Parin pakkasyön jälkeen suunnistin taas purolle, josta kerroin 6.2. päivätyssä postauksessani ”Puron pärskeistä jäisiä muotoja”. Puron yllä ja reunamilla roikkuvista komeista jääpuikoista huolimatta keskityin tällä kerralla kuvaamaan lähinnä kasveja, jäkäliä ja sammalia, joiden ympärille muodostunut paksu jääkerros piti niitä tiukasti otteessaan. Osa kuvista on purouoman jyrkältä kallioseinämältä, missä värikkäitä jäkäliä peitti jää ja sammalista roikkui pitkiä jääpuikkoja. Yhdessä kuvassa jääpuikko on saanut oranssinruskean ”tippanokan”. Väri on ilmeisesti peräisin sammalten juuristosta. Kuvat on otettu 17.2. Skogbyn ruukissa Hankoniemellä.
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
