Kun pakkasten vuoksi ei parvekkeella ole kasveja (paitsi yksi maksaruoho isossa, vanhaan villatakkiin käärityssä ruukussa), saa sinne laitettua kaikkea muuta silmäniloksi. Somaksi sisustettua parveketta on kiva katsella sisältä ikkunan läpi.
Jouluksi parvekkeen pöytä sai ylleen punaisen metsän ja muutaman joulukoristeen. Ne saavat olla paikoillaan loppiaiseen. Sitten pitenevä päivä alkaa jo tuoda kevättä puutarhaihmisen mieleen.
Kaunis valaistus on tärkeää. Ripustan valosarjat amppeliin, joka olisi muuten virattomana talvikauden. Tuossa on kaksi erilaista sarjaa, joista siniset sydämet oli aikanaan virheostos – luulin sen olevan väriltään valkoinen – mutta oikeastaan siniset valopisteet luovat tuhannen ja yhden yön tunnelmaa juuri tuossa itämaishenkisessä amppelissa.
Joulukuusi on tehty katiskaverkosta pyöräytettyyn suppiloon sullotusta jäkälästä. Hempeän vaaleanpunainen ruukku ja ruusukoristelu eivät ole niin jouluisia, etteikö tuota voi muinakin vuodenaikoina katsella.
Elävä valo on tärkeää, ahkerasti vain kynttilöitä ja tuikkuja sytyttämään! On makuasia, haluaako sisustaa parvekkeensa jollakin teemalla vai ei. Minulla on tällaisia pieniä itämaisia mausteita, sillä tuhannen ja yhden yön tarinat kiehtoivat jo lapsena. Toisaalta olen yrittänyt saavuttaa vähän siirtomaatunnelmaakin bambuverhon ja korituolin avulla. Pääasia, että parvekkeella viihtyy ja sitä tykkää katsella talvellakin.
Ja hei, kohta päästään kylvämään. Hyvää uutta vuotta kaikille!
