Opiskelin joskus aikoinaan luomuyrttiviljelyä ja siinä tuli opittua kaikenlaista yrttien viljelystä ja käytöstä. Kun yrttejä kuitenkin kasvatetaan vain omaan käyttöön, ei kummempia taitoja tarvita. Sen kun istuttaa ja odottaa satoa. Niitä ei tarvitse edes suojata peuroilta ja jäniksiltä, sillä aromikkaina useimmat yrtit eivät tunnu tuholaisille maistuvan.
Ensimmäinen yrttilaatikkoni tuli tiensä päähän, se oli tehty huonoksi menneistä hirsistä ja palveli yli kymmenen vuotta. Uusikin tuli tehtyä jämätavarasta, mutta eiköhän tuolla seuraavat kymmenen vuotta selvitä.
Monivuotiset yrtit on sen vuoksi kätevintä pitää omassa laatikossaan, että niitä ei tarvitse vuosittain kylvää tai hankkia taimina. Ne ovat ja pysyvät vuodesta toiseen. Tarhurin ei tarvitse juuri muuta tehdä kuin saksia sieltä maustetta patoihin, munakkaisiin, kesäjuomiin ja uusien perunoiden päälle.
Tänä vuonna uudelleen rakentamani laatikon reunoille jäi tilaa, joten tökkäsin kaupasta ostetun ruukkupersiljan yhteen tyhjään kulmaan. Kauemmin se siinä tuottaa satoa kuin jääkaapissa; hyvällä tuurilla vielä ensi vuonnakin.
Persiljan takana näkyy pikkuluppiota. Se on hauska pieni kasvi, joka on muidenkin luppioiden tapaan syötävä ja kiva lisä salaattiin. Koristeelliset lehdet ja kukat ovat todella hienoa materiaalia voileipäkakun koristeluun.
Toisen puolen vapautuneeseen tilaan pistin kosmoskukkia, jotka alkavat vasta nyt kukkia. Näiden takia pitäisi muistaa välillä kastella viljelystä.
Yrttipenkissä on ajoittain hyvinkin kuivaa, sillä useimmat yrtit ovat kuivien seutujen lajeja: timjamit, salvia, rakuunat, kuvassa valkeana kukkiva talvikynteli myös. Lannoitustakaan ne eivät kaipaa, vaan maa saa olla laihaa ja hiekkaista. Kohopenkissä ja hiekansekaisessa maassa ne myös talvehtivat moitteetta.
Yrtit ovat helpoimpia kasveja, joita voi puutarhaansa pistää. Näin toteaa myös Linda, jonka artikkeli Aloittelijan yrttitarha löytyy Oma PIHA -lehden uusimmasta numerosta 4/2022.
