Tyhjien tonttien muuttaminen auringonkukkapelloiksi on kerrassaan mainio idea. Kenellepä ei nousisi hymy huulille kirkkaankeltaisten, aurinkoa kohti kurkottavien kukkasten edessä? Kun kukkia saa kaiken lisäksi poimia omaa käyttöä varten, ovat asukkaat vieläkin tyytyväisempiä.
Sunnuntaiaamuna tälle pellolle oli löytänyt useampikin kukkien kerääjä. Enimmäkseen naisia, mutta oli joukossa miehiäkin. Oli hauska näky, kun vanhat herrat ajelivat polkupyörällä kotia päin, auringonkukkia tarakallaan. Kyllä kelpaisi sen jälkeen kotiin mennä, ojentaa auringonkukkakimppu emännälle ja pistää kahvit tippumaan!
Itse en tällä kertaa saanut kukkia. Olisi pitänyt ottaa sakset tai puukko mukaan. Käsipelillä varsien katkaisemisesta ei tule mitään.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys. Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet! Istutin muutaman eri sävyisen
Kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) kuuluvat viehättävimpiin varhaisiin sipulikukkiin. Eksoottisen näköiset terälehdet hämmästyttävät noustessaan yleensä huhtikuussa ylös kuivahkosta kukkapenkistä. Ruukkuihin istutettujen kurjenmiekkojen kukkia pääsee ihastelemaan läheltä. Kuvat ovat Tulppaanien lumo -sipulikasvinäyttelystä parin vuoden takaa. Keveän vaaleansinikukkainen ´Katharine Hodgkin´: Purppuraan vivahtava ´Purple Gem´:
Freesiankukkien kehitystä on hauska seurata maljakossa. Nuput suurentuvat pikarimaisiksi kukiksi ja näyttävät siinä samalla useita kauniita värisävyjä. Kuvan freesian keväänvihreät nuput saavat päihinsä vähitellen voimistuvaa sinistä. Avautunut kukka värittyy hohtavan pastellisilla sävyillä ja tuoksuu eksoottiselle. Freesiankukinnon herkänkaareva muoto on myös viehättävä. Freesiat kestävät maljakossa yleensä viikosta kahteen. Niille sopii viileä vesi ja säilytys öisin viileämmässä.
Nyt alkaa olla kesän parhain aika kerätä luonnosta kauniita kukkia myös maljakkoon, vaikka luontaisilla kasvupaikoillaan kasvit ovat tietysti kaikkein kauneimmillaan ja kukkivat pidempään kuin maljakossa. Ja muistattehan, että ruohovartisia, rauhoittamattomia kasveja voi poimia sieltä missä liikkuminen on sallittua jokamiehenoikeuksien mukaan. Sen sijaan kasvien ottaminen juurineen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kaunista ja lämmintä viikonloppua!
