Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina. 

’White Lady’ (1897) on pienitorvinen narsissilajike.

On kiinnostavaa katsella, mitä narsisseja Suomessa kasvaa vanhastaan. Vanhaa perua olevat narsissilajikkeet ovat valtaosin lähtöisin joko Englannista tai Hollannista, jotka olivat sata vuotta sitten narsissinjalostuksen ja -kaupan keskuksia. Suurempia määriä narsisseja on tuotu Suomeen kauppapuutarhoille, jotka ovat hyötäneet sipulit keväällä leikkokukiksi. Samat sipulit ovat sittemmin päätyneet usein kotipihoille, mikä selittää tiettyjen narsissilajikkeiden yleisyyden Suomessa.

Vanhoilta tonteilta, joilta rakennukset ovat jo hävinneet, voi löytyä ainakin narsissien lehtituppaita. Täyttömaa-alueilla, meluvalleissa ja tienvierissä saattaa nähdä kukkivia narsisseja. Iäkkäillä omakotialueilla ja siirtolapuutarhoissa kasvaa kaikenlaista. Jos haluaa kaivaa löytönarsissin itselleen asumattomalta paikalta, on periaatteessa kysyttävä maanomistajalta lupa. Asuttujen pihojen omistajat tapaavat suhtautua suopeasti ystävälliseen pyyntöön saada pari narsissinalkua. Yhdistysten taimitapahtumista ja joskus kirpputoreiltakin on mahdollista tehdä narsissilöytöjä. Sosiaalisen median aikakaudella saa helposti yhteyden toisiin narsissiharrastajiin ja pääsee ehkä tekemään vaihtokauppoja.

Jos haluaa tietää löytönarsissin lajikenimen, tulee vaikeuksia. Onko tämä keltainen torvinarsissi ’King Alfred’ vai sittenkin ’Golden Harvest’ tai onko tämä valkonarsissi ’Recurvus’ vai ’Ornatus’? Lajikkeiden samankaltaisuudesta seuraa se, että yleensä nimenannossa joutuu tyytymään valistuneisiin arvauksiin tai työnimiin.

’Actaea’ (1919) on erityisen kaunis valkonarsissilajike. Kukat ovat suuret, loistavan valkoiset ja tuoksuvat.

 

Valkoiset ja tuoksuvat

Jos asumattomasta paikasta löytyy narsissi, se on useimmiten valkonarsissi. Se pystyy sinnittelemään narsisseista pisimmän aikaa pohjoisen maan rasittavissa kasvuoloissa ja tiheässä ruohikossa. 

Valkonarsissi, Narcissus poeticus, kasvaa villinä Keski-Euroopassa Pyreneillä, Alpeilla ja Balkanin vuorilla sekä myös alavilla mailla lähellä merta. Meidän valkonarsissimme, vanhat ja nuoret kannat, lienevät kuitenkin lähtöisin hollantilaisten sipulikukkapelloilta. 

Tyypillisellä valkonarsissilla on valkoiset, aaltoilevareunaiset kehälehdet, jotka ovat kääntyneet osaksi taakse. Torvi on pieni ja lyhyt, vihertävän keltainen ja punareunainen. Yksi valkonarsissi ei ole välttämättä samanlainen kuin toinen, minkä huomaa, jos istuttaa vierekkäin muutaman eri paikoista haalitun valkonarsissikannan ja vertailee niitä. Eroja voi olla kukinta-ajassa, kukan muodossa ja koossa sekä torven tarkassa värityksessä. Ovatko nämä valkonarsissit eri lajikkeita, eri luonnonkantoja vai onko kyse esimerkiksi siitä, että sipulinviljelijät ovat lisänneet valkonarsissia siemenistä ja vaihtelua on tullut siitä hyvästä… mahdotonta tietää eikä tieto ole ehkä tarpeenkaan. Vanhojen valkonarsissien keräily on kiehtova harrastus sellaiselle, joka on kiinnostunut narsissien hienoista yksityiskohdista.

