuivioita, maanpeitekatajia ja tuijia. Pariskunta on alkanut kutsua aluetta Japanialandiaksi sen kivien, havujen ja pienipiirteisen ilmeen vuoksi.  

Takapihalla kaartava hulevesiuoma kokoaa sade- ja sulamisvedet. Kuivana kautena se ohjaa katsetta ja antaa pihalle ilmettä. Uoma pitää kitkeä pari kolme kertaa kesässä, jotta se pysyy siistinä.

Lähes sata tuijaa 

Pienipiirteinen istutusalue on poikkeus, sillä muutoin Rutaset ovat suosineet näyttäviä, suuria kasviryhmiä. Etupihalla kasvaa viisisataa tulppaanin sipulia, japaninangervoja he tilasivat kerralla 30 tainta, ja Janne kertoo laskeneensa pihapiirin tuijat – niitä on 98 kappaletta. 

Pariskunta sanoo nauttivansa havujen tuomasta suojasta ja talvivihreydestä. Toinen tontille istutettavien kasvien valintaperuste ovat olleet lehdet. Esimerkiksi kuunliljat ja keltajapaninangervo 'Golden Princess' (Spiraea japonica) ovat ansainneet paikkansa kauniilla lehdillään. 

– Japaninangervon lehti on upeanvärinen. Sitä on itse asiassa tuossa lähellä liikenneympyrässä. Kopioitiin vähän kaupungin puistoalueilta mallia, Satu sanoo ja viittilöi tielle päin. 

Heleänvihreä kotkansiipisaniainen (Matteuccia struthiopteris) antaa kontrastia varjoisalle havupihalle. Syksyä kohden saniaiset kellastuvat ja ruskettuvat.

Kolmanneksi pihalle istutettavien kasvien on pitänyt olla talvenkestäviä, sillä Satu sanoo olevansa laiska suojaamaan kasveja. Yksi hyvin talvenarka poikkeus puutarhasta kuitenkin löytyy. Naapuri kasvatti siemenestä kultasateen (Laburnum alpinum), joka nyt komeilee monirunkoisena, tuuheana ja korkeana pensaana. Se on jo kahtena kesänä esitellyt pitkiä, keltaisia kukkaterttujaan. Omistajat arvelevat kultasateen kotiutuneen takapihan rinteeseen hyvin, koska juurten lähettyvillä kulkee lämmin vesiputki. 

Kasvien menestymisen salaisuus lienee myös luontainen, hyvä vedensaanti. 

– Tässä on kalliopainanteita. Sateella, kun vettä tulee valtavasti, se kertyy painanteisiin ja kastelee. Esimerkiksi nurmikkoa meidän ei ole tarvinnut koskaan kastella. 

Talon syvennyksessä on sisäpiha oleskeluryhmineen ja grilleineen. Se avautuu aurinkoiselle etupihalle.

Tekeminen on suuri nautinto 

Ison puutarhan pitäminen kunnossa vaatii paljon työtä. 

– Joskus tuntuu, että se kerrostaloyksiö ilman parveketta voisi olla parempi, mutta onneksi se menee ohi, Satu sanoo hymyillen. 

– On aina suuri nautinto, kun alkaa tekemään ja saa valmista. 

Kiviä, havuja ja solisevaa vettä – talon päätykulmaus on nimetty Japanialandiaksi.

Pariskunta on niin tekevää sorttia, etteivät he oikein malttaisi istahtaa, vaikka vesialtaan vieressä odottaa laituri penkkeineen ja vaikka takapihalla kutsuu villiviinin ja humalan vehreyttämä oleskeluympyrä tuoleineen. Se valmistui pari vuotta sitten, ja Satu laskee istuneensa siinä pari kertaa. 

– Täysin turha laitos, mutta tulipahan tehtyä, hän nauraa. 

Puutarhassa on kuitenkin yksi paikka, jossa Rutaset malttavat vain katsella työnsä tuloksia. 

– Sauna on vähän ylempänä. Sieltä näkee tavallaan koko pihan, Janne sanoo rakentamastaan löylyhuoneesta. Se lämpiää joka kesäilta. Myös saunan vieressä poreileva allas houkuttelee rentoutumaan. 

Silta on tarpeen, sillä toisinaan kiviuomassa voi olla kolmekymmentä senttiä vettä.
Kyltti opastaa oikeaan suuntaan tai ainakin hymyilyttää.
Koristeet tuovat väriä lehtevään puutarhaan.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *