Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) lukeutuu toukokuun yllättäviin oranssinpunertaviin kukkijoihin. Ruusukvittenin kukkarunsaus on huimaava, vaikka itse pensas on matalahko, noin polvenkorkuinen.
Kasvi on hyvä valinta tuoksupuutarhaan, sillä sekä kukat että myöhemmin hedelmätkin tuoksuvat.
Pensaat viihtyvät läpäisevällä ja aurinkoisella kasvupaikalla, jolla ne laajenevat hitaahkosti kaarevaoksaisiksi kasvustoiksi. Esimerkiksi suojainen rinne on niille omiaan.
Japaninruusukvitteni on myös hyötykasvi, jonka kuhmuraisia sitruunoita tai omenoita muistuttava keltainen sato kypsyy melko myöhään syksyllä. Pektiinipitoisista hedelmistä voi keittää vaikkapa maistuvaa hilloa tai marmeladia, joka kullankeltaisena tallentaa ruskan sävyjä talvenkin varalle.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
Oranssikeltanon (Pilosella aurantiaca) kukissa on upea, meikäläisessä luonnossa harvemmin nähty syvänoranssi sävy. Vähäravinteisilla niittypaikoilla viihtyvä kasvi leviää itsekseen pihalla, sekä rönsyillä että voikukkamaisilla haituvasiemenillä, jotka lentelevät tuulen mukana. Tuloksena on auringossa hehkuva keltanomatto.
Tasaisen varmasti kevät on tehnyt tuloaan myös täällä Pohjois-Pirkanmaalla. Liukkaat jäätiköt alkavat pikkuhiljaa väistyä auringon lämmittäessä maata, ja myrskytuulen puhallettua maata kuivaksi. Tänään tein pienen pihakierroksen, ja ilokseni löysin kevään ensimmäiset nuput. Kuten aina tällä pihalla, aikaisimmat nuput kuuluvat vaaleajouluruusulle (Helleborus niger). Mikäli mitään äkillistä takapakkia ei tule, elän jo toivossa että kirsikkapuiden juurelta nousevat
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
Kesäinen kävely järven tai saaren ympäri tai merenrantaa pitkin rentouttaa mielen ja kehon. Samalla voi ihailla alati muuttuvaa vedenpintaa, veden asukkaita ilmassa, vedessä ja maalla sekä vaihtelevaa kasvillisuutta ja kivimuodostelmia. Sekä ikikallio että vasta itänyt elämä ovat läsnä. On rauhaa tai tyrskyjä säätilan mukaan.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