Orkideanarsissi ’Thalian’ (1916) vitivalkoiset, omintakeisen muotoiset kukat on helppo tunnistaa. Orkideanarsissit eivät oikein viihdy pohjoisissa kasvuoloissa, mutta ’Thalia’ näyttää pärjäävän kukkapenkissä hyvin.

 

Perusvalkonarsissista eroaa selvästi hollantilainen lajike ’Actaea’ (1919). Kukka on suuri ja säännöllisen muotoinen, puhtaanvalkoiset kehälehdet ovat leveät. ’Actaeaa’ kasvaa Suomen puutarhoissa melko yleisesti ja sipuleita saa myös kaupoista joka syksy, joskin niitä voi joutua etsiskelemään. 

Sellainen valkonarsissi, jonka kukka näyttää edellisten lajikkeiden välimuodolta ja joka kukkii ’Actaeaa’ myöhemmin, saattaa olla englantilaislähtöinen ’Ornatus’ (1870). Sitä on viljelty Suomessakin paljon leikkokukaksi. ’Ornatuksen’ varma tunnistaminen voi olla kuitenkin vaikeaa. 

Kaikkien valkonarsissien kukat tuoksuvat, ja erityisen vahvasti tuoksuu kerrannaiskukkainen ’Albus Plenus Odoratus’ (1861). Se kukkii yleensä viimeisenä puutarhan narsisseista, toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Sipuleita on harvoin myynnissä, mutta tämä ihana narsissi voi hyvinkin löytyä naapurin tai sukulaisen puutarhasta, kun vähän kyselee.

Pienitorvinen, vaaleankeltakukkainen narsissi ’Bath’s Flame’ on yli satavuotias. Kukka on siro ja leijuvan näköinen, mikä on tyypillistä monille saman aikakauden narsisseille.

 

Muita pieniä torvia

Valkonarsisseilla on ollut tärkeä osa siinä jalostustyössä, jonka tuloksena on syntynyt pienitorvisten narsissien lajikeryhmä. Niitä luullaan usein valkonarsisseiksi, niin samantapaisia ne ovat. Sain vuosia sitten ystävältä puoli muovikassillista narsissinsipuleita ja kyseessä piti olla ’Actaea’. Keväällä kukat avautuivat ja kasvi osoittautui muuksi kuin valkonarsissiksi. Huvittavaa oli se, että kun silmäni olivat tottuneet tulokkaaseen, huomasin samaa narsissia kasvamassa monilla naapuruston vanhemmilla pihoilla. Se ei siis voinut olla mikään suurharvinaisuus.

En tähän päivään mennessä ole onnistunut keksimään lajikenimeä varmuudella, mutta ehdokkaina ovat ’Firetail’ (1910) ja ’Verger’ (1930). Nimet ovat peräisin Riku Kasterinteen klassikkoperennakirjasta Kodin kukkastarha (4. painos, 1951), jossa kerrotaan tämännimisten narsissien olevan ”yleisemmin viljeltyjä”. Internetistä löytyvät kuvat ovat sen verran sekalaisia, että varmaa tunnistusta on ollut mahdotonta tehdä. Narsissini on joka tapauksessa mainio, kaunis ja runsaskukkainen, olipa se nimeltään mikä hyvänsä.

Pienitorvisten narsissien ryhmään kuuluvat myös ne monet yli sadan vuoden takaa periytyvät narsissit, joilla on siro, villin näköinen, tähtimäinen kukka. Esimerkkeinä mainittakoon ’Bath’s Flame’ (1913), ’Firebrand’  (1897) ja ’Seagull’ (1893). Todennäköisesti näitä ei kasva Suomessa vanhastaan, mutta onneksi sipuleita voi tilata ulkomaisilta myyjiltä. Sen sijaan samantapainen ’White Lady’ (1897) ei ole harvinainen ainakaan Etelä-Suomessa, koska sitä – kuinka ollakaan – on joskus viljelty leikkokukkana. 

