Siirry sisältöön

Eero Miettunen

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

  • Kutsumaton ja harvinainen kesävieras

    Hyvillä ilmoilla kesäpäivisin tapanamme on pitää olohuoneen ja terassin välistä ovea sepposen selällään. Senpä takia ei ole ihmekään, että terassin edessä olevasta kukkamaasta/havurinteestä on pistäytynyt huoneistossamme niin sammakoita, sisiliskoja kuin heinäsirkkojakin. Onneksi viime kesänä kukkamaassa ollut kyy ei sentään luikerrellut sisään, ja metsäkauriskin tyytyi syömään pihalla marjakuusta. Mutta hyvät lukijat, oletteko koskaan tavanneet lumikkoa luonnossa?

  • Talvikuvia tammikuulta

    Täällä eteläisimmässä Suomessa eli Hankoniemellä saatiin viime yönä uutta lunta 10-15 senttimetriä. Hyvä niin, koska joulun alla satanut ensilumi oli jo sulanut. Pitkään näytti jo, ettei pukki pääse tänne saakka pulkkakyydillä, mutta onneksi saimme valkean joulun, ja riittihän siitä muutaman päivän joulun ylikin. Pakkasherra ei ole juurikaan paukkunut nurkissa, joten pilkille aikovat joutuvat vielä katselemaan

  • Tosi lapsellinen joulutarina

    Siitä on jo vuosikymmeniä, kun tuolloin seitsemän vuoden ikäinen Jussi-poika asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa korkeassa pärekattoisessa hirsirakennuksessa Perä-Pohjolassa, siis melkein joulupukin asuinsijoilla. Samassa pihapiirissä, missä pellot ja niityt levittäytyivät ympärillä, oli myös kauppiasperheen pitämä sekatavarakauppa. Kun muitakin taloja oli näköetäisyydellä ja vähän kauempanakin, lapsilla riitti menoa ja vilskettä yhteisissä leikeissä niin kesällä kuin talvellakin.

  • Jouluista kaupungin kaduilla ja torilla

    Kuninkaankatu Tammisaaressa on Suomen ensimmäinen kävelykatu, joka suljettiin autoliikenteeltä ja avattiin kävelykaduksi vuonna 1966. Vasta yhdeksän vuotta myöhemmin (1975) Raahe sai oman kävelykatunsa. Kapeudestaan huolimatta Kuninkaankadulla oli aikoinaan vilkas autoliikenne, kun varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin vasta ajokortin saaneet nuoret ajoivat siinä ”rallia”. Yllä oleva kuva lumiselta kävelykadulta on kahden vuoden takaa, koska viime päivien myrskytuuletkaan

  • Ruukin purolla jääpuikkoja ja koskikara

    Saapuessani eilen (2.12.) Skogbyn ruukkialueella olevalle purolle näin koskikaran lennähtelevän puron yllä, jo kolmatta kertaa lyhyen ajan sisällä samalla purolla. Koskikaroja ei juurikaan näe näin etelässä muulloin kuin loppusyksyllä ja talvella, jolloin niitä saapuu muutamia tuhansia yksilöitä Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta sekä Koillis-Venäjältä. Suomen Lapissa pesii kesäisin arviolta vain 250-300 paria. Viime päivien muutamien asteiden pakkasista

  • Siperiassa asustavia vierailijoita lintulaudoilla

    Kun pari viikkoa sitten olin käymässä Tammisaaren ulkoilupuistoon kuuluvassa Ramsholmenissa, havaitsin lintujen ruokintapaikalla käyttäytymiseltään ja kooltaan puukiipijää muistuttavan linnun, jota en heti tunnistanut. Eikä ihmekään, koska Siperiassa pesiviä pähkinänakkeleita vaeltaa muutaman kerran vuosikymmenessä idästä Suomeen. Tänä syksynä ko. linnuista on tehty havaintoja eri puolilla Suomea. Pähkinänakkelit ajaa liikkeelle talviravintona välttämättömien sembrasiementen kato. Linnut hakeutuvat syystalvella

