Ajattelin muistuttaa aiheesta, joka on varmasti monelle tuttu, mutta silti hyvin tärkeä. Eikä kertaus ole pahitteeksi itse kullekaan!
Suosi luonnonkasveja osana kukkapenkkejä. Kun kävin Kodin Pellervon lukijamatkalla Englannissa reilu kuukausi sitten, silmiin pistivät monet pihat, jollaisia meillä harvemmin näkee. Englantilaisessa puutarhassa harrastetaan nykyään niittyjä, villejä kosteikkoalueita, kotoperäisiä lajeja. Voi, mikä lintujen laulu niissä puutarhoissa kuului!
Jostain syystä suomalaisista on tullut ylisiistien pihojen kansaa, vaikka tällaiset yleistykset ovat vaikeita – onhan Britanniassakin taloja, joiden koko etupiha on betonipintaa ja meiltä löytyy myös ryöppyäviä, villejä pihoja. Mutta meillä on myös yllättävän paljon pihoja, joista nypitään kaikki luonnonkukat pois.
Antaa kaikkien kukkien kukkia! Hyönteiset kiittävät, ja onhan tuo kaunista katsottavaakin.
Suosi koristekasveissa sellaisia, joissa on paljon pieniä kukkia – ne ovat takuulla hyönteisten mieleen. Vaikka toki pionissakin käy kova hyörinä! Kuvan molemmat kukat ovat kovia leviämään ja ovatkin ihanteellinen pari yhteen varsin helppohoitoiseksi puolivarjon kukkapenkiksi. Minulla tämä duo kasvaa vaahteran alla, jossa moni laji ei pärjää.
Jos mahdollista, järjestä johonkin kohtaan pihaa niitty. Koska oma pihani on varsin reheväkasvuista entistä merenpohjaa, toisin sanoen savea, laitoin niityn edesmenneen rakennuksen paikalle, sillä siinä on kuivaa ja kivikkoista.
Nurmikko on lajiköyhä: hyönteiset eivät löydä siitä oikein mitään syötävää. Paitsi jos suosit luonnonkukkanurmea! Sellainen onkin helppo perustaa: tasoita maa ja ala vain leikata ruohonleikkurilla sitä, mitä maasta nousee. Oman nurmikkoni olen toteuttanut näin, ja se onkin aika monilajinen kukkineen kaikkineen.
Osa nurmikosta kannattaa korvata edellä mainitulla niityllä tai kedolla. Jos se ei ole mahdollista, mieti muita vaihtoehtoja. Kapeaan kaistaleeseen, joka johtaa penkille, perustin timjamipolun. Ladoin kiviä suoraan maahan, jätin timjameille istutuskoloja ja laitoin polulle viittä eri timjamilaatua, kaikki matalakasvuisia. Ne kukkivat vähän eri aikoina, tällä hetkellä kukassa on kolme. Kukissa on jatkuva pörinä, ja kimalaisia varoen polku kestää hyvin askellusta. Kiviä enää tuskin näkyy!
Tee avokomposti ja muista keväällä, että se on hyvin monen hyönteisen talvehtimispaikka. Älä siis käännä kompostia ennen kuin ilmat ovat lämmenneet! Nyt sen palaneesta puoliskosta saa mainiota multaa, minkä jälkeen käännän uuden jätteen tyhjennetylle puolelle. Systeemi voi siis olla näin yksinkertainen, ilman väliseiniä.
Kompostimullan eli eloperäisen aineen lisääminen maahan vuosittain parantaa maan kasvukuntoa ja lisää maassa elävien hyönteisten määrää – ja niitä onkin terveessä puutarhassa valtavasti! Se on oikeastaan puutarhurin kaikkein tärkein virka: kompostoida ja parantaa sitä kautta maata. Maan lierot hoitavat puutarhan.
Risuista tehty aita tai muu risukasa on pysyvämpi elementti, jota ei käännellä. Se kelpaa myös joidenkin lintujen pesäpaikaksi, oravia niiden on tosin syytä varoa.
Tämä tulee nyt vähän myöhään, kun kuivuus ja helle kurittivat jo toukokuussa, mutta luultavasti kuumaa ja kuivaa tulee vielä jossain vaiheessa kesää. Järjestä vesiaihe tai vesikippoja eri puolille pihaa. Niistä käy moni otus juomassa. Ilman vettä saattaa moni hyönteis- ja eläinlaji kuolla.
Kuvassa on myös lahoava kanto; sekin on erittäin tärkeä hyönteisille. Miksi poistaa kaadetun puun kanto, kun siitä tulee kaunis ja hyödyllinen?
Haluankin kannustaa mahdollisimman monia virittämään estetiikkaansa uusille taajuuksille, pois omaksutusta siisteysihanteesta. Luonnollisuus on kaunista, ei pois siivottava asia.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Oma PIHA -lehden perinteikäs Suomen Paras Piha -kilpailu on ratkennut. Vuonna 2015 voittoon kiri ensimmäisen kerran maalaistalon piha. Se oli niin lukijaäänestyksen kuin tuomaristonkin valinta. Voit katsoa videon pihasta tästä. Vuokko ja Jouko Huumarkankaan lypsykarjatila sijaitsee Kyyjärvellä, joka on Suomenselällä Keski-Suomessa lähellä Pohjanmaan rajaa. Vedenjakajaseutu on luonnoltaan karumpaa kuin ympäröivät seudut. Huumarkankaiden Onnela-nimisen tilan pihapiiri
Kirsi-Marja ja Arto Hamosen piha valittiin vuoden 2015 Suomen Paras Piha -kilpailussa finaaliin. Piha on harmoninen kokonaisuus, mutta siinä on paljon yllätyksellisiä yksityiskohtia. Voit katso videon pihasta tästä. Kirsi-Marja Hamosen puutarhaharrastus alkoi vuonna 1997, kun pariskunta muutti omakotitaloon. Talo sijaitsee kuutisen kilometriä Mikkelin keskustasta Pieksämäen suuntaan. Tontin koko on liki 4000 neliötä, josta 1200 neliötä
Zoja Sara omistautuu pienen pihansa hoivaamiseen ja kaiken tulee olla tiptop. Hän laittaa pihaansa uusiksi joka kesä, jotta tekemistä riittää. Katso video tästä. Alkuperältään venäläinen Zoja Sara on asunut Suomessa neljännesvuosisadan. Vuosituhannen vaihteessa hän muutti Vantaan Vaaralassa olevaan rivitaloon suomalaisen miehensä kanssa, mutta jäi leskeksi yhdeksän vuotta sitten. Tytär Minna ilmoitti pihan Oma PIHA -lehden
