Paperikoivu (Betula papyrifera), kaljukultasade (Laburnum alpinum) ja mustaselja (Sambucus nigra) luovat omanlaisiaan runkovaikutelmia talvisessa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ensimmäinen on ryhtirunkoinen puu, seuraava monivartinen puu-pensas ja vanha mustaselja on levinnyt oikeastaan mustekalaksi!

Seljanoksia läikittävä keltainen jäkäläkasvusto luo lumipilviseen päivään aurinkoisuutta. Talvisen puutarhan hauska yksityiskohta tämäkin – jopa niin, että pihaa voisi hieman hoitaa ja suunnitella jäkälien viihtymisen kannalta.

Kaisaniemen kasvien joukossa selja on aivan erikoisen jäkäläkuorrutteinen. Sen luontaisella kasvuseudulla Brittein saarilla tehdyissä tutkimuksissa mustaseljan onkin havaittu olevan lehtosaarnin tapainen huippuhyvä kasvualusta jäkälille. Syynä on mm. seljankuoren korkea kyky pidättää itsessään vettä, mikä hyödyttää epifyyttisesti oksilla elelevää jäkälämonimuotoisuutta.

Koivuntuohen huikaiseva vaaleus saa talvivalossa uutta kuultavuutta. Paperikoivun lisäksi myös kotoisten metsäkoivuyksilöidemme hohde kiinnittää usein katseen. Kasvien ruskea sävystö on kesäaikaista syvempää läpi viileän vuodenajan.

Millaisia lempipuunrunkoja mahtaa lukijoilla olla näin talvella?

Jaa artikkeli