Edellä mainitut neljä narsissilajiketta ovat englantilaisen pastori G. H. Engleheartin tuotantoa. Hän oli maalleen ja aikakaudelleen tyypillinen harrastajajalostaja, joka muun työn ohessa kasvatti narsisseja takapihallaan. 

Vanha kaksivärinen torvinarsissi.

 

Torvet soiden

Valkonarsissin ohella tärkeä laji on keltanarsissi, Narcissus pseudonarcissus, monine muotoineen ja lähisukulaisineen. Sitä kasvaa luonnossa lähes koko Euroopassa pohjoista lukuun ottamatta. Pitkätorvinen keltanarsissi ja sen pohjalta jalostetut lukemattomat lajikkeet, torvinarsissit, edustavat eräänlaista narsissin prototyyppiä. 

Torvinarsissit ovat olleet tärkeitä leikkokukkia kautta aikojen. Suomessa leikkonarsisseja käytetään melkein pelkästään pääsiäisenä. Etenkin Brittein saarilla narsissikimppuja tehdään pitkin kevättä ja leikkonarsissit kasvavat pellolla pitkissä kaistoissa. 

Vanha keltainen torvinarsissi on meillä toiseksi tavallisin löytönarsissi valkonarsissien jälkeen. Sen kohdalla lausutaan aina kiinnostava kysymys: onko se aito ja oikea ’King Alfred’ vaiko jokin myöhemmin viljelyyn tullut, samannäköinen narsissi? Myös kaksivärisiä, valko-keltaisia, torvinarsisseja voi tulla vastaan vanhoissa puutarhoissa.

Kerrannaiskukkainen ’Mary Copeland’ (1913) tuoksuu miellyttävästi.

 

Sipuleita saa tilaamallakin

Vanhat narsissilajikkeet eli historialliset narsissit ovat olleet jo pitkään mielenkiinnon ja säilyttämisen kohteina niin Hollannissa kuin Englannissakin. Säilytystyötä tekevät paljolti asialle omistautuneet pikkutaimistot ja harrastajat. 

Sipuleita on myös myynnissä. Esimerkiksi muutamilla hollantilaisilla, kasviharrastajiin suuntautuneilla kukkasipulifirmoilla on luettelossaan oma otsikko historiallisille narsisseille. Skotlannissa sijaitseva
Croft 16 on Kate ja Duncan Donaldin ylläpitämä historiallisten narsissien kansallinen kokoelma,
jossa syntyvää sipuliylituotantoa he myyvät netissä. Cornwallissa, Englannin narsissiperinteen keskuksessa, taimitarhaa pitävä Ron Scamp on myös kerännyt paljon vanhoja narsisseja, joiden sipuleita voi tilata hänen nettisivuiltaan. 

Ehkä jonkin julkisen puutarhan nurkkaan mahtuisi myös Suomen kansallinen vanhojen narsissien kokoelma. Ei se kovin paljon tilaa veisi.

Kevätkukkaryhmässä on ’Apeldoorn’-tulppaaneja sekä keltaisia torvinarsisseja, mahdollisesti ’Dutch Master’ (1938), ja taustalla vaaleita isotorvisia ’Ice Follies’ -narsisseja.

 

Tietoa lajikkeista

American Daffodil Societyn (ADS) lajiketietokanta DaffSeek

daffseek.org

Täältä voi nopeasti tarkistaa lajikenimen perusteella, millainen ja kuinka vanha narsissi on kyseessä.

Isotorvinen, keltakukkainen ’Carlton’ (1927) on maailman yleisimpiä ja runsaimmin istutettuja narsisseja. Se on tavallinen myös Suomessa niin vanhoissa kuin uudemmissakin puutarhoissa.

