Rivitalomme pihalla on sekä luumu- että kirsikkapuu. Seurasin eilen sinitiaisen akrobaattitemppuja sen roikkuessa luumupuun oksista kiinni pitäen. Luulin ensin, että se yrittää syödä raakoja luumuja. Ottamistani kuvista huomasin kuitenkin linnun napsivan luumupuun lehdiltä kirvoja ja muita ötököitä. Toinen sinitintti oli kirsikkapuussa, ja sehän kyllä herkutteli kirsikanmarjoilla. Vaikka osa kirsikoista on jo kauniin punaisia, eivät ne ole vielä läheskään kypsiä poimittaviksi.
Eilen oli todellinen hellepäivä yli 30 asteen lämpöineen. Kun laskeuduin terassilta portaita alas pihamaalle, huomasin kyyn ottavan aurinkoa kivien päällä havuja kasvavassa rinteessä. Se luikahti kuitenkin nopeasti piiloon. Hetken kuluttua käärme ilmestyi samaan paikkaan kivien päälle, mutta en onnistunut sitä lopettamaan. Ehkä kyy tulee taas tänään piilostaan nauttimaan auringosta. Vaikka muutamia vuosia sitten lumikkokin tuli terassin kautta sisälle huoneistoon, käärmettä emme ole aiemmin pihallamme havainneet. Myös sammakko loikkasi eilen yllättäen kukkaruukun takaa ja onnistui säikäyttämään ”paremman puoliskoni”. Lähikuvasta sitä katsellessani totesin sammakon väreiltään oikein kauniiksi. Kyllä kesäaika on mukavaa, kun luonto tarjoaa pihapiirissäkin kaikenlaista ”kivaa”.
Luumut ovat vielä raakoja
Sinitiainen luumupuussa
Sinitiainen kirsikan kimpussa
Mielestäni väreiltään kaunis sammakko
Loppukevennyskuvana rengaspaineen tarkistus
