Näkymä kohti alppiruusurinnettä.
Käväisin Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisessä, kun oli muutama tunti aikaa viettää Turussa. Ruissalossa käynti kannattaa aina! Punalehtisen vaahteran ja valkoisena kukkivan heiden läpi pilkottaa alppiruusurinteen kukkaloistoa.
Keisariatsalea ja hempeä rodo taustalla.
Ruissalossa on aina taimimyyntiä, tällä kertaa valitsin japaninatsalean (Rhododendron molle ssp. japonicum), jonka pitäisi kukkia oranssina kukkapilvenä. Se ei vaadi maalta niin suurta happamuutta kuin monet muut rodolajit, joten sille voi olla toivoa täällä kalkkikaivossaarellakin. Omalla pihallani on toki neutraalimpia tai suorastaan happamampia kasvupaikkoja parissa kohdassa havupuiden alla. Sen kaveriksi nappasin innosta hihkuen Ruissalon omaa kantaa olevan lehtokuusaman (Lonicera xylosteum) taimen.
Ihana Ruissalo! Etualalla kukkii kuolanpioni (Paeonia anomala).
Kasvitieteellisen kahvilassa oli tarjolla herkullista juuressosekeittoa kävelyretken päätteeksi. Sosekeitto sopi mainiosti, sillä olin juuri käynyt hammaslääkärillä.
Sisääntulopenkkien sympaattisia kasveja.
On merkillistä, että Ruissalossa tuntuu olevan aina jotakin kukassa. Rannikon suojaisuus näkyi siinä, että syreenit olivat jo puhjenneet kukkaan – meillä täällä saarella ne ovat vielä tiiviisti nupulla, tosin tämän päivän lämmössä avautunevat ensimmäiset pari kukkaa…
Sisääntulopenkeissä huomio kiinnittyi erinomaisen sympaattiseen kartiomaiseen havupensaaseen, joka jököttää pörröisen tanakkana kasvihuonetta vastapäätä. Se on valkokuusi ’Sander’s Blue’ (Picea glauca). Keltaisena kukkii ukrainanvihma (Cytisus ruthenicus) ja violetti matala kukkanen on ristikkiä (Aubrieta).
Kerrottu arovuokko!
Kerrottukukkainen arovuokko on niin suloinen, että tätä täytyy joskus vielä hommata. Kerran olen jo tätä Ruissalosta ostanut, mutta se menehtyi – arovuokot ovat olleet hyvin oikukkaita pihallani. Eikö ole mahdottoman söpö!
