Tilasimme ystävän kanssa kukkasipuleita sen verran myöhään syksyllä, että mietin, tuleekohan lumikelloista mitään – niiden sipulit eivät kestä kuivumista eli pitkää säilytystä. Ne haluaisivat kasvattaa juuria kosteaan multaan jo alkusyksyllä. Koska en päässyt heti istuttamaan avomaalle, laitoin osan sipuleista ruukkuun.
Ne lähtivät versomaan jo tammikuussa, jolloin lumikelloruukkua oli pakko pitää jääkaapissa. Pakkaset olivat sen verran kovia, että edes lasitettu parveke ei tullut kyseeseen, vaikka ruukun käärisi vällyihin. Jos ruukun koko multatila jäätyy, voi se vahingoittaa sipulia ja juuria peruuttamattomasti.
Jääkaapin vihanneslokerossa versot alkoivat kasvaa, onnettoman kalpeanvihreät lehdet tervehtivät välipalan hakijaa. Voi surkeus, kova pakkanen jatkui vain ja versot venyivät.
Sitten tuli helmikuun lämmin jakso ja ruukun sai siirtää parvekkeelle. Pitkä oleilu pimeässä jääkaapissa oli varmaan silti ollut sipuleille liikaa. Vaikka joissakin oli selvästi kukka-aihio, se kuivui.
Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että sipulikukat on paras vain pistää avomaan multiin, oli miten myöhä tahansa. Tai sitten emme oppineet mitään. Sillä eihän kukaan ole niin hullun optimistinen kuin puutarhuri. Kyllä se ensi kerralla varmaan onnistuu.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Vaikka ulkona on satanut – ja suorastaan välillä pyryttänyt – lunta täällä Pirkanmaalla ja viime yönä mittari näytti yli -14c pakkasta, lohtua tuo keittiön ikkunan edessä oleva ”minikasvattamo” sekä ajatus siitä että viikonlopulle on jo luvattu taas asteita reippaasti plussan puolella. En tosin pistänyt pientä lumisadetta pahakseni, sillä jos tuo lähes keväinen ja kuiva sää
Istutin viime vuonna maahan ´Garden Girls´ -kanervia (Calluna), joita myydään yleensä syksyn kausikasveina. Toiveenani on saada niistä monivuotinen ilo puutarhaan. Hankin kanervat heti niiden tultua kauppoihin alkusyksyllä. Kastelin niitä hyvin istutuksen jälkeen ja myöhemminkin syksyllä, jotta ne saivat ikivihreille kasveille tärkeät vesivarastot täyteen kevättalvea varten. Hangen alta paljastuneista harmaantuneista pehkoista tuli leikkaamalla hyvän muotoisia ja
Ensimmäinen lokakuun viikko on jo ohi. On saatu nauttia kauniista luonnosta ja hienosta ruskasta. Ruska – sekä maaruska että puuruska – on ollut poikkeuksellisen kaunista ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Valo vähenee ja lämpötila alenee. Mutta talvi tulee – sitä ennustavat yöpakkaset ja kuuraisat aamut. On siis hyvä aika tehdä puutarhan alasajo talvea varten ja istuttaa viimeisetkin
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
Kesäinen kävely järven tai saaren ympäri tai merenrantaa pitkin rentouttaa mielen ja kehon. Samalla voi ihailla alati muuttuvaa vedenpintaa, veden asukkaita ilmassa, vedessä ja maalla sekä vaihtelevaa kasvillisuutta ja kivimuodostelmia. Sekä ikikallio että vasta itänyt elämä ovat läsnä. On rauhaa tai tyrskyjä säätilan mukaan.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
