Laituri veneineen merenrannan usvassa

Perjantai ja 13. päivä. Vaikka en olekaan taikauskoinen, tulee se kuitenkin noteerattua jopa ääneenkin, kun aamusella siirtää seinäkalenterin merkin osoittamaan alkanutta vuorokautta. Tuon kyseisen päivän, siis viime perjantain, ”valjettua” kovin usvaisena ja ankean näköisenä – pilvien roikkuessa lähellä maanpintaa – ajattelin, että päivähän taitaakin olla mitä parhain onnistuneiden usvakuvien ottamiselle.

Suunnistin merenrantaan, missä usva leijaili veden yllä. Rannan pienessä laiturissa olevien veneiden ääriviivat tuskin erottuivat usvan seasta. Laiturilla hämähäkki oli kutonut verkkonsa paksuun köyteen. Se oli tapahtunut varmaankin jo kuukausia sitten. Siinä se kuitenkin roikkui sitkein langoin ja tuhansin pienin vesipisaroin.

Merenrannan kallionraossa pienet saunakukat kaunistivat vielä marraskuussakin rantamaisemaa. Ranta-alpin keltaiset kukat olivat vaihtuneet punertaviin siemenkotiin. Lukuisat sarjakukkaisiin kasveihin kuuluvat olivat jo valmiina esittämään parastaan talventörröttäjinä, kunhan luonto antaisi niille siihen mahdollisuuden.

Jaa artikkeli