 

Vanhoja narsisseja lajikeryhmittäin

1. Torvinarsisseja

Keltaisia:

Dutch Master, Hollanti 1938 

Emperor, Englanti 1869

Golden Harvest, Hollanti 1920

King Alfred, Englanti 1899

Kaksivärisiä (valkoinen kehä + keltainen torvi):

Apricot, Hollanti 1897

Empress, Englanti 1869

Glory of Sassenheim, Hollanti 1922

Victoria, Hollanti 1897

W. P. Milner, Englanti 1869

Valkoisia (kukan avautuessa torvi on vaaleankeltainen ja vaalenee myöhemmin):

Beersheba, Englanti 1923

Broughshane, Pohjois-Irlanti 1938

Mount Hood, Hollanti 1938

White Emperor, Englanti 1913

 

2. Isotorvisia narsisseja

Carlton, kelt, Englanti 1927

Fortune, kelt / oranssi, Englanti 1917  

Mrs. Langtry, valk / vaalkelt, Englanti 1869

Sempre Avanti, vaalkelt / oranssi, Hollanti 1938

 

3. Pienitorvisia narsisseja

Albatross, valk / oranssinkelt, Englanti 1891

Bath’s Flame, vaalkelt / oranssinkelt, Englanti 1913

Conspicuus, vaalkelt / oranssinkelt, Englanti 1869

Firebrand, valk / punaoranssi, Englanti 1897

Firetail, valk / punaoranssi, Englanti 1910

Polar Ice, valkoinen, Hollanti 1936

Queen of the North, valk / vaalkelt, Englanti 1908

Seagull, valk / kelt, Englanti 1893

Verger, valk / oranssi, Hollanti 1930

White Lady, valk / vaalkelt, Englanti 1897

 

4. Kerrannaisia narsisseja

Irene Copeland, valk + vaalkelt, Englanti 1915

Mary Copeland, valk + oranssinkelt, Englanti 1913

Orange Phoenix (Eggs and Bacon), valk + oranssi, 1731

Telamonius Plenus (Van Sion), kelt, 1620

 

5. Orkideanarsisseja

Queen of Spain, vaalkelt, matala, Englanti 1888

Thalia, valk, Hollanti 1916 

Tresamble, valk / vaalkelt, Englanti 1930

 

6. Syklaaminarsisseja

Beryl, valk / kelt, Englanti 1907

February Gold, kelt, kukkii varhain, Hollanti 1923

 

7. Valkonarsisseja

Kukissa on aina valkoiset kehälehdet ja yleensä keltainen torvi, jossa punainen reunus.

Actaea, Hollanti 1919

Horace, Englanti 1894

Ornatus, Englanti 1870

Recurvus (N. poeticus var. recurvus, Phaesant’s Eye), valkonarsissin luonnonkanta

Daphne, kerrannainen, Englanti 1914

Plenus (Albus Plenus Odoratus), kerrannainen, 1861

Bath’s Flame

 

Vanhojen narsissilajikkeiden hankintapaikkoja

Kannattaa tutkia huolella lähimarkettien, puutarhamyymälöiden sekä kotimaisten netti- ja postimyyjien narsissivalikoimat, niistä voi tehdä löytöjä.

Eurobulb, Hollanti

www.eurobulb.nl

Vanhoja lajikkeita ei ole erikseen mainittu, mutta niitä on kuitenkin mukana valikoimassa.

Fluwel, Hollanti

www.fluwel.com

Nijssen Bulbs, Hollanti

nijssentuin.nl

Croft 16, Skotlanti

croft16daffodils.co.uk

Pieni taimisto, joka on erikoistunut historiallisten narsissien säilyttämiseen.

R. A. Scamp, Englanti

www.qualitydaffodils.com

Säilytystoimintaa, lisäksi viljelyssä on uudempia lajikkeita sekä Ron Scampin omia narsisseja.

 

Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 3/2016

Jaa artikkeli