Ihanat kevätkurjenmiekat ja muut pikkuiset keväiset iirikset! Näitä kannattaa istuttaa, ja näiden vuoksi kannattaa sinnitellä rutikuiva kesäkin. Viime kesän jälkeen näiden kukinta on nimittäin nyt ennätysmäistä. ’Clairette’ on istutettu toissa syksynä, viime kesänä näitä kukki useita, mutta tänä keväänä jokaisesta kukan paikasta tulee ainakin kaksi kukkaa, enemmänkin.
Tuntuu hienolta. Tämä on hyvä alku kasvukaudelle, jota olen kohtaamassa pelonsekaisin tuntein. Pelkään, että moni kasvi, joka hävisi viime kesän kuivuuden aikana jäljettömiin, ei ehkä enää ponnista maasta. Onneksi on sipulikukkia, joille moinen poutakausi sopii paremmin kuin hyvin.
Keväiset miekat ovat elementissään. Tästä en tiedä lajiketta, tai voin yrittää kaivella vanhoja muistiinpanoja, mutta luulen, että täytyy mennä hyvin pitkälle vuosien taakse. Muistan hämärästi istuttaneeni joskus näille main jääkurjenmiekan (Iris danfordiae) sipuleita, mutta sen pitäisi olla keltainen!
Hieno hieman purppuraan vivahtava sävy muistutti mieleen, että syksyllä pitää viimeinkin hankkia lumikurjenmiekka ’George’ (Iris histrioides). Siinä on niin kaunis purppurainen väri, että joka kevät viherryn kateudesta, kun näen sitä pihoilla tai blogeissa.
Tämä uskollinen kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) kukkii joka kevät, mutta ei sanottavasti lisäänny. Yksi riittää, kun kukka on näin taivaallisen kaunis.
Viime syksynä sorruin hailakan keltaiseen ’Katherine’s Goldiin’, ja onneksi sorruinkin, sillä se on ihastuttava.
Viime syksyn hankintoja on myös ’Painted Lady’, toinen risteymälaji, johon olen ihastunut kuvissa jo pari vuotta sitten. Kerrassaan hienostuneen värinen, tämä.
Juuri äsken pamahtivat auki myös ensimmäiset ’Katharine Hodgkinit’, luotettavat vanhat kukkijat. Kukkavarsien välissä näkyvästä versojen armeijasta saa käsityksen siitä, miten hyvin tämä lähtee lisääntymään. Kesällä tuppaita voisi varmaan yrittää jakaakin, laajemmalle alueelle.
Ja syksyllä näitä hankitaan monta pussia lisää.