Kylvin nukkasalkoruusua kolmisen vuotta sitten, kun ihastuin siihen yhdessä julkisessa istutuksessa. Taimia sai odottaa kukkaan, sillä istutin ne melko huonoon maahan ja niistä onkin elossa enää yksi. Sekin riittää, sillä nyt se on kukassa! Eikö ole hurmaava väri.
Nukkasalkoruusu on monivuotinen, joten toivon tästä pitkäaikaista iloa. Peurat valitettavasti herkuttelevat salkoruusuilla, siksi kukkani on suojakartion sisällä ja silti sen latva napsittiin poikki, sillä se oli tuulessa kääntynyt suojan ulkopuolelle. Siementaimiakin toivon, ellei peura keksi syödä vartta alempaa poikki. Näin on käynyt tarhasalkoruusuille, jotka ovat minulla monivuotisia sen vuoksi, että ne harvoin pääsevät kukkimaan, siementen tekemisestä puhumattakaan. Vaikka nekin ovat suojahäkkyröiden sisällä.
Syömisestä huolimatta kylvin viime syksynä lisää tarhasalkoruusuja. Taimikennosto vietti talven ulkona varjoisassa paikassa ja osa lähti kasvuun jo syksyllä, loput keväällä. Nyt ne on jo koulittu vähän isompiin purkkeihin, joiden suojana on verkko varmuuden vuoksi. (Salkoruusut vasemmalla, oikealla on karhunputki ’Ebony’).
Luotan siihen, että jonakin päivänä pihaani ympäröivä riista-aita on riittävän pitävä, korkea ja alhaaltakin tukittu, jotta peurat eivät enää käy syömässä nuppuja ja kukkia.
Tarhasalkoruusuja saa odottaa kukkaan yli vuoden, sillä ensimmäisenä vuonna ne tekevät vain lehtiruusukkeen, ja nukkasalkoruusulla kului tosiaan vielä kauemmin. Kärsimättömän pelastus ovat yksivuotiset kesäkukat, joista salkoruusun tyyppisiä ovat malopit. Näin kaunis punainen tuli siemenpussista, jossa lukee ”Grandiflora Choice Mixed”.