  • Keltakukkainen kasvi ja hirven silmä

    Lähestyessäni toissapäiväisellä luontolenkilläni Skogbyn ruukkialueella Aholan talon pihapiiriä, jonka läpi tie kulkee, äkäisesti räksyttävä koira tuli vastaani, muttei onneksi käynyt lahkeeseen kiinni. Kesälomaansa vanhassa ruukin rakennuksessa viettävä rouva tuli hakemaan pois koiransa todeten samalla, että pelosta se haukkuu, mutta kyllä tästä saa läpi kulkea. Samalla tuli mieleeni kysäistä rouvalta, josko hän tietäisi alhaalla purouomassa kukkivan

  • Sinitiaisia pihapuissa, sammakko terassilla

    Rivitalomme pihalla on sekä luumu- että kirsikkapuu. Seurasin eilen sinitiaisen akrobaattitemppuja sen roikkuessa luumupuun oksista kiinni pitäen. Luulin ensin, että se yrittää syödä raakoja luumuja. Ottamistani kuvista huomasin kuitenkin linnun napsivan luumupuun lehdiltä kirvoja ja muita ötököitä. Toinen sinitintti oli kirsikkapuussa, ja sehän kyllä herkutteli kirsikanmarjoilla. Vaikka osa kirsikoista on jo kauniin punaisia, eivät ne

  • Kissankelloista villiruusuihin, näädästä ohdakeperhoseen

    Upean auringonpaisteen saattelemana lähdin luontoon maanantaina (7.7.) jo aamukuuden aikoihin. Puoleen päivään mennessä olin ottanut kuvia noin kaksisataa, joista ohessa muutamia. Runsaasti päivänkakkaroita kasvavalla hakkuuaukealla kuvasin tällä kerralla siroja kissankelloja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Harvat kukassa olevat kurjenkellot olivat muodoltaan kuin suurikokoisia kissankelloja. Erään suon laidalla seurasin, kun uusia sarvia kasvattava uroshirvi ruokaili suon vastakkaisella

  • Krassin kukkia ja kärpäsen toukkia

    Etelä-Amerikasta kotoisin olevaa köynnöskrassia (Tropaeolum majus) eli intiaanikrassia kasvatetaan yleisimmin lämpimillä seinustoilla naruin tuettuna tai parvekkeiden säleiköissä. Kylvimme kuitenkin siemenet huhtikuussa terassillamme oleviin astioihin, missä köynnökset vaativat nyt tuentaa kepein, rautalangoin tai muulla tavoin. Krassit ovat aloittaneet kukintansa noin viikko sitten. Ottaessani kuvia krassien kukista havaitsin muutamissa (onneksi vain muutamissa) lehdissä koverteita, joita olivat tehneet

  • Puna-apiloita ja harakankelloja niityltä maljakkoon

    Nyt alkaa olla kesän parhain aika kerätä luonnosta kauniita kukkia myös maljakkoon, vaikka luontaisilla kasvupaikoillaan kasvit ovat tietysti kaikkein kauneimmillaan ja kukkivat pidempään kuin maljakossa. Ja muistattehan, että ruohovartisia, rauhoittamattomia kasveja voi poimia sieltä missä liikkuminen on sallittua jokamiehenoikeuksien mukaan. Sen sijaan kasvien ottaminen juurineen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kaunista ja lämmintä viikonloppua!

  • Luonnonkukkia ja ötököitä kesän viileydessä

    Viileää, tuulista, pilvistä, tihkusadetta, rankkasadetta, auringonpilkahduksesta hetki lämpöä, mutta sitten taas litanian alkuun. Sellaista on ollut kesäkuun sää armaassa kotomaassamme. Sanotaan, että kyllä se kesä kasteensa kuivaa, mutta luonnossa kuvaushommissa liikkuvan on pidettävä ainakin kamera ja objektiivit kuivina, vaikka itse kastuisikin. Alkukesän viileys näkyy luonnossakin; eilisellä viiden tunnin metsälenkilläni havaitsin vain yhden päiväperhosen! Se oli